14.11.2013 Kun pientä pikavippiä ei saa, rahaton yrittää pantata tai myy kaiken myytävän

Kun pientä pikavippiä ei saa, rahaton yrittää pantata
Heini Hämäläinen

Pikavippilain muutos on siirtänyt rahapulasta kärsiviä panttilainaamoihin. Monella entisellä vippaajalla ei kuitenkaan ole mitä pantata. Epätoivoisimmat ostavat velaksi ja panttaavat tavaroita aikomattakaan lunastaa niitä.

Outi Kokko
3.9.2013 06:01
23
Kesäkuun alussa tuli voimaan laki, jonka mukaan 2 000 euron pikalainoissa todellisen vuosikoron kuluineen on jäätävä 51 prosentin alapuolelle. Laissa kielletään maksulliset tekstiviestit ja velvoitetaan lainan antajaa selvittämään asiakkaansa maksukyky aiempaa paremmin.

Laki on vähentänyt etenkin pienten, 100–200 euron pikavippien tarjontaa, mutta rahan tarve ei ole kadonnut mihinkään. Osa rahapulan vaivaamista on siirtynyt panttilainaamoihin.

– Jo keväällä pienten lainojen haku kasvoi ja lainojen kappalemäärä alkoi nousta ensimmäistä kertaa useaan vuoteen, kertoo Arvopantin toimitusjohtaja, varatuomari Mika Ollila.

Hänen mukaansa pikavippilaki on vilkastuttanut panttilainaamon toimintaa suunnilleen yhtä paljon kuin alle 200 euron panttilainojen kysyntä väheni muutama vuosi sitten pikavippien tullessa markkinoille.

Ollila arvioi, että lainojen kysyntä on alkuvuonna noussut kolmanneksen, mutta vain viidennekselle asiakkaista voi myöntää luottoa.

Yhä useampi tarjoaa
panttauskelvotonta tavaraa

Myös Oulun Panttilainakonttorin toimitusjohtaja Timo Siira kertoo konttorissa kävijöiden määrän kasvaneen.

Helsingin Pantin operatiivinen johtaja Riku Järviö sanoo, että osin pikavippaajat ja panttaajat ovat samaa porukkaa, mutta esimerkiksi opiskelijoilla on harvoin mitään, mitä pantata.

Siiran mukaan liikkeellä on epätoivoisia ihmisiä, jotka tarjoavat vähäarvoisia koruja, ikivanhoja puhelimia tai muuta niin vanhaa elektroniikkaa, että sillä ei ole mitään arvoa.

– Asiakkaita on liikkunut, mutta heillä ei ole panttauskelpoista omaisuutta, hän sanoo.

Velaksi ostettua elektroniikkaa
pantataan saman tien

Ihmiselle, jolta luottotiedot ovat menneet, panttilainaamo voi olla viimeinen mahdollisuus saada rahaa. Jotkut ovat niin pahassa pinteessä, että romuttavat luottotietonsa kertaheitolla.

Siira kertoo ihmisistä, jotka haalivat rahoitusyhtiöiden luotoilla puhelimia ja tietokoneita.

– Omistusoikeus siirtyy heille ja he voivat pantata tavarat saman tien.

Jos henkilöllä on ostokuitti ja rahoittajan kanssa tekemänsä sopimus, panttilainaamo voi ottaa laitteen vastaan. Jos tilanne vaikuttaa epäilyttävältä, laina voidaan Siiran mukaan evätä.

Jos panttilainaamo on myöntänyt luotolla ostettua tavaraa vastaan lainaa, eikä pantin omistaja lunasta sitä sovitussa ajassa takaisin, pantti jää lainaamolle, joka saa myydä sen eteenpäin. Rahoitusyhtiö kärsii luottotappiot, mutta tavaran ostanut ja pantannut menettää luottotietonsa.

Kullan hinta heiluttelee
panttilainausta eniten

Alan toimijoiden mielestä pikavippimarkkinoilla on kaikesta huolimatta kohtuullisen pieni vaikutus panttilainaukseen.

– Tämä on tasaista liiketoimintaa, Järviö huomauttaa.

Ollila kuvaa panttilainaamista isoksi laivaksi, joka menee eteenpäin ilman suuria heilahteluita.


Siiran mukaan panttaus on varsin erilaista kuin pikavippaus, sillä se on aikaan ja paikkaan sidottua ja asiakas kohdataan kasvotusten.

Lainaamot ovat auki vain arkisin virka-aikaan, eikä tavaroita voi pantata kesken ravintolaillan hetken mielijohteesta.

Paljon enemmän kuin pikavipit, panttaamista heiluttelee kullan hinta, sillä lainaamosta riippuen 80–95 prosenttia pantiksi tuoduista tavaroista on kultaa, hopeaa, muita jalometalleja ja niiden johdannaisia tai timantteja.

– Kullan maailmanmarkkinahinnalla on dramaattinen merkitys, Ollila huomauttaa.

Pantin saa jättää
lunastamatta takaisin

Panttilainaamoilla on monenlaisia asiakkaita. Tavallisimmin panttilaina myönnetään 3-4 kuukaudeksi, minkä jälkeen se voidaan uusia tai lainaaja voi lunastaa panttinsa takaisin. Helsingin Pantti lainaa elektroniikkaa vastaan rahaa vain yhdeksi kuukaudeksi, koska sen arvo hupenee nopeasti.

Panttilainan suuruus suhteessa tavaran arvoon vaihtelee, mutta on tavallista, että lainaamo myöntää lainaa korkeintaan puolet pantin arvosta.

Lainaajan pitää maksaa laina-ajalta korkoa, joka tavallisimmin on 2,5–4 prosenttia. Jos esimerkiksi Helsingin Pantti lainaa 400 euroa 3,8 prosentin kuukausikorolla, velan todellinen vuosikorko on 47,1 prosenttia.

Velallisella on oikeus olla perimättä panttiaan takaisin. Helsingin Pantin asiakkaista joka kymmenes jätetään velkansa maksamatta. Oulun Panttikonttorissa osuus on kasvanut muutamasta prosentista reiluun 10–15 prosenttiin.

– Muutos johtunee kullan hinnan halpenemisesta, arvioi Siira.

Taidekauppa on
täysin jäissä

Eri panttilainaamot vastaanottavat erilaisia tavaroita. Oulussa pantiksi kelpaavat mönkijät, moottorikelkat ja -pyörät. Pohjoisessa metsästys on tavallista ja moni panttaa myös aseensa.

Järviö kertoo, että 1950-luvulla pantattiin lakanapakkoja ja pukuja. Vuosien varrella moni turkki on riippunut lainaamon varastossa, mutta niidenkin tarjonta on vähentynyt, eikä patiksi kelpaa enää juuri muu kuin pitkä minkkiturkki.

Jälleenmyyntiarvo ja -helppous ovat olennaisia kriteereitä, kun lainaamo harkitsee, hyväksyykö se tavaran pantiksi. Ollilan mukaan taidekauppa on täysin jäissä, mikä hankaloittaa taulujen panttausta.

– En ole 20 vuoden aikana nähnyt tällaista taidetilannetta.

Oulussa myydään yritysten
lahjoittamia kelloja ja harkkoja

Jotkut panttaavat jopa asunto-osakkeita. Siira kertoo, että vaikkapa eläkeläinen tai pätkätöitä tekevä velattoman asunnon omistaja voi pantata asunto-osakkeensa, jos pankki ei myönnä hänelle lainaa vähäisten tulojen vuoksi.

Vaikka Oulussa on irtisanottu paljon it-väkeä, asunto-osakkeiden panttaaminen ei Siiran mukaan ole yleistynyt.

– Sen sijaan yrityslahjoina ja palkanlisinä saatuja kultaharkkoja ja kalliita kelloja on tuotu toiselle toiminimellemme Oulun Kullalle myyntiin, hän kertoo.