Vakava aineellinen ja sosiaalinen puute
Määritelmä 1
Aineellisen ja sosiaalisen puutteen mittari kuvaa perustarpeisiin liittyviä puutteita, jotka johtuvat siitä, ettei kotitaloudella ole varaa niihin. Perustarpeita on 13. Jos kotitaloudella on puutetta niistä vähintään seitsemässä, sen katsotaan kokevan vakavaa aineellista ja sosiaalista puutetta.
Osa perustarpeista ovat kotitaloustasoisia ja osa henkilötasoisia. Kotitaloustasolla mitattavia perustarpeiden puutteita ovat
- asumismenojen ja lainojen maksaminen myöhässä taloudellisten syiden takia
- vaikeudet selviytyä yllättävistä menoista,
- taloudella ei ole varaa autoon,
- taloudella ei ole varaa proteiinipitoiseen ateriaan joka toinen päivä,
- taloudella ei ole varaa viikon lomaan vuodessa kodin ulkopuolella,
- taloudella ei ole varaa pitää kotiaan riittävän lämpimänä
- taloudella ei ole varaa ostaa uusia huonekaluja rikki menneiden tilalle.
Henkilötasolla perustarpeiden puutteiksi katsotaan
- ettei ole mahdollisuutta käyttää internetiä tarvittaessa,
- ei ole varaa ostaa joitakin uusia vaatteita käytettyjen tilalle,
- ei ole varaa kahteen pariin sopivia kenkiä,
- ei ole varaa käyttää pientä summaa rahaa omiin menoihin viikoittain,
- ei ole varaa harrastaa jotakin säännöllisesti kodin ulkopuolella
- tavata sukulaisia tai ystäviä kahvin tai ruoan merkeissä vähintään kerran kuukaudessa.
Henkilötason puutetta kuvaavat osatekijät kerätään Suomessa yhdelle kotitalouden jäsenelle (ns. kohdehenkilö). Jos hän kokee puutetta jossakin perustarpeessa, oletetaan puutteen koskevan koko kotitaloutta.
Vakavan aineellisen ja sosiaalisen puutteen indikaattoria on uudistettu Eurostatissa vuonna 2021. Tilastokeskuksen elinolotilastossa julkaistaan tietoja aineellisesta ja sosiaalisesta puutteesta uudella määritelmällä tilastovuoden 2020 julkaisuista alkaen. Uuden määritelmän mukaiset tiedot ovat tietokantataulukoissa vuodesta 2015 alkaen. Vanhan määritelmän mukaiset aikasarjatiedot vuodesta 2005 vuoteen 2019 ovat saatavilla taulukko-arkistosta. Määritelmämuutos vaikuttaa köyhyys- tai syrjäytymisriskiä kuvaavaan indikaattoriin.
Aiemmin mittari tunnettiin nimellä vakava aineellinen puute. Vanhan määritelmän mukaisessa indikaattorissa perustarpeiden puutteita olivat asumismenojen ja lainojen maksuvaikeudet, vaikeudet selviytyä yllättävistä menoista, taloudella ei ole varaa puhelimeen, pesukoneeseen, televisioon, autoon, proteiinipitoiseen ateriaan joka toinen päivä, viikon lomaan vuodessa kodin ulkopuolella tai pitää kotiaan riittävän lämpimänä. Vanhalla indikaattorilla mitattuna vakavaa aineellista puutetta kokeviksi katsottiin ne henkilöt, joiden kotitaloudessa koettiin puutetta vähintään neljällä mittarilla yhdeksästä.
