Elämä kantaa, uskon näin.
Ja myös uskon, että kaikella on tarkoitus.
Monesti mietin omaa elämääni, viimeiset 10 vuotta olen sairastellut ja ollut poissa työelämästä.
Mutta olen kuitenkin harkinnut hyvinä hetkinä, että menisin töihin.
Terapiassa käyn ja psykologini sanoi, että Susanna jaksaisitko, kun tänne terapiaankin välillä vaikeaa
tulla.
Rahan puute harmittaa välillä todella pahasti.
Mutta saako rahalla onnea, ja helpottaako se oloani kuin hetkellisesti.
Onnea ei saa kuin omalla elämän katsomusta muuttamalla. Välillä se onnistuu, sitten mennäänkin
pohjamutia myöden.
Raha, joo se on kurjaa jos sitä ei ole. Tänään hajosi minun pieni tabletti ja olin hetken ihan murheissani.
Sitten ajattelin, että sen käyttäminen vienyt muulta toiminnalta aikaa.
Olisi jonkun uuden alun aika.
Vaikka kuunnella äänikirjoja tai maalailla ja piirtää.
Syntymäpäiväni (60 ) lähenee, ja budjetti pikkasen heittänyt, kun joutuu tuolla terapiassa käymään
toisella paikkakunnalla. Tarjoillaa sitä mitä tuolla budjetilla saa ja osaanhan minä soveltaa.
Mutta pärjätään, pärjätään, sanoi eräs opettaja.
Asioilla on tapana järjestyä.
