21.12.2022 Nuori, köyhä ja työtön
Nuori, köyhä ja työtön
27-vuotias Suvi Kokkonen elää roimasti köyhyysrajan alapuolella, unelmoi työpaikasta ja omasta sohvasta.– Kaupassa käynti köyhänä on raskasta, kun tietää, ettei voi ostaa juuri mitään.
– TÄÄ ON ihan hirveää, Suvi Kokkonen, 27, sanoo.
Olemme Lidlissä, ja Kokkosen ostoskorissa näkyy kurkku, juusto, kirsikkatomaattirasia ja sika-nauta-jauhelihaa.
Tuotteiden hinta on päälle 11 euroa. Se tuntuu neljättä vuotta työttömänä olevan naisen kukkarossa. Kokkonen elää tuilla, eikä hänellä ole enää säästöjä. Ne ovat huvenneet aikaa sitten.
Suvi Kokkonen on virallisesti köyhä. Pienituloisuuden raja yhden hengen talouksille Suomessa on 16 256 euron vuositulot. Verotoimiston mukaan Kokkonen tienasi viime vuonna alle 9 000 euroa.
Se tarkoittaa käytännössä sitä, ettei hän tienannut tukien päälle juuri mitään.
Kokkonen kuuluu niihin, joita inflaatio rankaisee rajuimmin. Marraskuussa elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien hinnat olivat nousseet keskimäärin 16,06 prosenttia edellisvuodesta – ja juuri ruoka on se, johon Kokkonen vähät rahansa käyttää, kun mihinkään muuhun varaa ei juuri ole.
– Alkaa olla tosi vaikea elää mitenkään, kun kaikki on niin hemmetin kallista. Sitäkään vähää, mitä ennen pystyi tekemään ei enää voi tehdä, Kokkonen lataa.
”Alkaa olla tosi vaikea elää mitenkään, kun kaikki on niin hemmetin kallista.
Tukien lisäksi Kokkonen on tänä vuonna tienannut noin 150 euroa. Hän tekee sosiaalisessa mediassa kaupallisia yhteistöitä, joista yhdestä hän on saanut rahallisen korvauksen. Käytettyihin tunteihin nähden korvaus on naisen mukaan olematon.
Juuri tällä hetkellä Lidlin lihaosaston edustalla Kokkosta harmittaa, ettei hänellä ole enää varaa ostaa vähärasvaisempaa jauhelihaa. Sen kilohinta kun on kolmisen euroa suurempi kuin Kokkosen valitseman tuotteen, joka on hänen mukaansa “sitä halvinta skeidaa”.
SUVI KOKKOSEN elämässä on ollut rankkoja aikoja ennenkin.
Hän kertoo olleensa ujo lapsi, jota koulukiusattiin. Helppo uhri, joka ei osannut puolustaa itseään.
– Se oli henkistä väkivaltaa ja ulkopuolelle jättämistä.
Kokkonen kouluttautui kosmetologiksi ja yritti tietoisesti muuttaa itseään sulkeutuneesta ulospäin suuntautuneeksi – ja vaikuttaa myös onnistuneen siinä. Hänellä on diagnosoitu esimerkiksi pitkäaikainen masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko, jotka eivät estä häntä olemasta rento ja leppoisa niin jaksaessaan, kuten haastattelutilanteessa. IS on nähnyt Kokkosen diagnooseja hänen Omakannastaan.
Työelämässä Kokkonen on kohdannut lähinnä pettymyksiä. Hänen kokemuksensa tiivistyy yhteen lyhyeen lauseeseen: se on mennyt raa’aksi.
– Mikään, mitä olen työelämässä tehnyt, ei ole riittänyt, hän sanoo.
– Työpaikoilla on niin kovat vaatimukset. Ne menevät inhimillisyyden rajojen yli. Pitäisi olla jokin robotti, hän väittää.
Kokkosen mukaan häntä on kiusattu työpaikoilla esimerkiksi hänen hahmotushäiriönsä takia. Osa kuulemma “vittuili päin naamaa”.
Viimeisimmästä työpaikastaan Kokkonen sai koeajalla potkut vuonna 2019. Hänen mukaansa potkuista ilmoitettiin niin, että hänet pyydettiin tulemaan aiemmin töihin. Kun Kokkonen oli pukemassa työvaatteita, pomo tuli ilmoittamaan, ettei hän sovi tänne.
– Romahdin siihen. Tunsin, etten kelpaa mihinkään. Miten voisi olla yhtä aikaa tuottelias ja nopea? Kaikki eivät kykene samaan. Ihan järkyttävää.
”Tunsin, etten kelpaa mihinkään.
Työttömän status muuttuu pitkäaikaistyöttömäksi vuoden työttömyyden jälkeen. Siitä on Kokkosen kohdalla jo kauan, pari vuotta.
Syrjäytynyt Kokkosesta ei onneksi ole tullut, vaan hänellä on aina ollut sosiaalisia suhteita. Toisinaan niistä pitäminen kiinni on ollut vaikeaa.
LIDLISSÄ Kokkosella on koko ajan puhelin esillä kahdesta syystä. Ensinnäkin hän lisää sen laskimeen jokaisen mukaan tarttuvan elintarvikkeen hinnan.
Toinen syy on se, että hän vertailee ostoslistan tuotteiden hintoja Lidlin vieressä olevan Prisman hintoihin. Nopea vertailu näyttää, että kananmunat ovat edullisempia tien toisella puolella, joten ne jäävät nyt hyllyyn.
– Kaupassa käynti köyhänä on raskasta, kun tietää, ettei voi ostaa juuri mitään. Mulla on joskus ollut maksusitoumuksia. On tosi nöyryyttävää, kun jonossa muut näkee sen ja tietää, että olen tyhjätasku.
Kela voi myöntää maksusitoumuksen esimerkiksi ruokakauppaan silloin, jos rahaa ei yksinkertaisesti ole.
Nöyryyttävältä tuntuu Kokkosen mukaan myös se, ettei hän voi tehdä ystäviensä kanssa juuri koskaan mitään sellaista, joka vaatii rahaa. Kahvilla tai kaljalla käyminen ei tule kysymykseenkään. Edellisviikolla Kokkonen kävi ystäviensä kanssa pikaruokaravintolassa, mutta edes tällaiseen herkutteluun ei seuraavan kuukauden aikana ole todennäköisesti varaa.
– Se tuntuu aika pahalta. Olen aika yksin, kun ei ole rahaa. Olen jäänyt ulkopuolelle, hän kuvailee.
Viimeksi tänään eräs ystävä pyysi Kokkosta syömään. Jäi välistä, kun rahaa ei ole.
– Syön sitten himassa.
Myös harrastaminen on hyvin vaikeaa. Sosiaalitoimi korvaa 25 euron kuntosalimaksun.
Pienituloisten määrä Suomessa
Vuonna 2021 Suomessa oli 718 700 pienituloista eli 13,2 % asuntoväestöstä.
Pienituloisuus on suhteellista. Sen määritelmänä pidetään Eurostatin mukaan sitä, että tienaa alle 60 prosenttia mediaanituloista – tarkat tulorajat riippuvat talouden koosta. Yhden hengen taloudelle pienituloisuuden raja oli viime vuonna noin 1 350 euroa kuukaudessa.
Pienituloisten määrä kasvoi vuodesta 2020 noin 40 000 henkilöllä. Määrä oli likimain sama kuin vuonna 2019.
Pitkittyneesti pienituloisia henkilöitä Suomessa oli 421 600. Pienituloisuuden katsotaan olevan pitkittynyttä, mikäli henkilö on ollut pienituloinen kahtena edeltävästä kolmesta vuodesta.
Lähde: Tilastokeskus
Pienituloisuusrajat erityyppisissä asuntokunnissa
Lähde: Tilastokeskus
Lähde: Tilastokeskus
KULJEMME Lidlissä muutamien punalaputettujen elintarvikkeiden ohi, mutta ne eivät Kokkosta kiinnosta. Punalaputetut tuotteet eivät ole tällä kertaa lähtöhinnaltaan niin edullisia, että niihin kannattaisi tarttua tarjouksen jälkeenkään.
Kokkosella on vankkumaton mielipide siitä, keille punalaputetut tuotteet lähtökohtaisesti kuuluvat – ja keille eivät. Hän halveksii niitä oikeasti varakkaita ihmisiä, jotka ovat niin pihejä, että hamstraavat punalapputuotteita kärryihinsä ja menevät niiden kanssa kassalle vasta sitten, kun ilta-alet ovat alkaneet. S-ryhmän ilta-alennusten aikaan tavallisesti 30 prosentin tarjouksessa olevien punalaputettujen tuotteiden tarjous nousee 60 prosenttiin.
– Se on tosi väärin. Eihän minä tai mun kaltaiset, jotka niitä voisi oikeasti tarvita, saada silloin mitään.
Silloin voi sentään turvautua ruoka-apuun, kuten Kokkonen on muutaman kerran tehnyt. Hänen mukaansa ruoka-apusysteemi on tehty aika hankalaksi. EU-ruokakassille hän antaa pelkkää alapeukkua.
– Ne muusit olivat niin pahoja, ettei niitä pystynyt syömään. Sieltä sai myös jotain jauhoja, mutta varmaan tässä jaksaa ruveta leipomaan. Oikeasti hei camoon.
INFLAATION vaikutuksesta Kokkosen ruokakorin sisältö on muuttunut jonkin verran. Mainitun jauhelihavaihdoksen lisäksi Kokkonen on joutunut jättämään kanasuikaleet kokonaan pois ja siirtymään kanankoipiin sekä -koipireisiin.
Raejuustoa hän ei enää osta, juustoa vain harvoin. Jogurteista hän ostaa vain halvimpia, joissa on kuulemma paljon sokeria, mikä ei ole hyvä juttu. Energiajuomia hän ei osta, ellei ole saanut someyhteisöjen kautta alennuskoodeja.
KOKKONEN tulee tukirahoilla yleensä juuri ja juuri toimeen. Hän ei varsinaisesti budjetoi elämäänsä, vaan pyrkii yksinkertaisesti käyttämään niin vähän rahaa, että saa laskut ja ruoat maksettua. Hänen mukaansa budjetointi kyllä kannattaisi, mutta matikka on vaikeaa ja voimia vähän.
Tänäkin vuonna joululahjat jäävät ostamatta. Jouluna hän aikoo mennä perheensä kanssa äidin kotiseudulle Etelä-Savoon. Perhe on sopinut keskenään, ettei lahjoja tarvitse hankkia. Se on hyvä, sillä kaikki juhlat lähinnä hermostuttavat, kun niihin ei voi panostaa.
– Jos jollain on vaikka tuparit, niin onneksi jengi yleensä sanoo, ettei tarvitse tuoda mitään. Mutta kyllä se silti on vähän noloa, kun ei mitään vie.
Tukien lisäksi muita tuloja Kokkosella ei yleensä ole. Pari vuotta sitten hän alkoi keskittyä somemarkkinointiin ja -vaikuttamiseen, mutta se ei ole ainakaan vielä lyönyt rahoiksi. Somesta on ollut kuitenkin esimerkiksi sellainen hyöty, että Kokkonen on kutsuttu erilaisiin pr-tapahtumiin, joissa on ollut pientä tarjottavaa ilmaiseksi. Varattomalle kaikki on plussaa.
Joskus Kokkonen kerää pulloja, mutta:
– Yleensä en kehtaa, jos joku näkee.
Suvi Kokkosen tulot ja menot
Suvi Kokkonen saa neljän viikon välein työmarkkinatuen, jonka suuruus ennen veroja on reilut 714 euroa. Käteen siitä jää vajaat 572 euroa. Työmarkkinatukipäiviksi lasketaan arkipäivät ja tuki päivää kohden ennen veroja on 35,72 euroa.
Kokkosen asunnon vuokra on reilut 537 euroa kuukaudessa, johon hän saa asumistukea noin 414 euroa. Vuokran jälkeen hänellä on kuukauden ajalle käytettävissään noin 491 euroa – tarkka summa riippuu siitä, montako arkipäivää eli työmarkkinatukipäivää kuukaudelle osuu. 491 euroa on laskettu sen mukaan, että arkipäiviä olisi 21,5.
Esimerkiksi sähkölasku ja kotivakuutus korvataan hänelle toimeentulotukena.
Marraskuun aikana Kokkonen käytti ruokaan ja muihin päivittäistavaraostoksiin yhteensä reippaat 367 euroa. Lisäksi hän lyhensi muutamia eri kulutusluottoja ja maksoi muita laskuja.
Joulukuun 2. päivänä Kokkosen pankkitilillä oli käyttövaroja 3,52 euroa.
Kokkonen uskaltaa puhua avoimesti varattomuudestaan, mutta ei halua paljastaa sitä uusille tuttavuuksille ollessaan ihmisten ilmoilla. Se johtuu ainakin osittain siitä, miten Kokkonen on huomannut ihmisten suhtautuvan työttömiin.
– Työttömyys tuntuu olevan tabu. Meitä haukutaan Kelan sossupummeiksi.
”Työttömyys tuntuu olevan tabu. Meitä haukutaan Kelan sossupummeiksi.
Ei Kokkonen missään nimessä haluaisi olla työtön ja varaton. Toistaiseksi naisen voimavarat eivät ole riittäneet siihen, että työelämään voisi palata. Ikävät kokemukset ovat jättäneet jälkensä. Se harmittaa.
– Olen jo tämän ikäinen, eikä mulla ole mahdollisuuksia oikein mihinkään. Onhan se ihan perseestä.
PRISMASTA Kokkosen mukaan lähtee loput ostoslistan tuotteista: leipä, tumma makaroni, lauantaimakkara ja kananmunat – joka on yksi eniten vuoden aikana kallistuneista elintarvikkeista. Kananmunien hinta oli marraskuussa lähes 37 prosenttia suurempi kuin vuosi sitten.
Nämä neljä tuotetta maksavat yhteensä 5,66 euroa.
– On se kyllä aika paljon, Kokkonen toteaa.
Jos Kokkosella olisi edes vähän enemmän rahaa, hän ostaisi joko meetvurstia tai suurta herkkuaan, perunasalaattia.
Vaasan Ruispaloista Kokkonen ei luovu, vaikka halvempaakin leipää olisi. KUVA: TONI REPO / IS
Ruoan lisäksi ihminen yleensä tarvitsee elämiseen muutakin. Koti vailla huonekaluja kuulostaa kalsealta. Huonekalujen hankkiminen köyhänä on onnistunut, mutta vaivalloisesti. Television Kokkonen on saanut lahjaksi, niin myös imurin ja kirjahyllyn. Matto irtosi someyhteistyön kautta. Tv-taso ja sänky on taas hankittu osamaksulla, jossa on Kokkosen makuun liian suuret korot ja tilinhoitomaksut.
– Mulla ei oikein ole ketään, johon turvautua. Siksi teen sitä somea, mutta sen kautta on tosi haasteellista tienata mitään.
Kokkosen luona vierailevat ihmiset ovat kummastelleet, miksi hänellä ei ole sohvaa. Sellainen kun kuulemma pitäisi kaikilla olla.
Sohvan sijaan Kokkosella on nojatuoli. Sohvan hän hankkii sitten joskus, jos rahaa on. KUVA: TONI REPO / IS
KOKKOSEN tämän päivän ostokset, noin kassillinen ruokaa, maksoivat yhteensä 19 euroa ja 29 senttiä.
Vaikka Kokkonen on tottunut nykyisiin hintoihin, ne järkyttävät häntä edelleen. Vuotta aiemmin samat ostokset olisivat olleet joitakin euroja halvemmat. Noihin aikoihin Kokkosen oli vielä mahdollista tehdä muutakin kuin ilmaisia asioita.
Kokkonen unelmoi siitä, että köyhyys on joskus ohi. Haastattelua seuraavalla viikolla hän aloittaa kuntouttavan työtoiminnan. Jos kaikki menee nappiin, hän saattaisi opiskella tulevaisuudessa estenomiksi ja työskennellä kosmetiikan parissa.
– Haaveeni on säännölliset tulot ja se, ettei tarvitsisi päivittäin miettiä rahaa sekä sitä, ettei sitä ole.
Kokkosen sänky ei vielä varsinaisesti ole hänen omaisuuttaan, sillä hän on hankkinut sen osamakulla, jota pitää vielä lyhentää. KUVA: TONI REPO / IS
Juuri nyt mielikuva työelämästä tuntuu vielä sen verran pelottavilta, että haaveen toteutuminen ei ole ajankohtaista.
Jos se joskus toteutuu, Kokkonen aikoo hankkia sen sohvan. Myös matkustaminen jonnekin lämpimään kiinnostaa. Barcelonassa hän on kuulemma käynyt 10 vuotta sitten.
– Se oli ihan tosi kiva kaupunki, hän muistaa.
– Siellä sai kahdella kympillä sai varmaan kaksi täyttä kassillista ruokaa! Mieti, kaksi! Saisipa täälläkin.
