Minun ajatuksia tämän kesän loppu puolella.
Taloudellinen tilanne ollut koko kesän suurin piirtein samoissa.
Ei mitään ihmeempiä hankintoja.
Nyt kuitenkin talveen katsaus ja talvitakki hankinta edessä.
Haluaisin yhden tietyn, mutta sen hankintaan tarvitsee saada muutama satanen säilöön ja jonkun
luottotiedollisen tilaus. Itse en saa tilattua, kuin pikku rahalla olevia tuotteita.
Tätä olen miettinyt kovasti, miten näinkin pitkän luottotiedottomuudessa elävä ihminen voisi saada
luotettavuutta, ja tilattua esim. sen talvitakin.
En hyväksy sitä, että en saisi mitään uutta itselleni, kyllä meillä vähävaraisillakin voi olla
ihmisarvoinen elämä, ei tarvitse aina hyväksyä sitä köyhyyttä ja kurjuutta. Mieltä piristäisi kummasti,
jos kävisi
onnenkantamoinen ja vaikka takki tulisikin minulle lahjoituksena.
Onko tällainen toivominen väärin. Ei minusta. Antaa voimaa ja uskoa hyvyyteen ja siihen, että joku
luottaa ja arvostaa sinua sellaisena kuin olet.
Pitäisikö minun olla allapäin ja resuisissa vaatteita kantavana, eikä itsestään huolta pitävänä ihmisenä.
Olenhan kumminkin suht koht terve, vaikka masennus ja ahdinko kaataa välillä liikaa hartioille ja
pää on, kuin Haminan kaupunki.
Olen arvostelematta, hyvä henkilö sellaisena, kuin hän on. Arvostelu voi tuhota henkilön lopullisesti ja
niiden murusten kerääminen on erittäin vaikeaa. Epätoivo voi olla liian musertava.
Ei arvostele sinua.
Samaa olen kesän alussa miettinyt , kun pojanpojalleni sitä pyörää etsin 24" , mitä ei vieläkään ole
löytynyt. Kyselyistä huolimatta.
Viekö avustuksen joku muu, vielä enemmän tarvitseva.
Mietin sitäkin.
