21.02.2018 Merja, 55, oli ihan tavallinen ihminen kunnes sairastui – ”Häpeä on hirveä”
Merja, 55, oli ihan tavallinen ihminen kunnes sairastui – ”Häpeä on hirveä”
Merja Tuomivirta miettii yömyöhään, miten saa laskut maksettua. (KUVA: Bo Stranden)
Julkaistu: 18.2. 8:12
YHTEISVASTUU Merja Tuomivirta, 55, oli ihan tavallinen ihminen, joka kävi töissä ja hoiti asiansa, kunnes sairastuminen vei hänet köyhyysrajalle. Apua Merja on saanut diakoniatyöstä, jota tuetaan Yhteisvastuukeräyksen tuotoista.
Kuvittele, että pankkitililläsi olisi 1,39 euroa.
Ja sillä summalla pitäisi tulla koko kuukausi toimeen laskujen maksamisen jälkeen.
Salolaiselle Merja Tuomivirralle, 55, se on todellisuutta.
– Herään öisin ja mietin, miten pärjään, hän kertoo.
– Köyhyys tuli täytenä yllätyksenä. En koskaan ajatellut, että voisin pudota.
VUONNA 2010 Merja Tuomivirta työskenteli vielä kodinhoitajana. Neljän lapsen äiti asui miehensä kanssa omistusasunnossa Turussa.
Kaikki oli hyvin. Pariskunta eli mukavaa elämää, harrasti, shoppaili ja söi ravintoloissa. Jos he tarvitsivat jotakin, se ostettiin. Kun perheessä oli kaksi tienaavaa aikuista, raha-asioita ei tarvinnut liikoja miettiä.
Sitten Merja sairastui.
– Jaksamiseni alkoi hiipua, Merja kertoo. Sittemmin hänelle on tehty 20 vatsaleikkausta.
Sairaus vaikuttaa Merjan elämään koko ajan. Polvi on huonossa kunnossa, ja jono leikkaukseen pitkä.
Leikkausten jälkeen sairausloma söi naista niin henkisesti kuin fyysisestikin. Töissä kiire lisääntyi, työyhteisö vaihtui, samoin esimiehet.
– Yritin sinnitellä, mutta sairaus vaikutti avioliittoon ja kaikkeen olemiseen.
Syksyllä 2016 Merja erosi pitkästä avioliitostaan. Saman vuoden joulukuussa hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle.
– Työn tekeminen kävi mahdottomaksi. Hoidin vanhuksia. Minulla oli nostokielto.
AVIOERON jälkeen Merja ei halunnut enää asua samalla paikkakunnalla. Hän päätti muuttaa rauhallisempaan ja pienempään kaupunkiin. Salossa oli oma veli, poika ja ystäviä, jotka Merja on tuntenut 13-vuotiaasta. Hän on kotoisin lähistöltä Särkisalosta.
– Oli hyvä päätös muuttaa Saloon, Merja sanoo. Tyttäretkin asuvat sopivan matkan päässä Paimiossa ja Piikkiössä.
Vuokra-asunto löytyi helposti. Vanhasta kodista Merja otti mukaan kannettavan tietokoneen lisäksi pikkutavaroita kuten lautasia ja kuppeja. Uuden kodin huonekalut on hankittu kirpputoreilta.
Merjan seinällä on terapiakartta. (KUVA: Bo Stranden)
Eniten taloutta horjuttavat avioliiton aikana otetut velat, joita Merja maksaa vielä kymmenen vuotta. Sen jälkeen helpottaa vähän.
– Kelassa sanottiin, että velkoja ei hyväksytä menoiksi. Kysyin, että mitä teen. Neuvottiin, että jätä velat maksamatta.
Tätä Merja ei voi käsittää.
– Sanoin, että menetän luottotiedot. Ihmettelin, että näinkö tämä maailma pyörii. Jos ihminen antaa luottotietojen mennä, sulkeutuu aika moni muukin ovi. Taistelen, etteivät luottotietoni mene.
Kelassa sanottiin, että velkoja ei hyväksytä menoiksi. Kysyin, että mitä teen. Neuvottiin, että jätä velat maksamatta.
Tuli eteen mitä tahansa yllättävää, se keikauttaa heti talouden. Liukastumista estävät nastakengät vetelevät viimeisiään. Uusiin ei ole varaa. Terveydentilansa takia Merjan pitäisi välttää kaatumista.
– Olisi tärkeää, että olisi talvella hyvät kengät.
Hiljattain lääkäri määräsi Merjalle valohoitoa. Se olisi maksanut 20 euroa kerta.
– Kysyttiin, miksi en mene. Sanoin, että ei minulla ole varaa.
Merja syö myös sellaisia lääkärin määräämiä lääkkeitä, joita Kela ei korvaa. Niitäkin on pitänyt karsia.
MERJA sanoo, ettei olisi selvinnyt ilman diakonia. Diakoniatyön kautta hän saa maksusitoumuskuponkeja ruokakauppaan.
– En tiedä, miten pärjäisin, jos apua ei olisi, hän sanoo.
Nälkää ei ole onneksi tarvinnut nähdä. Diakoniavun kautta Merja saa muun muassa ruokakauppiaiden lahjoittamia eineksiä, joissa parasta ennen -päiväys on menossa vanhaksi. Ne annetaan tarvitseville pakastettuina.
Toisinaan Merja saa ystäviltään ruoka-apua.
– Häpeä siitä, että en pysty itse maksamaan menojani, on ihan hirveä, hän sanoo.
Mieli on matala. Merja on ollut todella masentunut.
– Olen pudonnut tavallisesta ihmisestä toisen luokan kansalaiseksi. Olen ollut ihan tavallinen ihminen, joka on maksanut veronsa, hoitanut asiansa ja sitten joutuu köyhyysrajalle.
Nykyhallituksen päätöksiä Merja seuraa ihmeissään.
– Hallitus tekee koko ajan päätöksiä, joista vähävaraiset kärsivät eniten.
Kun Merja oli yksinhuoltaja vuonna 1982, hän oli sosiaalihuollon asiakas.
– Toiminta oli inhimillisempää. Sai asioida toisen ihmisen kanssa. Nyt täytät yksin kotona sähköisesti hakemuksen.
Merja Tuomivirta yrittää pitää positiivisuuttaan yllä kaikin tavoin. Olohuoneen seinätarrat muistuttavat pitämään mielen iloisena.
OMAAN arkeensa Merja kaipaa yksinkertaisia asioita kuten hedelmiä, salaattia, tomaatteja ja kurkkua. Ne ovat olemattomalla budjetilla elävän tavoittamattomissa.
Kahvi maistuisi, mutta kaupan kassalla tuli yllätyksenä, että maksusitoumuskupongilla ei saa ostaa kahvia.
– Vuosi 2017 on ollut hirveä. Toivon, ettei sellaista enää tule, Merja sanoo.
– Olen ollut normaali työssä käyvä ihminen. Kaikkein vaikeinta on ollut se, että pitäisi muuttaa koko elämäntyyli ihan erilaiseksi. Se on aikamoinen pudotus.
Kun tippuu köyhyysloukkuun, ei voi käydä elokuvissa, teatterissa eikä harrastaa.
– Vielä enemmän käy sääliksi perheellisiä, Merja sanoo.
Osasta lääkkeitä on ollut pakko luopua niiden hinnan takia, vaikka Merja tarvitsisi niitä kipeästi. (KUVA: Bo Stranden)
Nyt helmikuussa 2018 hänelle jäi tilille 20 euroa laskujen jälkeen. Leikkausten jälkeen hän tarvitsisi kolmet uudet tukiliivit vuodessa. Ne maksavat 139 euroa kappale.
– Eihän se ollut mikään raha, kun olin töissä, Merja miettii.
– Jos äitini eläisi, en olisi tässä tilanteessa eikä tarvitsisi kärsiä puutteesta. Olen monta kertaa miettinyt, että voi kun minulla olisi vielä äiti.
ELÄMÄN piristys ovat lasten lisäksi ystävät, jotka ovat pysyneet rinnalla, vaikka elämäntilanne on muuttunut. Kun Salossa oli markkinat, ystävät veivät Merjan ravintolaan syömään.
– Välillä koen ulkopuolisuutta. Ystävät ovat työssä käyviä ihmisiä, ja minä elän niin erilaista elämää.
Sairaus vaikuttaa elämään esimerkiksi siten, että Merjan pitää välillä mennä pitkäkseen, koska vatsassa alkaa polte.
Vuosi 2017 on ollut hirveä. Toivon, ettei sellaista enää tule.
Tällä hetkellä hän kulkee väliaikaisesti rollaattorin turvin. Polvi on huonossa kunnossa. Merja on kaatunut monta kertaa kotona, koska polvi ei kanna. Jono leikkaukseen on pitkä.
– Kaipaan ihmissuhdetta. Kun asuu yksin, ei ole toisen aikuisen tukea. Jos tässä olisi kaksi ihmistä, voisi jakaa kaiken. Tutustuminen ei ole enää niin helppoa tässä iässä.
Tulevaisuudessa Merja haluaisi tehdä vapaaehtoistyötä vanhusten parissa. Vanhustenhoito oli hänen elämäntyönsä.
– Eniten toivoisin, että lapset säilyisivät terveinä, ja heillä olisi hyvä elämä, Merja toivoo.
Suvi Kerttula
Osallistu Minun oli nälkä -kirjoituskilpailuun!
Osallistu Ilta-Sanomien ja Yhteisvastuukeräyksen nälkä-aiheiseen kirjoituskilpailuun.
Kirjoita omasta tai lähipiirisi kokemuksista: Miten ruoan puute näyttäytyy arjessasi? Miltä nälkä tuntuu? Millaiset asiat ovat kohdallasi johtaneet tilanteeseen, että ruokaa ei ole riittävästi?
Halutessasi voit kirjoittaa suomalaisesta nälästä ja köyhyydestä yleisemmälläkin tasolla.
Kirjoita maksimissaan 5 000 merkin (sis. välilyönnit) mittainen teksti ja lähetä se osoitteeseen tarina@yhteisvastuu.fi 11.3. mennessä. Liitä viestiin yhteystietosi ja mahdollinen nimimerkkisi, mikäli et halua nimeäsi julkisuuteen tekstin mahdollisen julkaisun yhteydessä. Kirjoita tekstisi viestin tekstikentään – älä lähetä liitteitä.
Kolme parasta kirjoitusta palkitaan; voittaja 500 euron, toinen 300 euron ja kolmas 200 euron arvoisella lahjakortilla elintarvikeliikkeeseen. Ilta-Sanomat julkaisee voittajakirjoitukset kevään aikana. Kilpailussa palkittaville ilmoitetaan asiasta henkilökohtaisesti ennen kirjoitusten julkaisemista.
Ilta-Sanomilla ja Yhteisvastuukeräyksellä on oikeus julkaista katkelmia teksteistä nimettöminä vuoden 2018 aikana omissa viestintäkanavissaan ilman erillistä korvausta tai kirjoittajan suostumusta.
Merja Tuomivirta miettii yömyöhään, miten saa laskut maksettua. (KUVA: Bo Stranden)
Julkaistu: 18.2. 8:12
YHTEISVASTUU Merja Tuomivirta, 55, oli ihan tavallinen ihminen, joka kävi töissä ja hoiti asiansa, kunnes sairastuminen vei hänet köyhyysrajalle. Apua Merja on saanut diakoniatyöstä, jota tuetaan Yhteisvastuukeräyksen tuotoista.
Kuvittele, että pankkitililläsi olisi 1,39 euroa.
Ja sillä summalla pitäisi tulla koko kuukausi toimeen laskujen maksamisen jälkeen.
Salolaiselle Merja Tuomivirralle, 55, se on todellisuutta.
– Herään öisin ja mietin, miten pärjään, hän kertoo.
– Köyhyys tuli täytenä yllätyksenä. En koskaan ajatellut, että voisin pudota.
VUONNA 2010 Merja Tuomivirta työskenteli vielä kodinhoitajana. Neljän lapsen äiti asui miehensä kanssa omistusasunnossa Turussa.
Kaikki oli hyvin. Pariskunta eli mukavaa elämää, harrasti, shoppaili ja söi ravintoloissa. Jos he tarvitsivat jotakin, se ostettiin. Kun perheessä oli kaksi tienaavaa aikuista, raha-asioita ei tarvinnut liikoja miettiä.
Sitten Merja sairastui.
– Jaksamiseni alkoi hiipua, Merja kertoo. Sittemmin hänelle on tehty 20 vatsaleikkausta.
Sairaus vaikuttaa Merjan elämään koko ajan. Polvi on huonossa kunnossa, ja jono leikkaukseen pitkä.
Leikkausten jälkeen sairausloma söi naista niin henkisesti kuin fyysisestikin. Töissä kiire lisääntyi, työyhteisö vaihtui, samoin esimiehet.
– Yritin sinnitellä, mutta sairaus vaikutti avioliittoon ja kaikkeen olemiseen.
Syksyllä 2016 Merja erosi pitkästä avioliitostaan. Saman vuoden joulukuussa hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle.
– Työn tekeminen kävi mahdottomaksi. Hoidin vanhuksia. Minulla oli nostokielto.
AVIOERON jälkeen Merja ei halunnut enää asua samalla paikkakunnalla. Hän päätti muuttaa rauhallisempaan ja pienempään kaupunkiin. Salossa oli oma veli, poika ja ystäviä, jotka Merja on tuntenut 13-vuotiaasta. Hän on kotoisin lähistöltä Särkisalosta.
– Oli hyvä päätös muuttaa Saloon, Merja sanoo. Tyttäretkin asuvat sopivan matkan päässä Paimiossa ja Piikkiössä.
Vuokra-asunto löytyi helposti. Vanhasta kodista Merja otti mukaan kannettavan tietokoneen lisäksi pikkutavaroita kuten lautasia ja kuppeja. Uuden kodin huonekalut on hankittu kirpputoreilta.
Merjan seinällä on terapiakartta. (KUVA: Bo Stranden)
Eniten taloutta horjuttavat avioliiton aikana otetut velat, joita Merja maksaa vielä kymmenen vuotta. Sen jälkeen helpottaa vähän.
– Kelassa sanottiin, että velkoja ei hyväksytä menoiksi. Kysyin, että mitä teen. Neuvottiin, että jätä velat maksamatta.
Tätä Merja ei voi käsittää.
– Sanoin, että menetän luottotiedot. Ihmettelin, että näinkö tämä maailma pyörii. Jos ihminen antaa luottotietojen mennä, sulkeutuu aika moni muukin ovi. Taistelen, etteivät luottotietoni mene.
Kelassa sanottiin, että velkoja ei hyväksytä menoiksi. Kysyin, että mitä teen. Neuvottiin, että jätä velat maksamatta.
Tuli eteen mitä tahansa yllättävää, se keikauttaa heti talouden. Liukastumista estävät nastakengät vetelevät viimeisiään. Uusiin ei ole varaa. Terveydentilansa takia Merjan pitäisi välttää kaatumista.
– Olisi tärkeää, että olisi talvella hyvät kengät.
Hiljattain lääkäri määräsi Merjalle valohoitoa. Se olisi maksanut 20 euroa kerta.
– Kysyttiin, miksi en mene. Sanoin, että ei minulla ole varaa.
Merja syö myös sellaisia lääkärin määräämiä lääkkeitä, joita Kela ei korvaa. Niitäkin on pitänyt karsia.
MERJA sanoo, ettei olisi selvinnyt ilman diakonia. Diakoniatyön kautta hän saa maksusitoumuskuponkeja ruokakauppaan.
– En tiedä, miten pärjäisin, jos apua ei olisi, hän sanoo.
Nälkää ei ole onneksi tarvinnut nähdä. Diakoniavun kautta Merja saa muun muassa ruokakauppiaiden lahjoittamia eineksiä, joissa parasta ennen -päiväys on menossa vanhaksi. Ne annetaan tarvitseville pakastettuina.
Toisinaan Merja saa ystäviltään ruoka-apua.
– Häpeä siitä, että en pysty itse maksamaan menojani, on ihan hirveä, hän sanoo.
Mieli on matala. Merja on ollut todella masentunut.
– Olen pudonnut tavallisesta ihmisestä toisen luokan kansalaiseksi. Olen ollut ihan tavallinen ihminen, joka on maksanut veronsa, hoitanut asiansa ja sitten joutuu köyhyysrajalle.
Nykyhallituksen päätöksiä Merja seuraa ihmeissään.
– Hallitus tekee koko ajan päätöksiä, joista vähävaraiset kärsivät eniten.
Kun Merja oli yksinhuoltaja vuonna 1982, hän oli sosiaalihuollon asiakas.
– Toiminta oli inhimillisempää. Sai asioida toisen ihmisen kanssa. Nyt täytät yksin kotona sähköisesti hakemuksen.
Merja Tuomivirta yrittää pitää positiivisuuttaan yllä kaikin tavoin. Olohuoneen seinätarrat muistuttavat pitämään mielen iloisena.
OMAAN arkeensa Merja kaipaa yksinkertaisia asioita kuten hedelmiä, salaattia, tomaatteja ja kurkkua. Ne ovat olemattomalla budjetilla elävän tavoittamattomissa.
Kahvi maistuisi, mutta kaupan kassalla tuli yllätyksenä, että maksusitoumuskupongilla ei saa ostaa kahvia.
– Vuosi 2017 on ollut hirveä. Toivon, ettei sellaista enää tule, Merja sanoo.
– Olen ollut normaali työssä käyvä ihminen. Kaikkein vaikeinta on ollut se, että pitäisi muuttaa koko elämäntyyli ihan erilaiseksi. Se on aikamoinen pudotus.
Kun tippuu köyhyysloukkuun, ei voi käydä elokuvissa, teatterissa eikä harrastaa.
– Vielä enemmän käy sääliksi perheellisiä, Merja sanoo.
Osasta lääkkeitä on ollut pakko luopua niiden hinnan takia, vaikka Merja tarvitsisi niitä kipeästi. (KUVA: Bo Stranden)
Nyt helmikuussa 2018 hänelle jäi tilille 20 euroa laskujen jälkeen. Leikkausten jälkeen hän tarvitsisi kolmet uudet tukiliivit vuodessa. Ne maksavat 139 euroa kappale.
– Eihän se ollut mikään raha, kun olin töissä, Merja miettii.
– Jos äitini eläisi, en olisi tässä tilanteessa eikä tarvitsisi kärsiä puutteesta. Olen monta kertaa miettinyt, että voi kun minulla olisi vielä äiti.
ELÄMÄN piristys ovat lasten lisäksi ystävät, jotka ovat pysyneet rinnalla, vaikka elämäntilanne on muuttunut. Kun Salossa oli markkinat, ystävät veivät Merjan ravintolaan syömään.
– Välillä koen ulkopuolisuutta. Ystävät ovat työssä käyviä ihmisiä, ja minä elän niin erilaista elämää.
Sairaus vaikuttaa elämään esimerkiksi siten, että Merjan pitää välillä mennä pitkäkseen, koska vatsassa alkaa polte.
Vuosi 2017 on ollut hirveä. Toivon, ettei sellaista enää tule.
Tällä hetkellä hän kulkee väliaikaisesti rollaattorin turvin. Polvi on huonossa kunnossa. Merja on kaatunut monta kertaa kotona, koska polvi ei kanna. Jono leikkaukseen on pitkä.
– Kaipaan ihmissuhdetta. Kun asuu yksin, ei ole toisen aikuisen tukea. Jos tässä olisi kaksi ihmistä, voisi jakaa kaiken. Tutustuminen ei ole enää niin helppoa tässä iässä.
Tulevaisuudessa Merja haluaisi tehdä vapaaehtoistyötä vanhusten parissa. Vanhustenhoito oli hänen elämäntyönsä.
– Eniten toivoisin, että lapset säilyisivät terveinä, ja heillä olisi hyvä elämä, Merja toivoo.
Suvi Kerttula
Osallistu Minun oli nälkä -kirjoituskilpailuun!
Osallistu Ilta-Sanomien ja Yhteisvastuukeräyksen nälkä-aiheiseen kirjoituskilpailuun.
Kirjoita omasta tai lähipiirisi kokemuksista: Miten ruoan puute näyttäytyy arjessasi? Miltä nälkä tuntuu? Millaiset asiat ovat kohdallasi johtaneet tilanteeseen, että ruokaa ei ole riittävästi?
Halutessasi voit kirjoittaa suomalaisesta nälästä ja köyhyydestä yleisemmälläkin tasolla.
Kirjoita maksimissaan 5 000 merkin (sis. välilyönnit) mittainen teksti ja lähetä se osoitteeseen tarina@yhteisvastuu.fi 11.3. mennessä. Liitä viestiin yhteystietosi ja mahdollinen nimimerkkisi, mikäli et halua nimeäsi julkisuuteen tekstin mahdollisen julkaisun yhteydessä. Kirjoita tekstisi viestin tekstikentään – älä lähetä liitteitä.
Kolme parasta kirjoitusta palkitaan; voittaja 500 euron, toinen 300 euron ja kolmas 200 euron arvoisella lahjakortilla elintarvikeliikkeeseen. Ilta-Sanomat julkaisee voittajakirjoitukset kevään aikana. Kilpailussa palkittaville ilmoitetaan asiasta henkilökohtaisesti ennen kirjoitusten julkaisemista.
Ilta-Sanomilla ja Yhteisvastuukeräyksellä on oikeus julkaista katkelmia teksteistä nimettöminä vuoden 2018 aikana omissa viestintäkanavissaan ilman erillistä korvausta tai kirjoittajan suostumusta.
