27.09.2014 30 000 JA 50 KOHTA :)
Niin kuinkas ollakaan, blogini lukijoita on pien 30 000 ja minä kanssa 50 28.10.2014.
Olenko viisastunut ?
Juu, täytyy myöntää, että tuo pikavippi-elämä on taakse jäänyttä elämää.
Jos niitä saisi, näin velkaantuneenakin, en ottaisi, tai jos suoraan sanotaan, käy se mielessä välillä, kun on tosi tiukkaa ja ei ole rahaa.
Mutta, jotenkin elämä vaan heittää mulle niitä pieniä lahjoja, joilla kuitenkin selviin eteenpäin.
Kiitos niistä, niille keille se kuuluu.
Viidenkympin rajapaalu tuntuu jotenkin lopulliselta, alkaa mittariin kertyä vuosi vuodelta lähestyvä 60 rajapaalu. Juttelin tässä taannoin ihmisen kanssa joka ei ole juhlinut merkkipaalujaan sen takia, kun ei nämä niitä merkityksellisiksi. Niin siinähän se päivä on kuin muukin, siitä vaan on tehty niin suuri numero.
Minä sivuutan nämä juhlat, katsotaan vaikka neljän vuoden päähän, mitäs silloin juhlitaan, sitä että olen saanut pankkilainani loppuun ja voisin vaikka olla pikkasen viisaampi, ja kokeneempi rahankäyttäjä.
Niin rahahan on maallista mammonaa, ja ei tee ketään onnelliseksi. Mutta helpottaa elämää kyllä kummasti.
Kyllä se onnellisuus lähtee ihmisestä itsestään, ja hänen valinnoistaan.
Paljon olen rahaa syytänyt ulosottoon ja sinne pankkilainaan. Joka kuukausi menee 266 € ja 176 €, ensimmäinen menee pankkiin ja toinen ulosottoon.
Toinen velka pienee ja toinen kasvaa, jännä juttu. No ihan luonnollista, kun ajattelee, että koko ajan menee uusia velkoja ulosottoon, vielä muutama, mutta sitten loppuu. Ja kaippa sekin pikku hiljalleen alkaa pienentyä, paitsi ne korot nostaa niitä saldoja. 30 € nousi 2.8.-5.8. eli tuosta voi laskea 300€ kk.
Jää sitten kirittävää 124 €.
No, toivotaan, että kaikki sujuu hyvin, ja pääsen vaikka takaisin työelämään, ja saan vaikka palkkaa enemmän, niin lainat voisi vaikka lyhentyä nopeammin.
No, mennään tällä eteenpäin.
Nämä kortit on jaettu, ja näillä mennään.
Olenko viisastunut ?
Juu, täytyy myöntää, että tuo pikavippi-elämä on taakse jäänyttä elämää.
Jos niitä saisi, näin velkaantuneenakin, en ottaisi, tai jos suoraan sanotaan, käy se mielessä välillä, kun on tosi tiukkaa ja ei ole rahaa.
Mutta, jotenkin elämä vaan heittää mulle niitä pieniä lahjoja, joilla kuitenkin selviin eteenpäin.
Kiitos niistä, niille keille se kuuluu.
Viidenkympin rajapaalu tuntuu jotenkin lopulliselta, alkaa mittariin kertyä vuosi vuodelta lähestyvä 60 rajapaalu. Juttelin tässä taannoin ihmisen kanssa joka ei ole juhlinut merkkipaalujaan sen takia, kun ei nämä niitä merkityksellisiksi. Niin siinähän se päivä on kuin muukin, siitä vaan on tehty niin suuri numero.
Minä sivuutan nämä juhlat, katsotaan vaikka neljän vuoden päähän, mitäs silloin juhlitaan, sitä että olen saanut pankkilainani loppuun ja voisin vaikka olla pikkasen viisaampi, ja kokeneempi rahankäyttäjä.
Niin rahahan on maallista mammonaa, ja ei tee ketään onnelliseksi. Mutta helpottaa elämää kyllä kummasti.
Kyllä se onnellisuus lähtee ihmisestä itsestään, ja hänen valinnoistaan.
Paljon olen rahaa syytänyt ulosottoon ja sinne pankkilainaan. Joka kuukausi menee 266 € ja 176 €, ensimmäinen menee pankkiin ja toinen ulosottoon.
Toinen velka pienee ja toinen kasvaa, jännä juttu. No ihan luonnollista, kun ajattelee, että koko ajan menee uusia velkoja ulosottoon, vielä muutama, mutta sitten loppuu. Ja kaippa sekin pikku hiljalleen alkaa pienentyä, paitsi ne korot nostaa niitä saldoja. 30 € nousi 2.8.-5.8. eli tuosta voi laskea 300€ kk.
Jää sitten kirittävää 124 €.
No, toivotaan, että kaikki sujuu hyvin, ja pääsen vaikka takaisin työelämään, ja saan vaikka palkkaa enemmän, niin lainat voisi vaikka lyhentyä nopeammin.
No, mennään tällä eteenpäin.
Nämä kortit on jaettu, ja näillä mennään.
