24.10.2016 TOIVOA, USKOA JA TOSIASIOITA
Toivoin ja uskoin, että asiat menisi hyvin.
Tai paremmin, mitä nyt on mennyt.
Olisi rahaa ja aikaa hoitaa joululahja asiat kuntoon.
nMutta, elämä yllättää ja tuli ämä silmälasit hankintaan tähän väliin.
Ja toivoin, että vapaaehtoinen velkasaneeraus onnistuisi, mutta ei.
Syynä velkojeni suuri määrä.
Ja kun en yhdistä tuota pankkilainaa, ja tietty tärkeintä on se, ettei minulla ole työtä ja säännöllisiä tuloja.
Kuntouttavaa työtoimintaa ei lueta siksi.
Toisaalta tiesinkin tuon, mutta ainahan sitä toivoo, että olisi asiat toisin.
Ahdistuksen määrä oli valtava. Kyynelistä olisi tullut pieni puro.
Ensin mietin mistä löytäisin kaikki velkani, mutta tuollahan ne oli kaapin ylähyllyllä piilossa, mutta nyt ne on muualla, niitä en tule kaivamaan ja muistelemaan, kuin sitten joskus niitä maksaessani.
Kaikista vaikeinta oli kohdata taas kerran se järjetön pino, ja muistella mistä mikin velka on tullut ja mihin olen ne rahat laittanut
.
Katselin eilen minun vanhaa talousvihkoani, etsin yhden laskun alkuperää milloin otettu ja minkä määräinen, niin aika hyvin on mennyt tili laskujen maksuun erilaisiin vippifirmoihin, vuokraa siirsin ja pankkilainaan hain maksuvapautta, sitten kun laskut oli maksettu, etsin netistä uuden firman ja otin elämiseen uuden vipin.
Hurjaa menoa oli, viimeiset vipit oli pelkkää ahdistusta ja hurjaa pelkoa siitä, etten joudu asunnostani pois.
Asunnottomaksi. Nöyryys. Perusturvan asiakkaaksi.
Rikas elämäni muuttui köyhyydeksi ja kurjuudeksi.
Mutta toisilla on paljon huonommin asiat, kuin minulla.
Haluaisin auttaa ja tukea, jos voisin, mutta ensin pitää hoitaa oma pää ja talous kuntoon.
Kädet laitan kyllä ristiin tässä nyt , kun mietin, että onni oli, kun tuli järki käteen.
Kuitenkin saan niin paljosta olla onnellinen.
Elämästä.
Terveydestä.
Asunnosta.
Tai paremmin, mitä nyt on mennyt.
Olisi rahaa ja aikaa hoitaa joululahja asiat kuntoon.
nMutta, elämä yllättää ja tuli ämä silmälasit hankintaan tähän väliin.
Ja toivoin, että vapaaehtoinen velkasaneeraus onnistuisi, mutta ei.
Syynä velkojeni suuri määrä.
Ja kun en yhdistä tuota pankkilainaa, ja tietty tärkeintä on se, ettei minulla ole työtä ja säännöllisiä tuloja.
Kuntouttavaa työtoimintaa ei lueta siksi.
Toisaalta tiesinkin tuon, mutta ainahan sitä toivoo, että olisi asiat toisin.
Ahdistuksen määrä oli valtava. Kyynelistä olisi tullut pieni puro.
Ensin mietin mistä löytäisin kaikki velkani, mutta tuollahan ne oli kaapin ylähyllyllä piilossa, mutta nyt ne on muualla, niitä en tule kaivamaan ja muistelemaan, kuin sitten joskus niitä maksaessani.
Kaikista vaikeinta oli kohdata taas kerran se järjetön pino, ja muistella mistä mikin velka on tullut ja mihin olen ne rahat laittanut
.
Katselin eilen minun vanhaa talousvihkoani, etsin yhden laskun alkuperää milloin otettu ja minkä määräinen, niin aika hyvin on mennyt tili laskujen maksuun erilaisiin vippifirmoihin, vuokraa siirsin ja pankkilainaan hain maksuvapautta, sitten kun laskut oli maksettu, etsin netistä uuden firman ja otin elämiseen uuden vipin.
Hurjaa menoa oli, viimeiset vipit oli pelkkää ahdistusta ja hurjaa pelkoa siitä, etten joudu asunnostani pois.
Asunnottomaksi. Nöyryys. Perusturvan asiakkaaksi.
Rikas elämäni muuttui köyhyydeksi ja kurjuudeksi.
Mutta toisilla on paljon huonommin asiat, kuin minulla.
Haluaisin auttaa ja tukea, jos voisin, mutta ensin pitää hoitaa oma pää ja talous kuntoon.
Kädet laitan kyllä ristiin tässä nyt , kun mietin, että onni oli, kun tuli järki käteen.
Kuitenkin saan niin paljosta olla onnellinen.
Elämästä.
Terveydestä.
Asunnosta.
