Ulosottovelka saman verran kuin, joku saa kuukausiansioita 21 883,22 €.
Perinnän keskettäneitä ei saatu listattua, mutta odottelevat minun rikastumista ja sitten iskevät.
Varmaan arviolta noin 10 000 € .
Pankkilainan saldo tässä kuussa 8 562,20 €
Ei päätä, ei häntää.
Sen verran ollut suuret ...tukset päällä, että meinannut mennä jo sormi suuhun , mistä moiset tuntemukset.
Varmaankin osittain, tästä hitonmoisesta tilanteesta, kun ei tule mitään selvyyttä mistään.
Narketaa pientä ihmistä tosi kovaa sisältä päin
Välillä minä jaksankin näitä oloja, mutta sitten tällainen vaihe.
Ja tuo vanha vaiva kateus! Kateushan vie kalatkin järvestä sanotaan.
Mutta, joo se kun joku kertoo ostaneensa halvalla vaatteita, juuri sellaisia mitä itsekin tarvitsisi.
Alennusmyynneissä, kuulemma 50 % halvemmalla, mutta kumminkin maksaneet 50 € tms.
Niin, koskas minä viimeksi ostin oikein kunnon vaatteita, taisi olla viime syksyllä, kun sain sen syntymäpäivärahani. Kerralla meni melkein koko raha, ja sitten taas nuoltiin sormia.
Lehtien palstoilla kanssa kun noita annettu jollekin jotakin isompaa, siinäkin tulee, miksi ei minulle, joku voisi todellakin maksaa minun velat, ja mun elämä varmasti muuttuisi sillä sekunnilla parempaan suuntaan, saisin ruveta oikein kunnolla alkaa parantaa omaa elämänlaatuani.
Ne joita on autettu, ovatkin olleet perheellisiä, ahdingossa, asunnottomia, tms. Mutta me yksin eläjät jäädään usein noiden auttajien tietämättömyyteen, kun ei meistä niin isoa haloota pidetä.
Ja aina vedotaan siihen, että itse olemme tähän jamaan itsemme saattaneet. No mutta, sekin on totta. Mutta ei meitä sittenkään tarvitse aliarvioida, ollaan yhtä lailla tärkeitä, kuin kuka tahansa pomo, tai Tasavallan Presidentti. Ihmisyys, välittäminen ja kunnioittaminen.
Mutta ei niin ei. Välistä vaan niin on että pitää purkaa, marista, surkutella, anoa , pyytää, toivoa ja lopulta uskoa. Juu, juu .....
Teen niin tai näin, aina joudut pettymään ja huomaat , että elämä vaan ei mene niin kuin haluaa, vaikka kuinka sanotaan , että kun toivoo hyvää niin sitä myöskin saa.
Mutta kun rypee tässä suossa melkein päätään myöden, melkein sinne lopulta hukkuu kokonaan.
Välistä tuntuu , että pää hajoo, ei itsekkään kestä tätä.
Mutta jostain se toivo kumminkin taas nostaa päätään, ja roikutaan löysässä hirressä seuraavaan notkahdukseen ylös tai alaspäin.
Jos laittaisi julkisen avustuspyynnön, niin kuinkahan kävisi. Auttaisikohan minua kukaan, vaikka joku kuuluisuus , perintönä tai lahjoituksena, tai hyvää hyvyyttään vai täytyyköhän vain ihmisen itsensä olla niin vahva ja päättää, että tämä velkahelvetti loppuu jonain kauniina päivänä, ja sillä siisti. Jaksetaanko me näiden taakkojemme alla, jotka ovat tulleet liiasta velanotosta, ja löysästä luotonannosta pikavippifirmoista. Köyhän taivas oli se silloin. Elämiseen .Jaksetaan ehkä joskus taas , mutta tällä hetkellä minä en vaan yksinkertaisesti jaksa tätä suota tarpoa.
Olisipa aikakone ja siirtäisi , joko eteenpäin , niin ettei olisi velkoja. Tai sitten takaisin päin , niin etten olisi ottanut niitä velkoja. Kuitenkin noitten välissä on tämä ajankohta ja ei se miksikään muutu.
Tuolla netissä on sellainen ryhmä kuin :Kuunteleeko kukaan köyhää ? Niin, kuunteleeko kukaan todellakaan köyhää.
Numeroita pyöritellään, ja aikaisen moni minun tilassa tälläkin hetkellä, syöverit todellakin syvällä. Ja ulospääsyä ei ole... Onneksi, minulla sentäs asunto, vuokrakin sellainen , vaikka muut laskutkin ulosotossa, puhelinlaskunkin X2 sain siirrettyä ensikuun loppuun, mutta summahan olikin sitten 110 € , että repikää siitä.
No mutta, helpottihan tämäkin jo mua pikkasen.
Varmaan lukijoille ahdistavaa tekstiä, mutta purkaus tänne minulle ainoa keino avautua. Ehkä terapiakin olisi pikku hiljalleen tarpeen, mutta kesätauot, niin sitten elokuulle. Niin jatkan siitä taas, siellä seurakunnassa juttelemassa, ja sairaanhoitajan jutulla . Pakko. Koetan siihen saakka taas pyristellä .
