08.09.2015 TÄMÄ HETKI JA LASKUT !

Voi, elämä. Nämä laskut tekee minut hulluksi.
Ulosotto kun on nyt jäissä, niin laskut tulevat taas sähköpostiin. 
Firmat saavat keskeyttää perinnän, ja voivat periä normiin tapaan laskulla saataviaan, pyytävät ilmoittamaan maksuohjelman. 
Maksaisinko,  joka olen ihan pennitön siis euroton. 
Mistä maksan, kun ei ole ruokaankaan rahaa saati mihinkään laskuun. 

Luulisi niiden ymmärtävän perinnässään, ettei ole tilanne muuttunut yhtään. Kait näitä laskuja hoitaa joku, ei ihminen vaan  tietokone automaattisesti.
Omiensa   saatavuus tärkeintä. 
Armoa ei ole. 

Kyllä eilen illalla mietin taas kerran, miten suuren mokan olen elämässäni tehnyt. 
Velkaa velalla velaksi. 
KYLLÄ IHMINEN VOI VAJOTA POHJALLE. 
Lottovoittoakaan ei ole tullut , eikä muitakaan arpavoittoja. 
Vakiorivi lotossa, välillä jää ostamatta, mutta sukulainen ostaa joka viikko kimppaloton. Siihenkään ei ole osumia isompiin voittoihin tullut. 

Anella, ja pyydellä, rukoilla, jotta joku päivä olisikin helpompi ja armollisempi.
Avustusjärjestöihin voin laittaa vasta joulun alla hakemuksen, jos pojanpojalle joululahjaa, ja vaikka itselleni hajuvesi. Tai uusi pussilakana. Kirpputorilta tietty voisi käydä katselemassa. 
Voi kun onnistaisi.  
Saisi mennä kauppaan ja ostaa vaikka uuden puseron tai uudet kengät, joita kyllä kaipaisin. 
onneksi talvivaatteet tuli viime vuonna ostettua, nyt vaan muutama kilo pois niin mahtuu päälle. 
Mutta , nyt kirjat kiinni, ja uusia ajatuksia seuraavaan kirjoitukseen miettimään. 


07.09.2015 
Arvoisa asiakas,
Kirjen liitteessä on saatamamme lasku PDF muodossa.
Maksaessasi käytä aina viitenumeroa!

Kära kund,
Bifogat med detta brev är din räkning i PDF format.
Kom ihåg att ange referensnummer vid betalningar.

GP Perintätoimisto

Lasku/Räkning: 707264
-----------------------------------------------------------------------
Saaja/Mottagare: GP Perintätoimisto

Saajan tilinumero(t)/Mottagarens konto(n):
Sampo Pankki: FI77 8000 1710 3024 08

Viitenumero/Referensnummer: 90398 95009

Eräpäivä/Förfallodag: 07.09.2015

Summa: €400.51

Erittely/Specifikation:
TROMVELT 100€ 30vrk €100.00
Käsittelymaksu €40.00
Korko €27.31
Huomautuskulut €5.00
Perintäkulut €190.00
Korko €35.78

07.09.2015 MINUN HISTORIAA

Synnyin 1964 lokakuussa.
Kouluja peruskoulu ja kauppaopisto .
Työpaikkoja noin 15 kappaletta , pitkistä sijaisuuksista vakituisiin työsuhteisiin, nykyinen työpaikkani määräaikainen.

Sairasteluni alkoi loppuunpalamisella syksyllä 2011.
Palasin hetkeksi töihin, kunnes omaisen kuolema pysäytti jälleen työt. Palasin viikon sairasloman jälkeen töihin ja sitten, maaliskuussa kaaduin ja oikea ranne murtui pahasti. Jäi ongelmia, mutta ei kovin pahoja.
Lonkkaleikkaus, proteesi syksyllä 2012.

Sairaslomaa kirjoitettu yhtä jaksoisesti 23.03.2012 - 30.09.2015.

Siinä ajassa, kuntoutusta, Kelan sairaspaivärahaa maksimit, ansiosidonnaista maksimit, Määräaikaista työeläkettä vuoden päivät. Nyt vakuutusoikeudessa toinen valitus määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen uudelleen saamisesta , vaikeata vaan tuntuu olevan. Kauhea paperisota ja selvittely. Ulosotto vienyt ansiosidonnaisesta 1/3 osaa.

Ylivelkaantuminen, tai oikeastaan ensimmäisenä vuonna pikavippejä, kun toivoi , että asiat olisivat mennet paremmin. Mutta sitten tuli tuo kamala asia , että päivät meni laskujen pyörittämiseen , mistä rahaa seuraavaksi, ja minkä maksaisin, sitten tuli ihan oma päätös, että en jaksa enää . Luovutin. Annoin velkojen mennä ulosottoon, ja niitähän siellä on. n. 30 000 €.

Ajauduin raha-asioitten hoidossa ihan loppuun, vuokrarästejäkin oli, ja en jaksanut hoitaa asioitani.
 Mars, perusturvaan ja siellä sosiaalityöntelijän kanssa hänen ehdottamalle välitystilin asiakkaaksi.
Eli sosiaalitoimisto hoitaa raha-asioitani, itse maksan nykyään vain puhelinmaksun.

Elämäni on nykyisin aika tiukkaa. Rahaa jää nippa nappa 100 € kuussa, ja välillä vaan 50 € kuukaudessa.
Tunnen kuitenkin, että nykyisin hallitsen elämääni ehkä pikkasen paremmin , kuin velkataakan alkuvaiheessa.
Olen saanut avustuspaketteja, vaatteita ja pikku ylläreitä, pesuaineita yms. Muutamia kertoja kirjekuoria.

Kovat paperihommat, ovat minun juttu, tykkään pitää kirjanpitoa, veloista ja tuloista, niistä suurista. Huumorilla pärjää aina, tiukkanakin hetkenä.

Nykyisin olen työmarkkinatuella, ja siitä ei mene ulosottoa.
Muuten en pärjäisi, jos en saisi seurakunnalta silloin tällöin ruokaseteleitä. "Sossut" antaa niitä edelleen liian harvoin, kerran olen saanut tämän kierteen aikana.

Tärkeänä pidän myös , sen että maksan luottoa, joka on takaajina ovat sukulaiset. Se loppuu keväällä 2018. Ei siis montaa vuotta enää.

Kaikesta selviää , mutta apua on saatava ja sitä tarjottava, yksin on todella vaikeaa selvitä , tukiverkkoja, niin raha-asioissa, kuin paperiasioissa.

Tässä elämässä on ihania asioita sukulaiset, oma pieni vuokraasuntoni, seurakunnalle leipominen, omat hetket ja ennen kaikkea ihana pieni mummimimmin silmäterä.

Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin.

07.09.2015 Tältä näyttää leipäjonon ruokakassi vuonna 2015

Tältä näyttää leipäjonon ruokakassi vuonna 2015

Julkaistu: 7.9. 11:37


KÖYHYYS Sadat ihmiset jonottavat ruoka-apua Helsingissä kolmena päivänä viikossa. Riippuu ihan päivästä, millaisia ruokatavaroita avun tarvitsija saa.
Viime viikon maanantaina Helsingin Myllypurossa lähes 600 ihmistä jonotti ruoka-apua.

– Jonossa oli 570 ihmistä, Myllypuron elintarvikejakelusta vastaava Sinikka Backman Herttoniemen seurakunnasta kertoi aiemmin Ilta-Sanomille.
– Jono kulkee nyt tien vieressä, joten apumme on tullut näkyvämmäksi kuin ennen. Normaalisti jonossa on 600-850 ihmistä päivästä riippuen kolme kertaa viikossa.
Myllypuron ruoka-apu tulee lahjoituksina kauppiailta, tukuista ja logistiikkakeskuksilta. Vapaaehtoiset lajittelevat ja laskevat tuotteet aamulla sen jälkeen, kun jonon lähtötilanne on kartoitettu.
– Vasta aamulla näkee, mitä pystymme antamaan. Kassin sisältö vaihtelee. Makkaraa ja lihoja on vain kerran viikossa. Leipää, hedelmiä ja maitotuotteita on aina aika hyvin. Vaan ei yhdellä lenkkimakkaralla kyllä paljoa ruokaa laiteta.

IS kävi katsomassa leipäjonon tilannetta viime viikolla. Eräs ruoka-apua saanut henkilö näytti, mitä kassista löytyi: oli jogurttia ja creme fraichea, ruispaloja ja paahtoleipää. Kassin päällä oli purkillinen valmista kalakeittoa.

Backman toivoo, että yhteiskunta ei unohtaisi vähäosaisia.

– Toivottavasti hallitus korjaa asiat niin kauan, kun ne vielä ovat rahalla korjattavissa. Kun näkee lapsiperheitä jonossa, niin kyllä se sydäntä kääntää.


.
Jenni Savaloja jakoi ruokaa Myllypurossa.
 
Myllypuron leipäjono on satojen metrien pituinen.


Eräs ruoka-apua vastaanottanut näytti, mitä hän oli saanut. Kassissa oli muun muassa kalakeittoa ja leipää.

 


 Ruoka on tullut lahjoituksina kauppiailta.
Simo Holopainen, Mikko Juuti

07.09.2015 Kouvolalaisen toimeentulotuen hakijan tarina: Ei enää realisoitavaa omaisuutta

Kouvolalaisen toimeentulotuen hakijan tarina: Ei enää realisoitavaa omaisuutta

7.9.2015 7:02
 
Kesti pitkään myöntää joutuneensa taloudellisesti niin tiukoille, että pitää hakea erilaisia tukia selviytyäkseen arjesta kahden alaikäisen lapsen kanssa, kertoo kouvolalainen nainen.


”Vihaan kirkkaanvärisiä yliviivaustusseja. Olen asunut siinä värimaailmassa loppukeväästä saakka.
Toimeentulotukihakemukseni jatkoselvityksessä oli 142 sivua todisteita siitä, että olen oikeasti köyhä.
 Käärin "suppean" hakemukseni liitteineen joulupaperiin ja toimitin sen sosiaalitoimistoon. Liitin hakemukseen huvikseni ulosottopaperit. Saatteeksi kirjoitin: Halusin vain osoittaa, että ei mene kauhean hyvin.
Aikaa tämän paketin kokoamiseen meni vajaat viisi tuntia. Syyskuussa tiedän, miten elokuun elän.
Leipäjonossa arpanumeroni oli 27. Kun vuoroni vihdoin tuli, sain kolme pussia leipää. Kaikki muu oli jo jaettu.

Elokuun tulot: 496 euroa, josta 205 euroa on lapsilisää ja 291 euroa sairauspäivärahaa. Kela ei ole voinut maksaa koko kuukauden sairauspäivärahaa, koska puuttui joku työantajan paperi. Elokuun tukilaskelmassa huomioitavat menot: noin 1 070 euroa.
Moni kunniallinen kansalainen on ehkä joskus turhautunut ajatellessaan, että hänenkin verorahoillaan elätetään sosiaalipummeja, jotka vain nauttivat tukien pyöriessä.
Minäpä kerron: Ei tämä mitään nautintoa ole. Kyllä tämä kuulkaa vähän nöyryyttää. Setvin menoni ja esitän kaikki mahdolliset tositteet ja selvitykset siitä, etten vain yritä väärinkäyttää systeemiä.

Entä ne avuntarvitsijat, jotka eivät osaa tai jaksa?
14-sivuinen toimeentulotukipäätös tuli. Ympäröin kirkkaalla yliviivaustussilla ne kohdat, joita ei ole huomioitu päätöksessä. Niitä on jokseenkin paljon.
Kotivakuutusta ei hyväksytty, koska puuttui vakuutuskirja. Sähkölaskua ei hyväksytty, koska liitteissä oli maksumuistutus alkuperäisen laskun sijaan.
Asuntolainan korkoja ei hyväksytty. Syynä oli pankin väärä tapa ilmoittaa koron osuus. Koron osuus lainasta olisi pitänyt eritellä tiliotteessa. Nyt ei ollut, koska lainan lyhennysvapaakuukauden vuoksi pankki ilmaisee asian kokonaislyhennyksenä.
Teen lisäselvityksen.

Haaveilenko jostain? Kiitos kysymästä, kyllä.
Siitä, että lapseni herkuttelisivat hedelmillä enkä kyttäisi kaupassa pienintä kilohintaa. Valitsisin kylmätiskiltä minkä tahansa maitopurkin eikä ruokakorissani olisi yhtään ale-tuotetta.
Eniten kuitenkin haaveilen siitä, ettei minun tarvitsisi täyttää enää yhtään tukihakemusta.
Tukipäätös tuli. Hakemussulkeiset jatkuvat.
Lähetän uudelleen saman lisäselvityksen, jonka lähetin edellisen hakemuksen liitteenä.
Miksikö? Siksi, että selvitystä ei oltu huomioitu kokonaisuudessaan.
Miksi? Siksi, että paperin säästämiseksi olin tulostanut selvityksen liitteen kaksipuolisena. Kääntöpuolta ei oltu luettu.
Nyt kirjoitin kissankokoisin kirjaimin punaisella KÄÄNNÄ.
Sain toimeentulotukea takautuvasti elokuulta. Reilut 1 000 euroa. Virkailija muistutti, että siinä ovat myös syyskuun tuloni.

Luin yöllä toimeentulotukilakia. Sosiaalitoimen asiakkaan menoiksi huomioidaan vapaaehtoiset ulosottomaksut, jos asiakkaalla on ulosottomiehen hyväksymä maksusuunnitelma. Tulkitsenko minä lakia eri tavalla kuin virkailija?
Teen vielä yhden lisäselvityksen.

Puhuiko uusi hallitus normipurkutalkoista? Ne voisi aloittaa sosiaalitoimesta.
Köyhä ei saa omistaa mitään.
Myin auton ja kolme vuotta palvelleen unelmieni kodin. Enää ei ole realisoitavaa omaisuutta.
Asuntovelkaa jäi maksettavaksi 31 000 euroa. Lokakuuhun mennessä on löydettävä vuokra-asunto ja rahat takuuvuokraan.

Häpeä. Kaiken muun kestän, mutta en sitä. Se on käsittämätön. Kaikki on epävarmaa ja kiinni muiden päätöksistä.
Luottotiedoista yritän pitää viimeiseen asti kiinni. Ilman niitä ihminen on arvoton yksilö.
Kuinka paljon meitä onkaan velkahelvetissä?

Toistan mantraa, että vaikeuksista voi selvitä. En ole lähellekään selvinnyt, mutta olen matkalla sitä kohti. Hengenpitiminäni huumori ja rakkaus.”

Tarina on kouvolalaisen naisen, jonka taloudellinen alamäki alkoi kolme vuotta sitten, kun hänet irtisanottiin vakituisesta työsuhteesta yt-neuvottelujen päätteeksi. Löydettyään uuden työn hän jäi keväällä sairauslomalle työuupumuksen takia ja hänet ohjattiin hakemaan toimeentulotukea.


Satumiia Masalin

06.09.2015 Kun viisi kiloa hunajaa ei riitä – asuntopulaa paetaan kommuuneihin

UUTISET
KOTIMAA
Kotimaa 6.9.2015 klo 9:30 | päivitetty 6.9.2015 klo 9:30
Kun viisi kiloa hunajaa ei riitä – asuntopulaa paetaan kommuuneihin
Lahtelaisessa kimppakämpässä asuu kuusi aikuista ihmistä, vapaaehtoisesti. Kommuuneihin hakeudutaan sekä asumiskustannusten takia että turvan ja seuran toivossa. Myös vuokranantajat ovat rohkaistuneet vuokraamaan asuntojaan kommuuneille.
Mistä on kyse?

Kommuuniasuminen on viime vuosina yleistynyt
Taustalla on esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asuntopula, mutta myös jakamistalouden ja kaupunkikulttuurin suosio
Myös uusien, yhteisasumiseen suunniteltujen talojen rakentaminen on 2000-luvulla yleistynyt Suomessa
Kuuden nuoren aikuisen kommuunissa keitetään päivänkakkarateetä.
Keittiön työpöydällä on viiden kilon pönttö hunajaa, jota kuukausi sitten taloon muuttanut Jaakko Repola käy kaapimassa suoraan omalla lusikallaan. Pönttö tyhjenee vuodessa.

– Viisi kiloa hunajaa ei itse asiassa riitä, enemmän tarvitsisi tälle porukalle olla, kertoo Fredrika Winsten, Lahdessa Anttilanmäellä omakotialueella sijaitsevan vuokrakommuunin pitkäaikaisin asukas. Hunajakin on Winstenin mehiläisiä harrastavalta tuttavalta.
Toisten ruokia kommuunissa ei kuulemma syödä.
– Ja jos syödään, niin sitten ostetaan jotain tilalle, sanoo Jaakko Repola.
Olemme pitäneet hätäperhepalavereita, jos jollakin käämi on kärvähtänyt.
– Fredrika Winsten
"Lappusotaa ei saa syntyä"

Kimppakämpässä Lahdessa asuu kuusi nuorta aikuista, opiskelija ja työssäkäyviä. On joogaohjaajaa, kiipeilyn opettajaa ja taiteilijaa.

Keittiön seinällä on iso paperinen juliste yhteisistä pelisäännöistä. Roskat ja tiskit kuuluvat myös vieraille ja ystäville.
– Passiivis-aggressiivista lappusotaa tänne ei saa syntyä, ei nipotusta ja kyräilyä, Winsten sanoo ehdottomana.
Jos keittiö on ollut siivoton, asiat on selvitetty Winstenin mukaan avoimesti.

Bileiden jälkeen aina siivotaan.
– Fredrika Winsten
– Olemme pitäneet hätäperhepalavereita, jos jollakin käämi on kärvähtänyt. Silloin on istuttu alas keskustelemaan siitä, miten voisi toimia jatkossa eri tavalla.
Perhepalavereissa on jaettu esimerkiksi siivousvuorot uusiksi.
Winsten huomauttaa, että koskaan keittiö ei ole ollut pommin jäljiltä bileiden jälkeen vaan epämiellyttävät yllärit tupsahtelevat arkena.
– Bileiden jälkeen aina siivotaan. Arkena puolestaan omien jälkien korjaaminen joskus jää. Tarvitaan vaan toistoa ja toistoa.

Kommuunien suosio kasvanut

Yhteisöllisestä asumisesta kiinnostuneille neuvoja työkseen antava arkkitehti Johanna Kerovuori arvioi kommuuniasumisen suosion kasvaneen kymmenen vuoden aikana.
Ihmiset alkavat tottua siihen, että kaikkea ei tarvitse omistaa itse.
– Johanna Kerovuori
– Pääkaupunkiseudun asuntopula on yksi syy, mutta myös jakamistalouden ja kaupunkikulttuurin suosio vaikuttaa. Ihmiset alkavat tottua siihen, että kaikkea ei tarvitse omistaa itse, asuinyhteisövalmentajaksi itseään tituleeraava Kerovuori sanoo.
Esimerkkinä kommuunien suosion kasvusta Kerovuori mainitsee Facebookin Kommuunit koolle -ryhmän, jossa etsintäkuulutetaan kimppakämppiä ja -kämppiksiä.
– Ryhmä on kasvanut todella isoksi ja aktiiviseksi. Viime aikoina lisäksi vuokranantajat ovat entistä enemmän uskaltaneet vuokrata yhteisöille asuntoja. Se ei enää pelota niin paljon, Kerovuori sanoo.

"Ihan paras vuokraisäntä"

Myös Lahden Anttilanmäellä kolmikerroksisen puisen omakotitalon omistaja halusi vuokrata talon kimppakämpäksi nuorille, vaikka tulokkaita olisi ollut muitakin.
Usein ajatellaan, että kommuuneissa asuu vain opiskelijoita.
– Fredrika Winsten
– Vuokraisännän mukana hakijoita oli arvioimassa naapuri. Vuokraisäntä kysyi myöhemmin naapurilta mielipidettä taloa katsomassa käyneistä ehdokkaista, ja tämä sanoi silloin ystävällisen sanan nuorten puolesta.
– Tässä talossa on paras vuokraisäntä, joka minulla on ikinä ollut, Winsten sanoo.

Anttilanmäen kommuunilaisten mukaan heihin on suhtauduttu hyvin asuinalueella, joka on lapsiperheiden suosima. Lähimmät naapurit ovat tulleet puutarhajuhliin jopa mukaan.
– Poliisia ei ole meidän juhliimme koskaan kutsuttu. Naapurin pienkerrostalossa ne käyvät joka toinen viikonloppu, Winsten huomauttaa.
Hän kuitenkin kertoo monen yllättyvän hänen kertoessaan, että kämppiksiä on kaikkiaan kuusi.
– Kyllä se ihmisiä yllättää. Usein ajatellaan, että kommuuneissa asuu vain opiskelijoita. Meistä vain yksi on tällä hetkellä koulussa.

Myös varttuneille kimppakämppiä

Yhteisöllinen asuminen ei tarkoita pelkästään vanhan talon kommuuniksi muuttamista. Yhteisasumiseen suunniteltujen talojen rakentaminen on lisääntynyt Suomessa 2000-luvulla.
– Suosio kulkee aalloittain, ensimmäinen aalto oli 1980-luvulla. Viime vuosina on taas rakennettu entistä isompia kohteita, sanoo yhteisöllistä asumista tutkinut arkkitehti Anna Helamaa.
2000-luvulla erityisesti senioreille on rakennettu yhteiseloon suunniteltuja taloja.

Buumista ei kuitenkaan voi puhua, sillä kohteet ovat yksittäisiä verrattuna siihen, kuinka paljon uutta rakennetaan.
– Anni Helamaa
Tällainen on esimerkiksi alle 48-vuotialta kielletty asukasyhteisö Loppukiri, joka nousi Helsingin Arabianrantaan vuonna 2006. Loppukirin 48–94-vuotiaat asukkaat omistavat omat asuntonsa, mutta sitoutuvat ruoanlaittoon ja siivoamiseen yhteisissä tiloissa.
– Loppukiri käynnisti aaltoa. Muutamia isoja usean kymmenen asunnon kohteita on suunnitteilla ja rakenteilla. Buumista ei kuitenkaan voi puhua, sillä kohteet ovat yksittäisiä verrattuna siihen, kuinka paljon uutta rakennetaan, Helamaa sanoo.

Turvaa muista asukkaista

Helamaan mielestä yhteisöasumisen suosion kasvamisen taustalla on jakamistalouden lisäksi halu vaikuttaa ja päättää itse.
On syntynyt kipinä siitä, että ei haluta asua täysin yksin tai yhteiskunnan varassa.
– Anni Helamaa
– Ei haluta valmista ratkaisua. 2000-luvun uusissa seniorikohteissa ihmiset ovat halunneet eläkeiän kynnyksellä miettiä, miten asuisi sitten, kun oma toimintakyky ei enää ole sataa prosenttia. On syntynyt kipinä siitä, että ei haluta asua täysin yksin tai yhteiskunnan varassa, Helamaa sanoo.
Suomi laahaa kuitenkin Pohjolan naapureita jäljessä.
– Varsinkin Tanskassa esimerkkejä on paljon. Siellä yhteisöllisessä asumisessa ollaan ainakin kymmenen vuotta Suomea edellä, Helamaa sanoo.

Kommuunissa ei voi sooloilla

Lahden Anttilanmäen sinisen puutalon kuudelle kämppikselle yhdessä asuminen voittaa yksiöelämän, vaikka yhteiselo ei aina helppoa olekaan.
Eron jälkeen halusin haastaa itseäni toisten kanssa asumisesta.
– Jaakko Repola
– Olen asunut aikaisemmin yksinäni ja myös yhdessä tyttöystäväni kanssa. Eron jälkeen halusin haastaa itseäni toisten kanssa asumisesta, sanoo Jaakko Repola.
Repola on tosin asunut aiemmin Lahden kansanopistolla yli kymmenen kämppäkaverin kanssa, joten kuusi kämppistä tuntuu vähäiseltä. Yhteyttä pidetään asukkaiden yhteisessä Facebook-ryhmässä.
– Ryhmä on kätevin keino tavoittaa kaikki kämppikset. Aina kaikki eivät ole kotona, eikä viitsi mennä koputtelemaan oviin, Hertta Paulasto sanoo.
"Ei ole tullut yksiöitä katsottua"

Kommuuniin muuttaneet eivät ole olleet entuudestaan tuttuja. Tällöin tutustumiseen on täytynyt nähdä erityistä vaivaa.
– Entuudestaan olen tiennyt vain nimen, ja yhteiselo on sitten opittu matkan varrella. Kun ei tunne toista entuudestaan, on otettava toinen huomioon alussa, Paulasto kertoo.
Entuudestaan olen tiennyt vain nimen, ja yhteiselo on sitten opittu matkan varrella.
– Hertta Paulasto
Kommuunilaisten mielestä yhteiseloon ei kuitenkaan väsy, vaikka se panostamista vaatii.
– Ei ole tullut yksiöitä katsottua netistä, Paulasto sanoo.

Olisiko yhteisöllisyydessä lääke yksinäisyyteen?
– Sitä keskustelua on käyty jo 1980-luvulta. Usein yhteisöllisen asumismuodon valitsevat ihmiset eivät ole niitä, jotka kärsivät eniten yksinäisyydestä, yhteisöllistä asumista tutkinut Helamaa sanoo.
– Suuria toiveita on, että yhteisöllinen asuminen voisi olla yksi ratkaisu, hän lisää.

Anna Näveri

05.09.2015 MINNE....... OMIA KOMMENTTEJA ( lehtijuttuja/faktoja/ajankohtaisohjelman osia) PAKOLAISKESKUSTELUUN

Minne menisin, jos Suomesta joutuisin  pakolaiseksi....
Hieno heitto juontajalla eilisessä ajankohtaisohjelmassa.
 Kysymykseen vastasi haastateltava, en minnekään jäisin kotimaahani.

Kärkkäästi juontaja , antoi ymmärtää, että puhutaan vain pakolaisista, ei muista asioista, oikeinhan se on, mutta kyllä pitää ottaa myös huomioon se, miten meille Suomalaisille käy.
Juontaja veti myös esille, että Suomi ottanut vain tämän verran ja Ruotsi ja Saksa paljon enemmän.

Siinä ohjelmassa, muuan perhe oli ottanut kotiinsa pakolaisperheen. Auttavat heitä, ja neuvovat Suomen asioissa, kommunikointia heillä oli englanti ja näytteleminen. Asuvat perheessä pitkään, ei vain tätä viikkoa, jonka vasta ovat olleet Suomessa.

Yksi haastateltava oli sitä mieltä, että Suomella itsellään on liiaksi epäkohtia työttömyys ja asunnottomuus, ei vaatteita eikä ruokaa, muualta kuin ruokajonoista ja ei rahaa. Joiltakin Suomalaisilta puuttuu myös kännykät.
Tästä on omakohtainen kokemus.

Nämä kaikki kuitenkin annetaan pakolaisille, ja paljon paljon muutakin.
Valtio maksaa kunnalle pakolaisista, kunta kustantaa pakolaisia , asuminen vuoden verran noista rahoista, joita kunta saa valtiolta. .
Kuinka Suomen valtiolla on varaa ottaa velkaa velan päälle.
Kuka maksaa ?  Esim. koulutuksen, kun meillä niin hyvät kouluttautumis mahdollisuudet.

Eikö ensin olisi pitänyt hoitaa Suomalaiset kuntoon, ja sitten tuoda näitä ulkolaisia, sellaisia jotka todella tarvitsevat apua ja miten se todella apua tarvitsevat määritellään, siihen pitäisi kanssa puuttua ?
Leikataan , jos jostakin Suomalaisten tuista ja säästetään , ja siirretaan rahoja paikasta a paikkaan b.


Euroopan pakolaiskriisin myötä vuonna 2015 turvapaikanhakijoiden määrä monikertaistui. Suomeen avattiin nopeasti useita vastaanottokeskuksia, mutta Maahanmuuttovirasto on arvioinut että nykytahdilla on perustettava kolme uutta vastaanottokeskusta joka viikko jotta maahan tulevat turvapaikanhakijat voidaan majoittaa.

Yksi lehtikirjoitus satojen joukosta :

****Pakolaisten vastaanoton kulut satoja miljoonia euroja

1.9.2015 4:00
 Tämä on erittäin hyvä kysymys, ja kuntalaisten sekä veronmaksajien onkin syytä tietää valtion todellisia kustannuksia maahanmuuton osalta vuodelta 2014. Luvut ovat julkisia ja löytyvät maahanmuuttoviraston kirjanpitoyksikön tilinpäätöksestä 2014 (www.migri.fi/tietoa_virastosta/tilastot).
Maahanmuuttoviraston päätösten hinta, mukaanlukien poistot (käsittäen sekä viraston että vastaanottokeskukset) oli 1456 euroa päätöstä kohden. Eri statuksella olevat oleskeluluvat ovat erihintaisia. Esimerkiksi kansainvälisen opiskelijan sähköisesti tehtävä oleskelulupapäätös maksoi 88 euroa. Turvapaikkapäätöksen omakustannushinta oli 1593 euroa ja kansalaisuusaseman määrittelyt ja tiedustelut 243 euroa suoritteelta.
Vastaanottotoiminnan kokonaismenot vuonna 2014 olivat 61941316,09 euroa. Tämä luku käsittää Joutsenon ja Oulun vastaanottokeskusten toimintamenot, vastaanottopalvelut, muut maahantuloon liittyvät menot, pakolaisten maahantuloon liittyvät kustannukset sekä vastaanottotoiminnan asiakkaille maksettavat tuet.

Vuonna 2014 uusia turvapaikanhakijoita tuli maahan yhteensä 3651. Alaikäisiä oli 196. Vuoden 2014 lopulla vastaanottokeskusten kokonaispaikkamäärä oli lähes 2700.
Vuonna 2014 keskimääräinen vastaanoton kustannus/henkilö/vuosi oli 20368 euroa.
Maahanmuuttovirasto arvioi pakolaismäärien kasvavan. Jos uusia pakolaisia tulee vuoden 2015 aikana arviolta 15000 ja keskimääräinen vastaanoton kustannus henkilöä kohden pysyy samana, niin keskimääräisen vastaanoton kustannukset tulisivat olemaan yhteensä noin 305520000 euroa vuodessa.
Anna-Maija Jukkara, Kouvola
(kopioitu)



Tähän kirjoitukseen oli taas annettu erilaisia kommentteja :

Kyllä, mutta arvaappas kuka ne rahat loppujenlopuksi Euroopan komissiolle antaa? Eurooppalaiset veronmaksajat, muunmuassa Suomalaiset. Vai luuletko että se raha tulee tyhjästä?

Kriitikkona vastaan, että ihmishengen tai ihmisarvoisen kohtelun hintaa ei voida suoraan määrittää. Mutta mielestäni Suomella valtiona on velvollisuus hoitaa ensin omansa, ennen kuin auttaa muita. Nuorisomme voi huonosti, mielenterveysongelmat ovat nousussa. Vanhukset, työttömät, syrjäytyneet, he tarvitsevat kipeästi apuamme. Helsingissä leipäjonot ovat jo lähes kilometrin mittaisia.



Oma kannanotto:
En ottanut, kuin karkeasti esille niitä asioita tästä ohjemasta  , jotka jäivät minulle mieleen, mietityttämään.
Yksi asia kaiversi kovinkin mieltäni, kun toimittaja kysyi asioista. Joku niistä vastaajista sanoi, että Suomeen tulleet pakolaiset ovat koulutettuja , tai kouluttautuvat täällä lopulliseen ammattiin ja menevät Suomessa töihin ja tienaavat sitten Suomelle verorahoja. Niin, minne ne menee töihin, kun kotimaan työllisyys tilanne on mikä on ?

****Heinäkuun työttömyysaste 8,4 prosenttia
Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2015 heinäkuussa 232 000 (virhemarginaali ±19 000), mikä oli 38 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Työttömiä miehiä oli 123 000 ja naisia 109 000 henkeä. Työttömien naisten määrä kasvoi 22 000 ja miesten 16 000.

Työttömyysaste oli heinäkuussa 8,4 prosenttia eli 1,4 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuotta aiemmin. Miesten työttömyysaste oli 8,7 ja naisten 8,2 prosenttia. Työttömyysasteen trendi oli 9,6 prosenttia.
(kopioitu )

****Suomeen on saapunut tänä vuonna yli 4000 turvapaikanhakijaa. Millaisista oloista he tulevat?
FAKTAT
Turvapaikanhakija on henkilö, joka hakee turvaa vieraasta valtiosta.
Turvapaikanhakijasta tulee pakolainen, jos hän saa vieraasta valtiosta turvapaikan henkilökohtaisen vainon perusteella. Pakolaisella on perusteltu syy pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi alkuperänsä, kansallisuutensa, uskontonsa, yhteiskunnallisen ryhmänsä tai poliittisen mielipiteensä perusteella.
Turvapaikanhakija voi saada vieraasta valtiosta oleskeluluvan myös toissijaisen suojelun perusteella, jos hakijaa uhkaa epäinhimillinen kohtelu kotimaassaan.
Humanitaarisen suojelun perusteella oleskeluluvan voi saada, jos hakijan lähtömaan tilanne on sellainen, että se voi johtaa kenen tahansa joutumiseen oikeudenloukkausten tai erottelemattoman väkivallan kohteeksi.
Tämän vuoden tammikuun alusta heinäkuun loppuun turvapaikanhakijoita saapui Suomeen yhteensä 4121.

Maahanmuuttoviraston tuoreimman arvion mukaan turvapaikanhakijoiden määrä saattaa tänä vuonna nousta Suomessa jopa 15 000:een. Määrä on voimakkaassa kasvussa, sillä koko viime vuonna heitä saapui Suomeen vain 3651. Näistä 1346:lle myönnettiin Suomen lain mukaista kansainvälistä suojelua.

Kasvaneiden lukujen taustalla vaikuttavat useat kriisit pääasiassa Afrikassa ja Lähi-idässä. Kyse on maailmanlaajuisesta muuttoliikkeestä, sillä turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti koko Euroopassa. Punainen Risti arvioi, ettei humanitaarisen avun tarve ole koskaan toisen maailmansodan jälkeen ollut niin suuri kuin se on nyt.

Viime aikoina julkisessa keskustelussa on puhuttu "elintasosurffaajista", mutta millaisista oloista turvapaikanhakijat oikeasti tulevat Suomeen?

Iltalehti kokosi kansalaisuuksien mukaan suurimpien hakijaryhmien kotimaan tilanteen. Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden määrät ovat ajalta 1. tammikuuta - 31. heinäkuuta 2015.:
1. Irak, 1337 hakijaa:Väkivaltaisuudet ovat kiihtyneet pitkään sisällissodasta kärsineessä maassa, ja erityisesti Pohjois-Irakin turvallisuus- ja humanitaarinen tilanne on pahentunut aseistautuneiden ryhmien ja Irakin armeijan välisissä taisteluissa. Terrori-iskujen riski on merkittävä suurimmassa osassa maata.
2. Somalia, 945 hakijaa : Somalia on yksi maailman köyhimpiä ja turvattomimpia maita
3. Albania, 422 hakijaa: Maahanmuuttovirasto tiedotti heinäkuussa, että perusteettomasti turvapaikkaa hakevien albanialaisten määrä Suomessa on moninkertaistunut.Maahanmuuttovirasto määrittelee Albanian yleisen turvallisuustilanteen rauhalliseksi, minkä vuoksi kaikille tänä vuonna turvapaikkaa hakeneille albanialaisille on tehty kielteinen päätös turvapaikasta.
4. Afganistan, 207 hakijaa:Afganistanissa on käyty sisällissotaa vuodesta 1978 alkaen. Vuosikymmenten aikana konfliktin osapuolet ovat vaihdelleet ja siihen on osallistunut myös ulkomaalaisia joukkoja. Pitkään jatkuneiden konfliktien takia Afganistan on yksi maailman miinoitetuimmista maista.
5. Venäjän federaatio, 124 hakijaa:Valtaosa Venäjän alueelta tulevista turvapaikanhakijoista on kotoisin Pohjois-Kaukasukselta Tšetšeniasta ja Ingušiasta. Maahanmuuttovirasto tiedotti kesäkuussa, että alueiden kapinallistoiminta ja pommi-iskut ovat tuoreiden tilastojen ja analyysien mukaan vähentyneet, mutta muutos voi olla väliaikaista.
6. Syyria, 119 hakijaa:Syyrian turvallisuustilanne on hyvin heikko. Yli 12 miljoonaa syyrialaista on akuutin humanitaarisen avun tarpeessa.




Oma kommentti: 
Juu, palataan minne minä menisin, jos joutuisin pakolaiseksi Suomesta, ottaiskos Ruotsi minut pakolaiseksi, kuten otti joskus äitini sotapakolaiseksi... Joutuisin asunnottomaksi, ei rahaa ruokaa tai vaatteisiin, ei puhelinta ei mitään, ja vielä olisi ne velat ja joku vielä olisi niskan päälle hengittämässä, ulosotto .
Niin, eipä tuo mikään ole minulle uutta, tilannehan on ollut jo 3,5, vuotta samanlainen, paitsi, että on asunto vielä pään päällä.
Täällä ollaan Suomessa ja pysytään, kun ei ole varaa mihinkään matkaan. Ja kukaan ei minun pakolaismatkaani maksaisi ja missä olisi paremmin asiat kuin täällä. Jossain, mutta miksi lähtisin, en missään nimessä, perhe ja rakkaat täällä. Ja mikään mahti ei aja minua niitten läheltä pois. 

Ja lopuksi, kyllä se pitäisi katsoa sinne kotimaahan mistä pakolaiset tulevat, mikä ongelma siellä on, ja kuinka sitä kautta voitaisiin ehkä auttaa näistä pakolaisia olemaan kotimaassaan.
Eihän Suomalaiset köyhät lähde minnekään karkuun tilannettaan, kun siihen ei ole varaa. Tietty onhan sekin  yksi suuri hyvä puoli, että meillä ei ole sotia ja ahdinkoa, pelkoa kuolemasta  .

Tässä kirjoituksessani, olen vain ottanut niitä asioita, jotka ovat minun mielestäni asioita, mitkä kaihertaa mieltäni.
Annan kaikkien tulla, ketkä haluavat tulla, ja ovat todella avun tarpeessa. Ja ne ketkä haluavat auttaa, saavat auttaa ja antaa apunsa ja kotinsa pakolaisille.

****Otsikoissa :
Pakolaisperhe luuli, että Suomessa ei auteta
Perhe otti kotiinsa irakilaisperheen Tampereella – toimi näin, jos haluat majoittaa turvapaikanhakijoita

Tamperelaisen yrittäjä Laura Järviluoman kotona asuu nyt pakolaisperhe Irakista. Perhe sai huoneen Järviluoman entisestä makuuhuoneesta.
 Neljä asiaa kotimajoituksesta
Pohdi näitä asioita, jos haluat majoittaa turvapaikanhakijoita
Maahanmuuttovirasto julkaisi perjantaina ohjeita kotimajoituksen tarjoamisesta kiinnostuneille. Ohjeita laatii tiedottaja Kaisa Härkisaari.
Alla asioita, joita kannattaa ottaa huomioon. Tarkemmat ohjeet löytyvät viraston kotisivuilta www.migri.fi.
1. Älä kuormita vastaanottokeskuksia kyselyillä. Koko vastaanottojärjestelmä toimii paineessa äärirajoilla. Parasta on liittyä Facebookissa toimivaan Refugees Welcome -vapaaehtoisryhmään, joka on luvannut olla kotimajoituskysymyksissä välikätenä Maahanmuuttoviraston suuntaan ja informoida asioissa.
2. Tulijat eivät ole turisteja vaan ihmisiä, joilla voi olla traumaattisia kokemuksia. Pohdi, kuinka pitkäksi aikaa olet valmis majoittamaan ihmisiä. Hakemusten käsittely kestää tavallisesti useita kuukausia. Sovi, kauanko luonasi voi majoittua. Jos asut vuokralla, keskustele asunnon omistajan kanssa asiasta.
3. Kyse on vapaaehtoisesta auttamisesta. Valtio ei maksa ylläpitoavustusta, eikä turvapaikanhakijasta toisaalta voi ottaa itselleen kotiapulaista.
4. Kotimajoituksen tarjoaminen on lähtökohtaisesti erittäin positiivinen teko. Se vähentää täysien vastaanottokeskusten painetta ja auttaa tulijoita sopeutumaan suomalaiseen kulttuuriin ja tapoihin.

TAMPERE. Tampereen Pispalassa on pieni puutalo, ja siellä asuu nyt ensimmäistä viikkoa myös perhe Irakista. Isä, äiti ja kolmevuotias tyttö, joka välillä läikyttää saippuakuplanestettä lattialle.

Se ei haittaa tamperelaisia Laura Järviluomaa ja Jyri Piekäistä, jotka viime viikonloppuna ottivat pakolaisperheen kotiinsa asumaan, toistaiseksi määräämättömäksi ajaksi. Se on ensimmäisiä kertoja Suomessa, kun tavallinen perhe avaa ovensa turvapaikanhakijoille.

Ikkunasta näkyy pispalalainen järvimaisema. Pakolaisperheen isä käy pyyhkimässä lattian. Yksi irakilaisperheen huolia kotiasumisessa onkin juuri se, miten Järviluoma ja Piekäinen suhtautuvat heidän vilkkaaseen kolmevuotiaaseensa. Huoli on turha, sen näkee isäntäperheestä.

Järviluoman päätös kypsyi elokuussa, kun uutiset täyttyivät pakolaiskriisistä.

"Viimeinen niitti oli se, että vastaanottokeskuksetkin olivat täynnä. Siinä kohtaa tuli auttamisen tuska, että mitä voi tehdä ihminen vailla mitään resursseja", hän sanoo keittiössään.

Vaikka olihan niitä resursseja. Hän siirsi sänkynsä olohuoneeseen ja tyhjensi oman makuuhuoneensa.

"Rupesin selvittämään, kehen pitää olla yhteydessä, jos haluaa avata kotinsa pakolaisille. Lähdin soittelemaan SPR:ään ja maahanmuuttovirastoon ja lopulta löytyi SPR:n Hämeen piirin kotimajoitusyksikkö", Järviluoma kertoo.

"Sitten viime perjantaina Sorin poliisilaitokselta soitettiin, että täällä olisi nyt.""Me näimme perheen asemalla, ja jotenkin siinä luottamus syntyi heti katseesta ja silmistä. Kun tällainen kukkamekkohippi menee, niin kai siitä heti näkyy, ettei se mitään pahaa heille halua."
Sitten palattiin yhdessä Pispalaan. Järviluoma osoitti vieraille huoneen, esitteli paikat, vessan ja suihkun, antoi peitot ja tyynyt. Jääkaapista raivattiin yksi hylly heidän ruuilleen. Naapurit toivat vaatteita ja leluja lapselle.
Tärkeintä oli, että irakilaisperhe pääsi nukkumaan. He olivat olleet matkalla seitsemäntoista vuorokautta. Tytöllä oli painajaisia.
Arki on lähtenyt rullaamaan hyvin, isäntäväki sanoo. Järviluoma opetti heille bussin käytön ja keskustasta löytyi halal-kauppa. Yhteinen kieli on yksinkertainen englanti. Ja tietysti: saunassa on käyty. Tyttö luuli puukiuasta katsottuaan, että saunassa on tulipalo.

Pitää kysyä miksi?

"Koska ihmiset tarvitsevat paikan, missä voi olla ja koska yhteiskunta ei pysty sitä tarjoamaan. Se on todella surullista", sanoo Jyri Piekäinen, vanhaksi punkkariksi tunnustautuva ravintolatyöntekijä.
He molemmat uskovat, että perhe pysyy heillä vielä pitkään, ainakin talven yli.
"Ei täältä ketään pois ajeta", Piekäinen sanoo.
Hän kannustaa muita suomalaisia samaan.
"Rohkeutta vaan. Kyllä se tulee antamaan enemmän kuin ottamaan."
Perheen pojat pohtivat – äidin mukaan turhaan – lähinnä sitä, käyttäisivätkö tulijat heidän tietokonettaan.
Irakilaisperhe lähti Bagdadista, kun siellä alkoi olla liian vaarallista elää erilaisten asemiesten ryhmien välissä. Koko maa on tuhottu, ja kaikki sotivat kaikkia vastaan, he sanovat.
Perheen äiti kertoo, miten he tulivat Turkista Kreikkaan yhdeksänmetrisellä ihmissalakuljettajien kumiveneellä, 45 aikuista ja 15 lasta. Kahdeksan tuntia öisellä merellä, jossa aallot löivät laitojen yli ja kesken matkan ylimääräisestä painosta eli laukuista piti päästä eroon. Vettä piti kauhoa veneestä koko matka.
Kreikasta matka jatkui Wieniä kohti poliisia vältellen. Siellä salakuljettajat tarjosivat eri maita eri hintaan, ja perhe valitsi Suomen. He maksoivat matkastaan kaikkiaan yli 11 000 euroa. Bagdadista lähtiessä heillä ei ollut tietoa, mihin päätyisivät.
"Nyt voimme nukkua ilman pelkoa ja vaaraa", äiti sanoo pispalalaisen pirttipöydän ääressä.
"Nyt kaikki on hyvin. Tämä perhe auttaa minun perhettäni kaikessa. Olen hyvin kiitollinen.""Kiitos Suomen hallitus kaikesta", sanoo isä.
Heidän tulevaisuutensa on nyt avoin. Äiti toivoo voivansa jatkaa Suomessa apteekkarinopintojaan, isä toivoo jatkavansa teknikon töitään. Molemmat haluaisivat alkaa opiskella kieltä.
"Luulin, että ihmiset eivät täällä auttaisi. Se oli väärä luulo", äiti sanoo.

****Yle: Sipilä antaa kotinsa turvapaikanhakijoille
Pääministeri Juha Sipilä (kesk) lupaa antaa oman Kempeleen kotinsa turvapaikanhakijoiden käyttöön, kertoo Yle.

Pääministeri Juha Sipilä haluaa antaa Kempeleen turvapaikanhakijoille majapaikan omasta kodistaan.
 Ministeri antaa oman kotinsa Oulun alueelle saapuvien turvapaikanhakijoiden käyttöön vuoden vaihteessa. Oulussa kamppaillaan vähäisten majapaikkojen kanssa.
Sipilän koti on vähäisellä käytöllä, perhe asuu tällä hetkellä Sipoossa ja heillä on valtion virka-asunto Helsingissä Kesärannassa.
Pääministeri haluaa teollaan rohkaista jokaista suomalaista samaan.
Sipilä kertoi asiasta Ylen Ykkösaamussa, jossa hän muistutti, että Suomi on monikulttuurinen maa.
Juttuun korjattu 11:35: Juha Sipilän koti sijaitsee Kempeleellä, ei Oulussa.

 ****Yle: Ruotsin ulkoministeri muistuttaa Suomea sotalapsista
Perjantai 4.9.2015 klo 19.12 (päivitetty klo 20.32)
Ruotsin ulkoministerin Margot Wallströmin mukaan Suomen kannattaa pakolaiskeskustelun yhteydessä muistaa oma historiansa ja Ruotsiin lähetetyt sotalapset, kertoo Yle.

Margot Wallström muistuttaa Suomen omasta historiasta. (EPA)
Ruotsin ulkoministerin Margot Wallströmin mukaan Suomen kannattaa pakolaiskeskustelun yhteydessä muistaa oma historiansa ja Ruotsiin lähetetyt sotalapset, kertoo Yle.
Wallström puhui toimittajille Luxemburgissa järjestettävän EU:n epävirallisen ulkoministerikokouksen alla.
- Kannattaisi muistaa oma historiansa, Wallström sanoi ja viittasi toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin.
- Tuolloin otimme Suomesta turvaan yli 70 000 sotalasta, ulkoministeri jatkoi.

Oma kommentti : 
Tässä kirjoituksessani, olen vain ottanut niitä asioita, jotka ovat minun mielestäni asioita, mitkä kaihertaa mieltäni.
Annan kaikkien tulla, ketkä haluavat tulla, ja ovat todella avun tarpeessa. Ja ne ketkä haluavat auttaa, saavat auttaa ja antaa apunsa ja kotinsa pakolaisille.
Kotimaan köyhät, asunnottomat, vanhukset , lapsiperheet , nuoret yms. heidänkin asiat kuntoon.

01.09.2015 Leipäjonot kasvoivat mykistäviin mittoihin – "Poliitikot eivät uskalla tänne tulla" Myllypurossa elintarvikkeita jonotetaan jopa tunteja. Lahjoitukset tulevat kauppiailta.

Leipäjonot kasvoivat mykistäviin mittoihin – "Poliitikot eivät uskalla tänne tulla"
Myllypurossa elintarvikkeita jonotetaan jopa tunteja. Lahjoitukset tulevat kauppiailta.

KAUPUNKI 1.9.2015 2:00  Päivitetty: 1.9.2015 7:19
Kimmo Oksanen
HELSINGIN SANOMAT

 
Leipäjono jatkuu Myllypurontien kevyen liikenteen väylää pitkin kauas Karistimentielle asti. Monet jonottavat kaksi tuntia kolmena päivänä viikossa.

Yli 700 metrin jono Lähes  1 000 ihmisen leipäjono kiemurteli maanantaina puiden katveessa halki Myllypuron kaupunginosan.


Vapaaehtoistyöntekijä Heikki Nykänen istuu Myllypuron Liikuntamyllyn liepeillä portaiden yläpäässä. Hänen tehtävänään on antaa käsimerkki Jauhokujalta Myllypurontielle, kun seuraava ryhmä leipäjonosta taas mahtuu Myllypuron elintarvikeapu -yhdistyksen ylläpitämään ruuanjakelupisteeseen Liikuntamyllyssä.
"Neljästä viiteen kymmenestä kiittää", Nykänen kertoo.


Jaksavatko vapaaehtoiset?
Nykänen puhuu niistä, jotka ovat saaneet kasseihinsa syötävää ja poistuvat koteihinsa. Jos koti on. Harva heistä taitaa olla töissä. On keskiviikko eli arkipäivä. Jonottamiseen uhrautuu noin kaksi tuntia.
Jono on mykistävän pitkä. Se ulottuu jakelupisteeltä yli seitsemänsadan metrin päähän Karistimentien puoliväliin. Ruokaa jonottaa noin 800 ihmistä. Jonoon on tultu varhain aamulla. Kello puoli kymmeneltä se suljetaan.
"Muutenhan tavara loppuisi", eräs vapaaehtoisjakelija sanoo.

Hän ei halua nimeään julki. Niin kuin eivät halua useimmat jonottajatkaan. Jotkut suhtautuvat vihamielisesti kuvaamiseen. Köyhyyteen liittyy häpeää, vaikkei tarvitsisi.

Aggressiivisuus on myös ymmärrettävää. Kukaan ei halua olla sosiaalipornon uhri. Mutta tämä ei ole sosiaalipornoa. Tämä on kuvaa nyky-Suomen todellisuudesta.
"Kiitti taas!" Mies ohittaa Heikki Nykäsen, ennestään tutun.
"Kerran viikossa pitää käydä hakemassa leipää ja mitä nyt saa", kontulalainen Ari kertoo.
Ari on ollut työttömänä kymmenen vuotta. Saman ajan hän on käynyt leipäjonossa. Jonot ovat hänen mukaansa "kasvaneet huomattavasti".
"Hallituksen päätökset kasvattavat niitä taas entisestään, kun leikataan työttömiltä ja eläkeläisiltä", Heikki Nykänen päättelee.


Leipäjono jatkuu Myllypurontien kevyen liikenteen väylää pitkin kauas Karistimentielle asti. Monet jonottavat kaksi tuntia kolmena päivänä viikossa.
Vapaaehtoinen Eija Vahtera on vastuuvuorossa. Hän arvelee, että ruuanhakijoita on viikossa noin 2 500.
Kuun loppua kohti tultaessa jonot aina pitenevät.

"Poliitikot eivät uskalla tänne tulla", joku toteaa jonossa.
Merja ojentelee hedelmiä jonottajille: banaaneja, appelsiineja, meloneita . . . "Tällä kertaa hedelmiä, mitä nyt satutaan saamaan. Kaikki jaetaan, mitä tulee", hän toteaa.
Toivoakin saa, appelsiineja vai banaaneja, mutta ei liikaa, koska silloin jono pysähtyisi.
Myllypuron elintarvikeapu saa ruuan kauppiailta. Suurimpia lahjoittajia ovat K-kauppiaat. S-ryhmäläisiltäkin saadaan. Monissa paketeissa on merkittynä alennusprosentti oranssilla tarralla. Parasta ennen -päivä on liki.
Jonossa on naisia, miehiä, lapsia vanhempiensa kanssa, nuoria, iäkkäämpiä, kantasuomalaisia, maahanmuuttajia, ihan tavallisia ihmisiä.

Joillakin on retki-istuimet ja vesipullo. Jonotus syö jalkoja ja kuluttaa nestettä.

Kaleviksi esittäytyvä savelalainen esittelee kassinsa sisältöä: hän on saanut kaksi tölkkiä piimää, kaksi pakettia tomaatteja, ruisleivän, valmispataa, neljä jogurttia ja porkkanakakun.
"Näillä mennään, kaksi päivää", Kalevi sanoo.

Ruokajono nimittäin avautuu seuraavan kerran kahden päivän kuluttua. Se on todennäköisesti taas pidempi kuin edeltäjänsä.