17.07.2022 OMIA OLOTILOJA

 Oma olotilani on tällä hetkellä ahdistava ja pelottava. Eläkepäätös on taas kerran vireillä. Lääkäriksi oli tullut vanha lääkärini, joka on tutustunut minuun jo 2013. Tilanteeni suunnilleen sama, paitsi nyt vieläkin vaikeampi. Lukkoja tunteissa ja stressireaktion purkamista yritetty, mutta niin syvällä kaikki, että ei ihan heti kohta aukea. Sukulaisten, ystävien kuolemat lähiaikoina ovat suuri murheen tuottaja. Veljen pojan löytyminen viime vuonna, oli kadoksissa 2012 - 2021. Valitettavasti löytyi vesistöstä autoineen menehtyneenä. 

Koronan kurimus oli vieraana, ja jätti suunnattoman, jos vaan voi olla enää isompaa väsymystä mitä minulla jo oli. 

Lääkkeitä minulla ei ole käytössä, koska eivät minulle sovi, erinäisten sivuvaikutusten takia.

Välillä tuntuu, että pää räjähtää, kaikista asioista, joita pohdin.

Toisinaan päivät menee lepäillessä, olla tekemättä mitään, nauttia vaan olemisesta.

Työhön paluuni ei ole tällä hetkellä mahdollista. 

Ahdistus kumpuaa epätietoisuudesta. Peloista, että sairastuisin ja en pystyisi itsenäiseen toimintaan.

Taloustilanteeni ahdistaa myös. Kelalla ollut taas kesäsijaisia, laskut maksetaan tilille, ja joutuu itse maksamaan kyseisen laskun. Viime kuussa oli se hässäkkä, kun olin unohtanut laittaa ne laskut kelaan.

Perintätoimiston kulut muiden laskujen päälle. 

En vieläkään ole päässyt siihen pisteeseen, että koko kuukauden olisi rahaa.

Yllättävät menot, ja pienet tulot. 

Jos jotain haluaisin tehdä, esimerkiksi käydä ystävän luona naapuri kaupungissa, siihen ei kerta kaikkiaan ole mistään rahaa. 

Pojanpojan vierailut vievät yllättävän paljon rahaa, ja silloin haluankin, että kaikkea on tarjolla.

Olen autellut muutamaa vanhusta, mutta tällä hetkellä niidenkin auttaminen ylivoimaista. 

Vie liikaa energiaa. Terapiassa ollaankin puhuttu tästä, omien voimavarojen säästämisestä.

Ei tarvitse olla aina kiltti ja avulias. 

Voi vaan olla, minä itseni. 

Minun pitäisi olla armollinen itselleni, hyväksyä tilanteeni ja oma itseni tällaisena, kuin olen. 

Minä kannan oman kroppani, en ole kenellekään siitä tilivelvollinen. 

Paha syömishäiriö on vieläkin elämässäni, jos muuten en pysty kontrolloimaan elämääni, niin se putkahtaa esille. Koronan jälkeen on ollut huonoa syöminen, koska kaikkia ruokia en maista. 


Onko tällainen elämä elämisen arvoista, ainaista kituuttamista ja kurjuutta. 

Ainoa ilo elämässäni on pojanpokani. Rakkautta häntä kohtaa ei voi määrässä mitata. 

Ystävät ovat kultaakin kalliimpia, ja arvokkaita. Ystävänä olen ollut ehkä huono yhteydenpitäjä, mutta hyvä ystävyyssuhde ei määritä yhteydenpitojen määrä, vaan ystävyyden laatu ja, kun nähdään  jatketaan  ystävyyttämme mihin viimeksi kerralla jäätiin.

 Rakkautta on saada ystävät elämään. 






Tämän blogin suosituimmat tekstit

08.04.2019 Luottotiedoton voi saada vuokra-asunnon, mutta vuokranantajien käytännöt vaihtelevat – Eniten vaikeuksia on hakijalla, jolla on vuokravelkaa

08.09.2023 SOITTO KELASTA

14.11.2023 PETTYMYS JA SIITÄ YLI, PÄÄSTÄ IRTI