05.01.2017 Ota haaste vastaan: Auta minkä voit
Ota haaste vastaan: Auta minkä voit
Torstai 5.1.2017 klo 07.03
Toisen ihmisen auttaminen on siitä metkaa hommaa, että siitä tulee itsellekin hyvä mieli, kirjoittaa Iltalehden toimittaja Soila Saroniemi.
Armin elämä näytti tältä vuosi sitten sähköttömässä kodissa: takki päällä kylmyyden vuoksi ja valo kynttilästä. Moni halusi auttaa ahdinkoon joutunutta lähimmäistä, ja vaikka kaikki ongelmat eivät väistyneet heti, Armi sai takaisin ihmisarvoisen elämän.
Presidentti Sauli Niinistö sanoi uuden vuoden puheessaan, että yksi 100-vuotiaan Suomen tärkeistä sanomista on: sinä voit hyvin, kun kukaan ei voi pahoin.
- Siis auta minkä voit, presidentti kehotti suomalaisia.
Aivan ensimmäinen reaktio tuohon lauseeseen voi olla kysymys, mitä minä voin tehdä, mitä osaan tai mihin edes pystyisin. Takaraivossa voi myös kaikua mantra, jota kuulee hoettavan turhan usein: ihmiset eivät enää välitä toisistaan. Väitetään jopa usein kyynisesti, että nykyään Suomessa saa kaatua kadulle, eikä kukaan tule edes kysymään, oletko hengissä. Se ei onneksi ole ollenkaan koko totuus.
Oma kokemukseni niin toimittajana kuin yksityisesti on se, että kyllä suomalaiset haluavat auttaa. Liian moni vain arkailee ja saattaa pelätä, että voi haluamattaan jopa loukata toista tarjoamalla apua. Siksi presidentti Niinistön kehotus oli mielestäni mainio. Olen kuitenkin kuullut niin monen arkailevan oman apunsa tarjoamisessa, että haluan kertoa muutaman esimerkin auttamisesta ihan tavallisen elämän keskellä. Se ei ole jotain vaikeaa ja monimutkaista, avuksi oleminen vaatii vain hieman rohkeutta ja avoimuutta sekä annoksen luottamusta puolin ja toisin.
***
Toimittajana ilahdun toistuvasti siitä, miten auttamishaluisia lukijamme ovat. Kun reilu vuosi sitten kerroin joulun alla vaasalaisen Armin ahdingosta, hänen avukseen syntyi lähes kansanliike. Armi oli tuolloin joutunut elämään talousvaikeuksien vuoksi ilman sähköä puolitoista vuotta sähkölämmitteisessä talossaan. Elämä oli lähes umpikujassa, mutta yksityisten ihmisten ja yritysten apu kantoi pahimman yli. Jo muutamassa päivässä tulivat hoidetuiksi sähkölaskut, ja viime joulun alla toteutui lupaus ilmalämpöpumpusta. Kuin kirsikkana joulukakun päälle kaksi tuttavaani kysyi oma-aloitteisesti, voivatko he vielä olla avuksi. Koska tarvetta tuelle on edelleen, he antoivat Armille joululahjan kumpikin.
Tuorein ilonaihe on tältä viikolta. Kirjoitin eläkeläisestä, jolla ei ole varaa ostaa kakkostyypin diabeteksen hoitoon tarvitsemaansa lääkettä, koska lääkkeen korvattavuus muuttuu tämän vuoden alusta. Vain tuokio jutun julkaisemisen jälkeen sain yhteydenoton auttamishaluiselta helsinkiläiseltä Helenalta.
***
Avun vastaanottaminen voi olla vaikeaa, koska se nolottaa. Siksi avun pyytäminen on vielä vaikeampaa, ja tuntua jopa mahdottomalta. Siksi en tiennyt, että ystäväpiirissäni oli kaksi toisilleen vierasta ihmistä eri syistä pahoissa ongelmissa taloudellisesti. Jouduin hetken pohtimaan, riittävätkö rahkeeni, mutta kun puntarissa olivat vastakkain raha ja uhka, että häätöjen myötä kaikkiaan neljä ihmistä menettää kotinsa, asia oli nopeasti selvä. Onneksi luottokortissani oli tilaa. Toisessa tapauksessa apu ehti pelastaa luottotietojen menetykseltä ja häätöpaperin saapumiselta, mutta toisessa saimme torjuttua vain häädön. Iso juttu sekin, mutta jos olisin päässyt avuksi aikaisemmin, ystävälläni olisivat luottotiedot edelleen kunnossa. Seuraavat kolme vuotta tulevat olemaan hänelle hankalat. Olisipa hän avautunut ongelmistaan aikaisemmin!
***
Auttajan pitää toki olla realisti, eikä omia todellisia rajojaan pidä ylittää. Pitää olla myös huolellinen. Minulle se merkitsi sitä, että tein ystävieni kanssa velkakirjat, ja sovin apuni takaisinmaksusta järkevällä tavalla. Velkakirjaa ei sen sijaan tarvittu jouluaattona, kun onnekkaasti satuin pihalle samaan aikaan naapurini kanssa. Hiljattain leskeksi jäänyt 80-vuotias mies kysyi, oliko lähikauppa vielä auki. Ei ollut ja miehen ilme paljasti enemmän kuin hän ilkesi kertoa. Parilla kysymyksellä selvisi, ettei hän ollut varannut ruokaa aatoksi. Olin viemässä evästä Lintubaarini tinteille, ja siemenpussi kädessä oli helppo keventää nolostuneen naapurin tunnelmaa.
- Sovitaan että ruokin ensin nuo linnut ja sitten sinut, ehdotin. Naapuri kursaili, emmehän tienneet edes toistemme nimiä, mutta suostui kuitenkin ottamaan vastaan kassin, johon pakkasin jouluaterian. Meillä kummallakin oli hyvä mieli.
***
Presidentti Niinistön kannanoton hengessä kehotamme Iltalehden lukijoita: auta minkä voit! Siitä tulee hyvä mieli ja me kaikki voimme paremmin. Keräämme kertomuksia siitä, millä kaikilla tavoin autamme toisiamme. Kerro, miten sait tietää avun tarpeesta ja mitä teit. Voit myös kertoa, minkälaista apua olet itse saanut, ja millaisia tunteita se herätti. Jos sinua saa haastatella, liitä mukaan yhteystietosi mahdollista yhteydenottoa varten.
SOILA SARONIEMI
soila.saroniemi@iltalehti.fi
KOMMENTTEJA :
1. On ihanaa auttaa. Ei tarvitse olla rikas. Itse olen mukana Apua vähävaraisille ryhmässä ja auttaa voi omien mahdollisuuksien mukaan. Välillä yhdessä kerätään vähävaraiselle apua tarvitsevalle perheelle esim. sähkölaskuun rahat ja osallistua voi, vaikka 5€. Ryhmässä on voimaa! Lisäksi minulla on muutama mummo, joita auttelen tarpeen mukaan. Yksi parhaista ystävistäni on 90 v. mummo. Oman rapun vanhuksille olen sanonut, että ovikelloa voi soittaa, jos tarvitsee apua, vaikka verhojen ripustamiseen. Itsekkäästi koen, että auttaminen tuo ihan järjettömän hyvän mielen. Eräs vanhus sanoi minulle kauppakeskuksessa, kun tarjosin rullaportaissa tukea, että "oletko enkeli", kun vahusta huimasi. Tälläinen palaute saa tuntemaan itsensä aivan erityiseksi. Sydän avoinna auttamaan!
2. <3
3. Tänä päivänä näkee esim. kaupassa liian paljon toisen ihmisen apua tarvitsevia huonokuntoisia ihmisiä ja etenkin vanhuksia. Nyt herääkin taas kysymys, että mihin julkinen valta ovat perustuslailliset ihmisoikeudet panneet? Omaishoitaja 24/7.
4. Hei,kyllä löytyy kaikenlaista auttamista,mutta jos se auttaminen onkin yksipuolista.Esim jos pyydät mökkinaapuriasi käymään mökilläsi ja annat korvaukseksi viinapullon ja leipäkassin ja vielä hän on vailla rahallista korvausta,missä se auttamisen raja on? Jos alkaa miettiä tarkemmin niin "kukaan ei tee"mitään ilman korvausta.ja näin on omalla kohdallani mökkinaapureiden kanssa,mutta mitä jos onkin tilanne toisinpäin
Vai onko se luonteesta kiinni kun itse autan luonnoneläimiäkin nyt pakkasella.
5. Itse olen leikannut vähävaraisten hiuksia ilmaiseksi jo useamman vuoden ajan jouluna ja lahjoittanut lahjakortteja vähävaraisille sosiaalitoimen kautta. Pientä ,mutta tykättyä.
6. Juuri eilen nöyrryin tiukan tilanteen edessä ja pyysin paikallisesta apua välittävästä facebook-ryhmästä ruoka-apua isolle perheellemme. Lähes välittömästi lähti liikkeelle huikea reagointi. Koko loppupäivän kävi puhelin koko ajan, ja ovikello soi. En vieläkään pysty ymmärtämään miten sydämellisiä ihmisiä on maailmassa. Ruokakaapit täyttyivät muutamassa tunnissa ja lisäksi lapset saivat vaatteita ja kenkiäkin. En pysty kylliksi kiittämään näitä ihmisiä! � Toivon että joskus oma tilanne helpottuu niin että voin laittaa hyvän kiertämään.
Torstai 5.1.2017 klo 07.03
Toisen ihmisen auttaminen on siitä metkaa hommaa, että siitä tulee itsellekin hyvä mieli, kirjoittaa Iltalehden toimittaja Soila Saroniemi.
Armin elämä näytti tältä vuosi sitten sähköttömässä kodissa: takki päällä kylmyyden vuoksi ja valo kynttilästä. Moni halusi auttaa ahdinkoon joutunutta lähimmäistä, ja vaikka kaikki ongelmat eivät väistyneet heti, Armi sai takaisin ihmisarvoisen elämän.
Presidentti Sauli Niinistö sanoi uuden vuoden puheessaan, että yksi 100-vuotiaan Suomen tärkeistä sanomista on: sinä voit hyvin, kun kukaan ei voi pahoin.
- Siis auta minkä voit, presidentti kehotti suomalaisia.
Aivan ensimmäinen reaktio tuohon lauseeseen voi olla kysymys, mitä minä voin tehdä, mitä osaan tai mihin edes pystyisin. Takaraivossa voi myös kaikua mantra, jota kuulee hoettavan turhan usein: ihmiset eivät enää välitä toisistaan. Väitetään jopa usein kyynisesti, että nykyään Suomessa saa kaatua kadulle, eikä kukaan tule edes kysymään, oletko hengissä. Se ei onneksi ole ollenkaan koko totuus.
Oma kokemukseni niin toimittajana kuin yksityisesti on se, että kyllä suomalaiset haluavat auttaa. Liian moni vain arkailee ja saattaa pelätä, että voi haluamattaan jopa loukata toista tarjoamalla apua. Siksi presidentti Niinistön kehotus oli mielestäni mainio. Olen kuitenkin kuullut niin monen arkailevan oman apunsa tarjoamisessa, että haluan kertoa muutaman esimerkin auttamisesta ihan tavallisen elämän keskellä. Se ei ole jotain vaikeaa ja monimutkaista, avuksi oleminen vaatii vain hieman rohkeutta ja avoimuutta sekä annoksen luottamusta puolin ja toisin.
***
Toimittajana ilahdun toistuvasti siitä, miten auttamishaluisia lukijamme ovat. Kun reilu vuosi sitten kerroin joulun alla vaasalaisen Armin ahdingosta, hänen avukseen syntyi lähes kansanliike. Armi oli tuolloin joutunut elämään talousvaikeuksien vuoksi ilman sähköä puolitoista vuotta sähkölämmitteisessä talossaan. Elämä oli lähes umpikujassa, mutta yksityisten ihmisten ja yritysten apu kantoi pahimman yli. Jo muutamassa päivässä tulivat hoidetuiksi sähkölaskut, ja viime joulun alla toteutui lupaus ilmalämpöpumpusta. Kuin kirsikkana joulukakun päälle kaksi tuttavaani kysyi oma-aloitteisesti, voivatko he vielä olla avuksi. Koska tarvetta tuelle on edelleen, he antoivat Armille joululahjan kumpikin.
Tuorein ilonaihe on tältä viikolta. Kirjoitin eläkeläisestä, jolla ei ole varaa ostaa kakkostyypin diabeteksen hoitoon tarvitsemaansa lääkettä, koska lääkkeen korvattavuus muuttuu tämän vuoden alusta. Vain tuokio jutun julkaisemisen jälkeen sain yhteydenoton auttamishaluiselta helsinkiläiseltä Helenalta.
***
Avun vastaanottaminen voi olla vaikeaa, koska se nolottaa. Siksi avun pyytäminen on vielä vaikeampaa, ja tuntua jopa mahdottomalta. Siksi en tiennyt, että ystäväpiirissäni oli kaksi toisilleen vierasta ihmistä eri syistä pahoissa ongelmissa taloudellisesti. Jouduin hetken pohtimaan, riittävätkö rahkeeni, mutta kun puntarissa olivat vastakkain raha ja uhka, että häätöjen myötä kaikkiaan neljä ihmistä menettää kotinsa, asia oli nopeasti selvä. Onneksi luottokortissani oli tilaa. Toisessa tapauksessa apu ehti pelastaa luottotietojen menetykseltä ja häätöpaperin saapumiselta, mutta toisessa saimme torjuttua vain häädön. Iso juttu sekin, mutta jos olisin päässyt avuksi aikaisemmin, ystävälläni olisivat luottotiedot edelleen kunnossa. Seuraavat kolme vuotta tulevat olemaan hänelle hankalat. Olisipa hän avautunut ongelmistaan aikaisemmin!
***
Auttajan pitää toki olla realisti, eikä omia todellisia rajojaan pidä ylittää. Pitää olla myös huolellinen. Minulle se merkitsi sitä, että tein ystävieni kanssa velkakirjat, ja sovin apuni takaisinmaksusta järkevällä tavalla. Velkakirjaa ei sen sijaan tarvittu jouluaattona, kun onnekkaasti satuin pihalle samaan aikaan naapurini kanssa. Hiljattain leskeksi jäänyt 80-vuotias mies kysyi, oliko lähikauppa vielä auki. Ei ollut ja miehen ilme paljasti enemmän kuin hän ilkesi kertoa. Parilla kysymyksellä selvisi, ettei hän ollut varannut ruokaa aatoksi. Olin viemässä evästä Lintubaarini tinteille, ja siemenpussi kädessä oli helppo keventää nolostuneen naapurin tunnelmaa.
- Sovitaan että ruokin ensin nuo linnut ja sitten sinut, ehdotin. Naapuri kursaili, emmehän tienneet edes toistemme nimiä, mutta suostui kuitenkin ottamaan vastaan kassin, johon pakkasin jouluaterian. Meillä kummallakin oli hyvä mieli.
***
Presidentti Niinistön kannanoton hengessä kehotamme Iltalehden lukijoita: auta minkä voit! Siitä tulee hyvä mieli ja me kaikki voimme paremmin. Keräämme kertomuksia siitä, millä kaikilla tavoin autamme toisiamme. Kerro, miten sait tietää avun tarpeesta ja mitä teit. Voit myös kertoa, minkälaista apua olet itse saanut, ja millaisia tunteita se herätti. Jos sinua saa haastatella, liitä mukaan yhteystietosi mahdollista yhteydenottoa varten.
SOILA SARONIEMI
soila.saroniemi@iltalehti.fi
KOMMENTTEJA :
1. On ihanaa auttaa. Ei tarvitse olla rikas. Itse olen mukana Apua vähävaraisille ryhmässä ja auttaa voi omien mahdollisuuksien mukaan. Välillä yhdessä kerätään vähävaraiselle apua tarvitsevalle perheelle esim. sähkölaskuun rahat ja osallistua voi, vaikka 5€. Ryhmässä on voimaa! Lisäksi minulla on muutama mummo, joita auttelen tarpeen mukaan. Yksi parhaista ystävistäni on 90 v. mummo. Oman rapun vanhuksille olen sanonut, että ovikelloa voi soittaa, jos tarvitsee apua, vaikka verhojen ripustamiseen. Itsekkäästi koen, että auttaminen tuo ihan järjettömän hyvän mielen. Eräs vanhus sanoi minulle kauppakeskuksessa, kun tarjosin rullaportaissa tukea, että "oletko enkeli", kun vahusta huimasi. Tälläinen palaute saa tuntemaan itsensä aivan erityiseksi. Sydän avoinna auttamaan!
2. <3
3. Tänä päivänä näkee esim. kaupassa liian paljon toisen ihmisen apua tarvitsevia huonokuntoisia ihmisiä ja etenkin vanhuksia. Nyt herääkin taas kysymys, että mihin julkinen valta ovat perustuslailliset ihmisoikeudet panneet? Omaishoitaja 24/7.
4. Hei,kyllä löytyy kaikenlaista auttamista,mutta jos se auttaminen onkin yksipuolista.Esim jos pyydät mökkinaapuriasi käymään mökilläsi ja annat korvaukseksi viinapullon ja leipäkassin ja vielä hän on vailla rahallista korvausta,missä se auttamisen raja on? Jos alkaa miettiä tarkemmin niin "kukaan ei tee"mitään ilman korvausta.ja näin on omalla kohdallani mökkinaapureiden kanssa,mutta mitä jos onkin tilanne toisinpäin
Vai onko se luonteesta kiinni kun itse autan luonnoneläimiäkin nyt pakkasella.
5. Itse olen leikannut vähävaraisten hiuksia ilmaiseksi jo useamman vuoden ajan jouluna ja lahjoittanut lahjakortteja vähävaraisille sosiaalitoimen kautta. Pientä ,mutta tykättyä.
6. Juuri eilen nöyrryin tiukan tilanteen edessä ja pyysin paikallisesta apua välittävästä facebook-ryhmästä ruoka-apua isolle perheellemme. Lähes välittömästi lähti liikkeelle huikea reagointi. Koko loppupäivän kävi puhelin koko ajan, ja ovikello soi. En vieläkään pysty ymmärtämään miten sydämellisiä ihmisiä on maailmassa. Ruokakaapit täyttyivät muutamassa tunnissa ja lisäksi lapset saivat vaatteita ja kenkiäkin. En pysty kylliksi kiittämään näitä ihmisiä! � Toivon että joskus oma tilanne helpottuu niin että voin laittaa hyvän kiertämään.
