Nyt on laskettu ihmisarvoisen elämän hinta – lähes joka kymmenennen tulot eivät riitä siihen
Helsingissä nelihenkinen perhe tarvitsee ihmisarvoiseen elämään yli 3 600 euroa kuukaudessa, ilmenee Turun yliopiston laskemasta ihmisarvoisen elämän budjetista. Yksin asuva tarvitsee vähän yli 1 500 euroa.
 |
| Ihmisarvoiseen elämään kuuluvat myös sosiaalisuus, harrastukset ja mahdollisuus tehdä lomamatka ainakin kerran vuodessa. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle |
HEIDI SULLSTRÖM
7:30
Jaa
Ruokaa, vaatteet ja katto pään päällä. Se riittää ehkä selviytymiseen, mutta ei ihmisarvoiseen elämään.
Siihen tarvitaan muun muassa mahdollisuus harrastaa, käydä joskus ulkona ja jopa pienellä lomamatkalla kerran vuodessa, arvioivat Turun yliopiston tutkijat.
Helsingissä nelihenkinen perhe tarvitsee ihmisarvoiseen elämään yli 3 600 euroa kuukaudessa, ilmenee tutkijoiden kokoamasta ihmisarvoisen elämän viitebudjetista. Yksin asuva selviää vähän yli 1 500 eurolla.
Tähän sisältyvät asumiskulut, ruoka, vaatteet, puhelimet, terveys-, harrastus- ja hygieniamenot ja kaikki kodin tavarat.
Muualla Suomessa, jossa asuntojen vuokrat ovat edullisempia, summat ovat pienempiä kuin Helsingissä. Suurissa yliopistokaupungeissa, kuten Tampereella ja Turussa, nelihenkisen perheen budjetti on lähes 3 400 euroa ja muualla Suomessa hieman alle 3 300 euroa.
Yksin asuva tarvitsee suuressa yliopistokaupungissa lähes 1 300 euroa ja muualla Suomessa hieman alle 1 200 euroa kuukaudessa.
Ihmisarvoinen elämä on tässä yhteydessä synonyymi yhteiskunnalliselle osallistumiselle, kertoo laskelmaa tekemässä ollut sosiaalipolitiikan erikoistutkija Lauri Mäkinen.
– Budjettia tehdessä kuultiin tutkijoita ja kansalaisia. He näkivät, että ihmisarvoinen elämä ei ole vain hengissä pysymistä. Siihen kuuluu myös muiden tarpeiden, kuten sosiaalisuuden tyydyttäminen.
Onko sinulla varaa valittaa? Testaa Ylen koneella, riittävätkö tulosi ihmisarvoiseen elämään ja katso, mitä siihen tutkijoiden mukaan kuuluu
”Mielestäni se kertoo köyhyydestä”
Viitebudjetti on tehty ennen kaikkea siksi, että sen avulla voidaan arvioida sosiaaliturvan riittävyyttä.
Kahdeksalla prosentilla Suomessa asuvista kuukausitulot ovat pienemmät kuin ihmisarvoiseen elämään tarvittava summa, ilmenee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keväällä ilmestyneestä tutkimuksesta.
Uuden hallituksen kaavailemat leikkaukset työttömyystukeen ja asumistukeen voivat kasvattaa tämän rajan alle jäävien osuutta.
Lapsista yli 11 prosenttia asuu perheessä, jossa tulot eivät riitä ihmisarvoiseen elämään.
– On hyvin mahdollista, että silloin ihminen ei pysty elämään sellaista elämää, joka katsotaan välttämättömäksi suomalaisessa yhteiskunnassa 2020-luvulla. Minun nähdäkseni se kertoo köyhyydestä, Lauri Mäkinen sanoo.
Ihmiset ovat kuitenkin hyvin erilaisia, hän muistuttaa.
– Viitebudjetissa mainitut hyödykkeet eivät ehkä ole kaikkien mielestä välttämättömiä. On mahdollista, että joku tulee toimeen pienemmälläkin rahasummalla.
Yli 65-vuotiasta vain vähän yli prosentilla tulot eivät riitä ihmisarvoiseen elämään. Se johtuu matalista asumiskuluista, sillä valtaosa eläkeläisistä asuu velattomassa omistusasunnossa, Mäkinen sanoo.
Toisaalta, mitä iäkkäämpi ihminen on, sitä todennäköisemmin hänellä on merkittävästi suuremmat terveydenhoitomenot kuin viitebudjettiin on laskettu, sillä yksi sen oletusarvoista on, että perheenjäsenet ovat terveitä, hän muistuttaa.
Hintojen nousu kurittaa eniten pienituloisia
Inflaation kirittäessä arkisia kustannuksia yhä suuremmiksi julkisuudessa on keskusteltu, keneen hintojen nousu kovimmin osuu.
Tuloerot ovat Suomessa pienet, ja pienituloisten osuus Suomessa on yksi Euroopan alhaisimmista, Mäkinen sanoo.
Suurituloisia on vain vähän alle kaksi prosenttia. Suurituloisella on kuukaudessa käytettävissä vähintään 6 770 euroa yhtä henkilöä kohti. Se on noin kolme kertaa mediaanitulon verran.
Valtaosa suomalaisista on keskituloisia, lähes 70 prosenttia. Keskituloiseksi luetaan, jos tulot ovat 75–200 prosenttia mediaanitulosta. Se tarkoittaa, että jos kuukaudessa jää verojen jälkeen käteen yhtä henkeä kohden 1 690–4 515 euroa, on keskituloinen.
Pienituloisia, enintään 60 prosenttia mediaanitulosta tienaavia on hieman yli 13 prosenttia. Silloin käytettävissä olevat tulot ovat yhden hengen taloudessa korkeintaan noin 1 350 euroa kuukaudessa.
Monen tulot osuvat kuitenkin pienituloisuuden rajan ala- ja yläpuolelle, joten hintojen nousulla on iso vaikutus, Mäkinen sanoo. Mitä pienemmät tulot, sitä vähemmän taloudessa on liikkumavaraa.
– Helposti putoaa sinne köyhyysrajan alapuolelle.
Ihmisarvoisen elämän viitebudjetin kuukausituloihin ei välttämättä yllä keskituloinenkaan, varsinkin jos on yksinhuoltaja tai perheessä on monta lasta.
Näin ihmisarvoisen elämän viitebudjetti on laskettu
Ensin on määritetty, minkä tarpeiden tulee tyydyttyä, että yhteiskunnallinen osallisuus toteutuu, kertoo Turun yliopiston erikoistutkija Lauri Mäkinen. Siihen liittyy muun muassa ravintoa, vaatteita, sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä ja hygienian hoitoa.
Kun tarpeet on määritetty, pohditaan, mitä ovat ne hyödykkeet, joita tarvitaan, että tarpeen tulevat tyydytettyä. Tässä on käytetty apuna aikaisempia viitebudjettitutkimuksia. Mielipiteitä hyödykkeiden välttämättömyydestä on kysytty kansalaisilta ja asiantuntijoilta. Lisäksi tarkempaa tietoa on kerätty ryhmäkeskustelujen avulla.
Kun tuotelistat ovat valmiina, on määritelty, kuinka kauan ne kestävät käytössä ja kuinka paljon niitä tarvitaan. Tuotteille on haettu hinnat suurten kauppojen verkkosivuilta. Kun hinnat lasketaan yhteen, muodostuvat viitebudjetit erilaisille perheille.
Opiskelijat erikoisessa asemassa
Suomessa perusturvan taso on kansainvälisesti tarkasteltuna hyvä. Siitä huolimatta työttömänä, sairaana tai vanhempainvapaalla sosiaaliturvan varassa olevien perusturva ei riitä yhteiskunnallisen osallisuuden mahdollistavaa kulutustasoa.
Eläkeläisten kohdalla tilanne on toinen: takuueläkeläisten perusturva ylittää ihmisarvoisen elämän arvioinnissa käytetyin viitebudjetin alarajan, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Pasi Moisio.
– Eläke on pitkäkestoinen ja pysyväisluonteinen etuus, ja eläkettä saadessa työn avulla ei välttämättä voi kasvattaa tulojaan.
Sosiaaliturvassa työttömyys, sairaus ja vanhempainvapaa taas on ajateltu lyhytaikaisiksi elämäntilanteiksi. Niiden aikana ei välttämättä tarvitse uusia kestokulutushyödykkeitä ja elämiseen voidaan käyttää esimerkiksi säästöjä, Moisio sanoo. Näitä täydentää toimeentulotuki, jota myönnetään tarveharkintaisesti.
Suomessa neljännesmiljoona elää kokonaan perusturvan eli vähimmäismääräisten eläkkeiden tai muiden perusturvaetuuksien varassa.
Erikoisessa asemassa ovat opiskelijat. Sosiaaliturvan kannalta opiskelua ei pidetä sosiaalisena riskinä työttömyyden tai sairauksien tapaan, vaan investointina oman ammattitaidon kasvattamiseen, joten etuudet ovat pienempiä kuin muilla niitä saavilla.
– Opiskelijat ovat sosiaaliturvassa siitä erikoinen ryhmä, opintolaina luetaan osaksi heidän sosiaaliturvaansa. Jos opiskelija hakee toimeentulotukea, laina lasketaan tuloihin, vaikka sitä ei olisi nostettu, Moisio huomauttaa.
Toisaalta vaikeassa asemassa ovat ne kotitaloudet, joissa terveydenhuoltomenot ovat suuret. Ne voivat kasvaa nopeasti maksukatosta huolimatta, Moisio sanoo.
Suomalainen sosiaaliturva on kuitenkin kattava ja tehokas ja se vähentää köyhyyttä, hän sanoo.
– Ei se silti suomalaista pienituloista lohduta, että jossain muualla menee vielä huonommin, hän myöntää.
Aiheesta enemmän: Paketissa 5 artikkelia
