Tunteet pinnassa. Tiukka kuukausi ollut, ja koetellut kovasti hermoja.
Ensi kuukausi on vieläkin tiukempi, ja joudun 6.6.2023 leikkaukseen, joka sitten sotkee Kelan tuet taas
totaalisesti. Mutta, jos ajoissa teen kaiken taas valmiiksi, olen kaukoviisas kai.
Ei millään jaksaisi taas tapella, joka pennistä.
Nyt olen pyytänyt apua 24 " pojan polkupyörään. Ei vaan tunnu avustusta löytyvän.
Tietty on maahamme tullut sellaisia jotka vie etusijan , mutta en yhtään vähempää heitä syrji, mutta
kyllä kotimaan heikompiosaisia pitäisi auttaa kumminkin.
Samalla olen pyytänyt uusiin lenkkitossuihin, ainoa kriteeri oli että olisi ollut Adidaksen kengät, jotka
sopivat minun jalkaan hyvin. Ja kestävät ja laadulliset.
Mutta, ei kuulemma ole kuin yhden halpaketjun lenkkitossuihin suostuttu.
Tässä aina tulee tämä , kuinka katsotaan mitä kukin ansaitsee tai mitä kenelle halutaan antaa.
Olisi tasa-arvoista kohdella kaikkia yhdenvertaisesti.
Ja jos minä mummina haluan lapsenlapselle tänne mummilaan oman pyörän, ei ole minun mielestä
mitenkään liian suuri pyyntö.
Asiat varmasti järjestyy, viimeistää kengät ensi kuussa. Pyörää yritän metsästää koko ajan.
Näillä mietteillä jatketaan toukokuuta.
