MILTÄ TUNTUU, KUN EI TUNNU MILTÄÄN.
Jo pidemmän aikaa mennyt näin, ihanaa valoa ja iloa antaa pojanpoikani.
Sille antaisin vaikka kuun taivaalta.
Ja yleensä kun on luonani 4 viikon välein, elämäni on ihanaa.
Aika kuluu, kuin siivillä.
Raha-asioiden kanssa joudun taistelemaan.
Kunta josta pojanpoikani käy luonani, lopetti ylläpitokorvaukset eli noin 30 € viikonlopusta.
Olen yrittänyt selvittää, onko minulla muuta kautta mahdollista saada korvausta, kun kuitenkin menee
ruokaan rahaa tuolloinkin ja muuhunkin mitä haluaisin hänellä antaa.
Vaatteita olen hakenut kirpputoreilta ja vaatekierrätyksestä. Samoilla menee omatkin vaatteet.
Kengät olen ostanut, koska jalan kasvu niin nopeaa, ja niiden käytettyjen kenkien kunnot tosi huonoja
tuon ikäiselle pojalla.
Sairaslomalla olen kesäkuun loppuun, eli olen ollut jo kohta 4 vuotta.
Pää ei kestä kaikkea tässä elämässä ja kyllä tässä iässä jo kroppakin laittaa vastaan.
