Köyhyys Suomessa: 440 000 elää alle minimibudjetin
Kirppisvaatteita, ruokarahojen venyttämistä, ei oota lapsille. Työttömän arkea? Ei – eikä edes matalapalkkaisen, vaan palkkatyököyhän.
Niina, 47, on sosiaalialan asiantuntijatyötä tekevä kahden teinipojan äiti. Hän neuvoo työkseen muita selviytymään toimeentulo-ongelmista. Niinalla on vähemmän rahaa kuin osalla asiakkaista.
Niina ei ole matalapalkka-alaisia. Hänen palkkansa on reilut 2 800 kuussa. Käteen jää 2 100 euroa. Niina asuu lapsineen asumisoikeusasunnossa, jonka vuokra on 1094 euroa.
Niina laskee, että kun pakolliset laskut, auto, lasten vaatteet ja menot on maksettu, mutta päälle tulee vielä ylimääräinen osamaksu, elämiseen jää usein parisataa euroa kuussa. Sillä pitää ostaa vielä ruuat ja yrittää pärjätä.
Tilanne on jatkuvasti se, etteivät rahat tunnu riittävän elämiseen. Perhe ei käy esimerkiksi elokuvissa tai muissa huvituksissa. Lapset eivät niitä edes oikeastaan pyydä. Raha-asioista perheessä on puhuttu avoimesti lasten kanssa, ja nämä onneksi ymmärtävät tilanteen.
– Kun poika lähtee viikonloppuna treenaamaan hallille ja pyytää joskus kymppiä ruokaan, sanon, että en pysty antamaan. Se on kaikki ruokarahoista pois. Teet omat eväät, tai mietit muuten missä syöt, nainen kuvaa perheen arkea.
”Palkkajoustoa, ei asumistukia”
Palkkatyököyhyys nousi esiin Palvelualojen ammattiliiton selvityksessä viime viikolla. Sen mukaan verovaroista maksetaan sosiaalitukia riittämättömien vähittäiskaupan alan palkkojen jatkeeksi vuosittain yli 30 miljoonaa.
Niina on yksi Taloussanomien pyynnöstä pärjäämisestään kertonut lukija.
– On huvittavaa, että autan nuoria työssäni tekemään muun muassa toimeentulotukihakemuksia. Minulle jää yleensä vähemmän käteen kuin toimeentulotukiasiakkaalla, jolle on jäätävä asumiskulujen jälkeen 485,50 euroa kuussa, nainen kertoo.
– Hänen tilanteensa on ikävä – enemmänkin kuin ikävä. On surullista että tilanne on tällainen, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkimusjohtaja Mika Maliranta sanoo.
Maliranta huomauttaa, että tausta tilanteelle on se, että pääkaupunkiseudulla on työtä, ja siksi siellä halutaan asua enemmän kuin on asuntoja tarjolla. Hintamekanismi pyrkii tasoittamaan rakennemuutosta, joka johtuu pääkaupunkiseudun työpaikoista ja muuttoliikkeestä.
Pääkaupunkiseudulla on asuntoja nihkeämmin kuin työtä.
Toimeentulo-ongelmat eivät korjaudu sillä, että ihmisille annetaan tukia, hän sanoo, vaan palkkajousto on paljon parempi lääke kuin asumistuet. Kun tuista on kysymys, niissä aina tapahtuu valumisia.
– Helsingissä ja sen ympäristössä tarvitaan sosiaalityöntekijöitä, poliiseja ja päiväkodin hoitajia. Heidän palkkatasonsa on alhainen hintatasoon nähden. Vastauksen pitää löytyä hintamekanismista. Jos tarvitsemme heitä – ja tarvitsemmehan me – palkkojen pitää nousta tasolle, jolla heitä voi palkata.
Oletko siis kiky-sopimuksen aikakaudella nostamassa esiin sote-alan palkankorotukset?
– Puhun yleisellä tasolla siitä, että palkanmuodostuksessa on hyvä olla riittävää joustavuutta. Jos pääkaupunkiseudun sote-töihin alkaa olla vaikea saada työvoimaa, palkkoja sitten nostetaan. Näin se kuuluu tehdä.
– Se, että sosiaalityöntekijä saa Helsingissä samaa palkkaa kuin merkittävästi halvemman kustannustason paikkakunnalla, kertoo palkkajäykkyydestä, Maliranta sanoo.
Palkkatyököyhyyttä kokeva Niina sanoo, että juuri asumisen kalleus ajaa perheet ahdinkoon. Kohtuuhintaisten asuntojen puute syrjäyttää myös nuoria, hän näkee työssään. Itse hän hakee parhaillaan toista työtä, koska palkka ei riitä.
– Ikäni olen tehnyt töitä ja kouluttanut itseäni. Jouduin hakemaan asumistukea, jota saan 223 euroa kuussa, koska vuokra on niin kova ja palkka ei.
– Se että suurin piirtein keskituloinen voi olla suunnilleen samassa tilanteessa kuin pienituloinen, kertoo sosiaaliturvamme yhden tavoitteen täyttymisestä. Pienituloisen toimeentulosta on pidetty niin hyvin huolta, että toimeentulo on samaa tasoa kuin keskipalkkaisen, Maliranta sanoo.
Se ei Niinaa lohduta.
– Nyt kun kuntavaalit ovat tulossa, asia näyttää taas kiinnostavan kovasti poliitikkoja. Kyllä vuokrien tasoon saataisiin joku roti, jos olisi tahtoa. Nyt se ongelma on siinä, että ei ole. Minulle pitäisi jäädä satanen enemmän käteen veroprosentin laskun jälkeen, mutta samalla menetin sen asumistuessa.
– Ei tarvitse ihmetellä, miksi ihmiset voivat huonosti ja nuoret oireilevat ja jäävät eläkkeelle alle 30-vuotiaina. Jos elämä on yhtä selviytymistä päivästä toiseen, ei kai kenenkään pää kestä sellaista.
Ihmiset jonottivat elintarvikkeita Helsingin Myllypurossa 2. maaliskuuta 2017. (KUVA: Heikki Saukkomaa)
Eli
