Tulot Ilmoitettu Huomioitu
Peltola Susanna
Yleinen asumistuki 314,94 e 314,94 e
Tulot yhteensä 314,94 e
Menot Eräpäivä Ilmoitettu Huomioitu
Peltola Susanna
Perusosa: Yksin asuva 532,97 e
Asunnonvuokra, 1.9.2022 511,12 e 511,12 e
Menot yhteensä 1 044,09 e
Maksettava perustoimeentulotuki
1 044,09 e - 314,94 e 729,15 e
Jaana Kärki kaupan kassalla. Kädessä hänellä on lompakko. Kassahihnalla näkyy muun muassa maitoa, kissanruokaa ja alennuksessa olevaa kanaa.
Jaana Kärki haaveilee, että voisi joskus käydä kaupassa ilman, että kaikkien tuotteiden hintoja tarvitsisi laskea koko ajan yhteen. Tässä kuussa hänelle jäi vuokran ja laskujen jälkeen 200 euroa käytettäväksi ruokakauppaan.
EMILIA KORPELA
5.8.
•
Päivitetty 11:59
Lahtelainen Jaana Kärki on juuri saanut tilille kuukauden toimeentulotuen. Ensin hän maksaa vuokran ja pakolliset laskut. Niiden jälkeen tilille jää parisataa euroa.
Tuenmaksupäivänä Kärjen jääkaappi näyttää tyhjältä: hyllyillä on muutama säilykepurkki ja hilloja. Onneksi nyt pääsee kauppaan.
Varmistaakseen, että syömistä on myös loppukuussa, Kärki ostaa paljon ruokaa pakkaseen. Tavaroita koriin poimiessaan hän laskee, kuinka paljon tuotteet maksavat. On noloa, jos rahat eivät riitäkään kassalla. Kärki haaveilee pääsevänsä vielä joskus kauppaan ilman, että tarvitsee miettiä hintoja.
Kolmasosa Kelan maksaman perustoimeentulotuen saajista on saanut tukea yli vuoden, vaikka tuki on tarkoitettu väliaikaiseksi avuksi.
Jaana Kärki on malliesimerkki toimeentulotukea saavasta. Hän on yli viisikymppinen, asuu yksin kaupungissa ja on ollut vuosia työttömänä.
Elämänsä aikana hän on tehnyt töitä muun muassa kirpputorilla, leipomoautossa sekä tekstiili- ja metallialalla. Kärki alkoi paiskia töitä valmistuttuaan peruskoulusta, koska tekeminen sopi hänelle paremmin kuin lukeminen.
Töitä hän sai pitkään yksinkertaisesti marssimalla paikalle kysymään. Nykyään harva työhakemus johtaa edes haastattelukutsuun. Monissa ammateissa vaaditaan koulutusta. Digitalisaatio, automatisaatio ja robotisaatio vähentävät nopealla vauhdilla työpaikkoja, joissa pärjää ilman tutkintoa.
Työttömänä Kärki on tarvinnut elämiseen toimeentulotukea.
Tilastoissa korostuvat yksinasuvat kaupunkilaiset, koska vuokrat ovat korkeita ja asumistuki liian matala, kertoo Kelan tutkimusjohtaja Signe Jauhiainen. Asumistuen korvaamat vuokrarajat ovat niin matalat, että yksinasuvilla tuki kattaa vain noin puolet asumismenoista. Isoimmissa kaupungeissa vuokrat ovat tyypillisesti korkeampia.
Valtaosa toimeentulonsaajista on nuoria. Heidän kohdallaan tuki toimii usein kuten on suunniteltu. Esimerkiksi muutettuaan pois kotoa tai valmistuttuaan oppilaitoksesta nuoret saavat vähän aikaa tukea, ennen kuin pääsevät työelämään.
Pitkään perustoimeentulotukea saavissa korostuvat yli viisikymppiset. Heillä työttömyyden taustalla on usein samoja syitä kuin Kärjellä: koulutus ei enää vastaa työelämän kasvaneita vaatimuksia tai terveysongelmat haittaavat työnsaantia.
Muita tukia saavat ovat myös iso ryhmä perustoimeentulotuen saajista. Toimeentulotuki tilkitsee esimerkiksi työmarkkinatuen, asumistuen ja eläkkeiden riittämättömyyttä. Ongelman ovat nostaneet esille muun muassa Euroopan neuvosto ja Ihmisoikeusliitto.
Perustoimeentulotuen laskeminen on yksinkertaista: hakijan tuloista vähennetään elämiseen tarkoitetut menot. Jos tämän jälkeen jää rahaa, tukea ei saa. Jos laskun lopputulos on miinusmerkkinen, hakija saa tukea sen verran, että talous pysyy nollassa.
Raha on toimeentulotukea saavalla koko ajan mielessä. Välillä Jaana Kärki herää yöllä pohtimaan rahatilannetta.
– Pahimmillaan laskujen ja vuokran maksamisen jälkeen minulle on jäänyt 100–150 euroa. Silloin jouduin lainaamaan ystäviltä. Siitä syntyy kierre: kun saa rahaa, pitää maksaa velat. Sitten ei taaskaan ole rahaa, ja sitä täytyy lainata.
Kärjen tilanne on tavallista tiukempi, koska hän haluaa asua rivitalossa, jossa asui yhdessä miehensä kanssa ennen tämän kuolemaa. Puutarha on henkireikä, ja ympärillä asuu paljon ystäviä.
Vuokraraja on hieman yli 500 euroa, joten asumistuki ei ota huomioon koko 700 euron vuokraa. Loput vuokrarahoista on säästettävä ruokaan ja vaatteisiin tarkoitetuista rahoista. Kärki ei ole viiteen vuoteen ostanut uusia vaatteita.
Oma pieni puutarha auttoi Jaana Kärkeä jaksamaan työttömänä ollessa. Puutarhassa kasvaa myös mansikoita ja karviaisia, jotka ovat usein liian kalliita ostettaviksi.
Isompiin ostoksiin Kärjen on anottava kunnan sosiaalihuollolta harkinnanvaraista toimeentulotukea. Toistaiseksi kaikki hänen hakemuksensa on hylätty. Hän on esimerkiksi toivonut toista jääkaappia, koska insuliinipakkaukset vievät paljon tilaa.
Sosiaalitoimen harkinnanvarainen tuki on Kärjen mielestä melko joustamaton. Miehen kuoleman jälkeen häneltä jäi vahingossa yhden kuukauden vuokra maksamatta. Kun hän huomasi asian, rahaa maksamiseen ei ollut jäljellä.
Sosiaalitoimi hylkäsi tukihakemuksen, koska Kärki oli jo kerran saanut rahat vuokraan. Hän sai sovittua vuokranantajan kanssa rästin maksamisesta vähän kerrallaan usean kuukauden aikana.
Hän myöntää, että juttu oli kaksipiippuinen.
– Se oli oma moka. Jos tällaisia ruvettaisiin maksamaan, joku voisi käyttää sitä hyväkseen. Toisaalta minulle tätä ei ole tapahtunut aikaisemmin. Voisi katsoa enemmän kokonaiskuvaa, koska heillä on vuosien ajalta tietoa, miten olen hoitanut asiat.
Koska tuki on rakennettu väliaikaiseksi, se ei mahdollista säästämistä tai oman talouden suunnittelua pidemmällä aikavälillä. Tukea täytyy yleensä anoa joka kuukausi erikseen, ja sillä hetkellä tilillä oleva raha vähentää saatavaa tukea.
– Tukea on vaivalloista hakea. Tarvitaan kaikenlaisia dokumentteja, koska tuki ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseksi. Peräänkuulutan tähän ratkaisuja sosiaaliturvauudistukselta. Jos tukea tarvitsee pitkään, mikä on silloin oikea tuki, kysyy Kelan tutkimusjohtaja Signe Jauhiainen.
Hän toivoo toimeentulotukilakia muutettavan niin, että Kela saisi enemmän harkintavaltaa tukipäätöksissä. Jos tukilaskelma on ylijäämäinen, mutta rahaa tarvitaan lisää esimerkiksi lääkkeisiin, Kelan on lähetettävä hakemus kunnan sosiaalihuoltoon. Tämä hidastaa päätöksen saamista.
Toimeentulotukeen on tulossa muutoksia, mutta vaiheittain.
Tämän hallituskauden aikana on tarkoitus saada valmiiksi toimeentulotuen uudistus. Se keskittyy tukea saavien palveluun ja kehittää esimerkiksi hyvinvointialueiden sekä Kelan yhteistyötä.
– Syksyllä eduskuntaan menevässä esityksessä lisätään Kelan harkintavaltaa. Mutta Kela ei pysty tekemään harkinnanvaraisia päätöksiä siinä laajuudessa kuin kuntien sosiaalihuolto, kertoo sosiaali- ja terveysministeriön palvelurakenne-yksikön johtaja Eveliina Pöyhönen.
Jaana Kärki on oppinut pitämään paperinsa ojennuksessa. Kansiossa hän säilyttää Kelan päätöksiä ja muita tärkeitä papereita.
Seuraavalla hallituskaudella jatkuu jo käynnissä oleva sosiaaliturvauudistuksen teko. Uudistusta ajavan sosiaaliturvakomitean yksi tavoite on pitkäaikaisen toimeentulotuen tarpeen vähentäminen.
Työ on hidasta. Uudistus ei ole vielä edennyt keinoihin, joiden avulla tuen tarvetta vähennettäisiin. Uudistuksen lähtökohta kuitenkin on, ettei tukien tasoa heikennetä.
Helmikuussa onni potkaisi Jaana Kärkeä. Hän sai työpaikan päiväkodista, vaikka työkokemusta ei ollut.
Nyt hän tekee töitä tarvittaessa töihin kutsuttavana. Välillä Kärki tietää vasta edellisenä iltana, onko seuraavana päivänä töitä. Vaihtelevan työtilanteen vuoksi hän tarvitsee yleensä palkan ja ansiopäivärahan lisäksi toimeentulotukea.
Jaana Kärki miettii raha-asioita päivittäin. "Kaiken hinta on noussut, mutta toimeentulotuki ei ole samassa suhteessa."
Kärjen laskujen mukaan työ ei ole parantanut taloudellista tilannetta, koska palkka pienentää muita tukia. Lisäksi hän tarvitsee työn takia auton, jonka bensa ja vakuutukset pienentävät käteen jäävää summaa. Silti työpaikka on Jaana Kärjestä hyvä juttu.
– Kotona makasin sohvalla ja nukuin. Se passivoi todella paljon. Nyt tuntuu, että virtaa riittää enemmän kuin pienessä kylässä.
Uutista varten on haastateltu myös Kelan juristia Petri Lemettistä.
Ylen kolumnisti Auli Viitala.
AULI VIITALA
Syrjäytynyt
26.7.
•
Päivitetty 26.7.
Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Toimeentulotukea saa joka kymmenes kotitalous(siirryt toiseen palveluun), ja jokainen niistä on liikaa. Systeemi on mätä. Perustoimeentulotuesta, sellaisena kuin se nykyään on, pitäisi päästä kokonaan eroon.
Idea toimeentulotuen takana on ihan hyvä: jos ihmisellä on niin vähän rahaa, että hän ei pysy hengissä, yhteiskunta pelastaa nälkäkuolemalta. Ajatuksena on, että tilanne on poikkeuksellinen ja väliaikainen. Esimerkiksi jos sairauspäivärahan tai työttömyyspäivärahan käsittely kestää eikä ihmisellä ole säästöjä, valtio auttaa sen ajan ja ottaa sitten omansa takaisin, kun päivärahat tulevat takautuvasti.
Siksi toimeentulotuessa on tiukat ehdot: sitä ei voi saada, jos on säästöjä(siirryt toiseen palveluun). Tuoreet tiliotteet kaikista perheen tileistä, myös lasten, pitää toimittaa Kelaan tarkastettavaksi. Jos saa jostain rahaa, vaikkapa satasen synttärilahjaksi tai veronpalautusta, se vähennetään toimeentulotuesta. Jos jollain ihmeen konstilla onnistuu säästämään toimeentulotuesta jotain, summa vähennetään seuraavina kuukausina. Se tekee mahdottomaksi hankinnat tai vaikkapa ylioppilaslahjan lapselle.
Ongelma on se, että toimeentulotuki on monien säännöllinen toimeentulo eikä hetkellinen pelastaja. Se johtuu siitä, että muut etuudet ovat liian pieniä. Asumistuki on täysin jäljessä vuokratasosta, joten 30 prosenttia asumistuen saajista joutuu hakemaan toimeentulotukea(siirryt toiseen palveluun).
Samoin pienimmät työttömyysetuudet eivät riitä elämiseen; 34 prosenttia työttömistä saa myös toimeentulotukea. (Nämä ovat tietenkin pitkälti samoja perheitä.)
Hyväosaisen näkökulmasta saattaa kuulostaa yhdentekevältä, minkä nimistä tukea joku muu saa valtiolta, mutta ero on tosi tärkeä.
Toimeentulotuki on nimittäin näistä se, joka lamauttaa ja estää osallistumisen. Muut mahdollistavat edes jonkinlaisen toivon.
Pienikin palkka vähennetään kokonaan toimeentulotuesta, kun taas työttömyystuki ja palkka sovitetaan yhteen niin, että ihmiselle on aina edes vähän kannattavaa tehdä työtä. Kelan työkyvyttömyyseläkkeellä(siirryt toiseen palveluun) saa ansaita eläkettä menettämättä peräti 855 euroa.
Jos toimeentulotuen saaja myy kirppiksellä tavaraa hankkiakseen vaikkapa käytetyn pakastimen, tilityksiä ei voi ottaa pankkitilille tai MobilePayllä, koska se on “tuloa”. (Pakastin ei kuulu kodinkoneisiin, joihin voi saada maksusitoumuksen harkinnanvaraisena tukena. Jääkaappi kuuluu, mutta sitoumus on niin pieni, ettei sillä saa jääkaappia, kotiinkuljetusta ja vanhan hävitystä. Ja rahaa ei siis ole säästössäkään.) Elämä on sumplaamista, ja koko ajan on pelättävä virheitä.
Itse olen kieltäytynyt esimerkiksi lapsen koulun johtokunnan jäsenen paikasta, kun pelkäsin, miltä pieni, epäsäännöllinen kokouspalkkio näyttää toimeentulotukihakemuksessa. Ja koulumaailmaan kun juuri kaivattaisiin moninaisuutta; keskiluokkaisia vanhempia siellä on yllin kyllin.
Systeemi siis syrjäyttää lisää niitä, jotka ovat joutuneet marginaaliin, vaikka yhteiskunnan pitäisi toimia päinvastoin.
Toimeentulotuen hakemiseen liittyy paljon sellaista, joka tulee yhteiskunnalle kalliiksi ja nöyryyttää hakijaa. Kelan henkilökunta pyytää selvityksiä, jos jokin tiliotteessa on epäselvää. “Kuka laittoi tilillesi 70 euroa, ja onko mahdollista, että häneltä tulee tukea myös ensi kuussa?”
Samaan aikaan verottajalle riittää ilmoitus monista verovähennyksistä, joita ansiotuloista saa tehdä. Verottaja laskee, että kyttäys tulee sille kalliiksi. Kela taas ei saa sellaista harkintaa käyttää. Taustalla on ajatus sosiaalietuuksien huijaajista ja nuhteettomista veronmaksajista. Siis syrjintä.
Pahinta toimeentulotuessa on se, että se ei mahdollista mitään tulevaisuuteen suuntautumista. Pienikään säästäminen ei onnistu, ja pienet työt, joista voisi poikia ennen pitkää toimeentuloa, ovat vain haitaksi.
Jos omaisuutta on, se on pakko myydä, mikä on tavallaan oikein, mutta tarkoittaa ihmiselle itselleen sitä, että hän menee elämässä taaksepäin. Sellainen lamauttaa, vie tulevaisuuden uskon.
Ja joka viidennessä kodissa, joissa eletään toimeentulotuella, on alaikäisiä lapsia. Onko meillä yhteiskuntana tosiaan varaa siihen, että lapsilta ja nuorilta viedään tulevaisuudenusko?
Auli Viitala
Kirjoittaja on mielenterveyskuntoutuja, jonka tulot koostuvat tätä nykyä työ- ja kansaneläkkeestä ja kirjoituspalkkioista.
Kolumnista voi keskustella 27.7. klo 23.00 saakka.
Korjattu 26.7. Aiemmin kolumnissa luki, että eläkkeellä saisi ansaita vain 855 euroa, mutta todellisuudessa tämä koskee Kelan työkyvyttömyyseläkkeellä olevia.
__________
Toimeentulotukea on syytetty ihmisten lamauttamisesta, koska se ei salli lisätienestejä tai säästöjä. Se on viimesijainen tuki ja siksi siihen vaikuttavat tulojen lisäksi myös koko perheen käytettävissä olevat varat.
Toimeentulotuen käsittely siirtyi kunnilta Kelalle vuonna 2017. Kuva: Tiina Jutila / Yle
ANNIKA MARTIKAINEN
28.7.
Yle Uutiset kerää kokemuksia toimeentulotuesta: kannustaako vai lamauttaako se ihmisen?
Ylen kolumnisti Auli Viitala sai aikaan kommenttivyöryn, kun hän vaati toimeentulotuen romuttamista. Samalla hän kertoi esimerkkejä siitä, millä eri tavoilla toimeentulotuki lamaannutti ihmisiä sen sijaan että se kannustaisi eteenpäin. Viitala on itsekin ollut toimeentulotuen saaja.
Eduskunta on hyväksynyt kansaneläkeindeksin ylimääräisen korotuksen 1.8.2022 alkaen. Kuvituskuva.Eduskunta on hyväksynyt kansaneläkeindeksin ylimääräisen korotuksen 1.8.2022 alkaen. Kuvituskuva.
Eduskunta on hyväksynyt kansaneläkeindeksin ylimääräisen korotuksen 1.8.2022 alkaen.
Tekijän kuva
Heini Kilpamäki
heini.kilpamaki@iltalehti.fi
Eilen klo 13:28
Eduskunta on hyväksynyt kansaneläkeindeksin ylimääräisen korotuksen 1.8.2022 alkaen, Kela tiedottaa verkkosivuillaan. Korotus on 3,5 prosenttia.
Kansaneläkeindeksi määritellään suhteessa elinkustannusindeksiin, jonka Tilastokeskus laskee. Suurin osa Kelan etuuksista on sidottu kansaneläkeindeksiin. Korotus koskee muun muassa kansaneläkettä, vammaisetuuksia, työmarkkinatukea ja toimeentulotukea.
Ylimääräinen kansaneläkeindeksin tarkastus johtuu kiihtyneestä inflaatiosta, ja etuuksien saajien ostovoima halutaan turvata, Kela tiedottaa.
Ylimääräinen indeksitarkistus lisää Kelan mukaan etuusmenoja arviolta 90 miljoonalla eurolla vuonna 2022 ja 10 miljoonalla vuonna 2023.
Kela vahvistaa vuoden 2023 kansaneläkeindeksin normaalisti lokakuussa.
Korotuksia
Kelan mukaan tukien määrä nousee seuraavasti:
Elokuusta alkaen yksinasuvan täysi kansaneläke suurenee 679,50 eurosta 703,45 euroon ja takuueläke 855,48 eurosta 885,63 euroon kuukaudessa.
Myös vammaisetuuksia korotetaan elokuun alussa. Esimerkiksi eläkettä saavan hoitotuen perusmäärä suurenee 73,00 eurosta 75,58 euroon kuukaudessa.
Työttömälle työnhakijalle maksettava työmarkkinatuki tai peruspäiväraha on elokuusta alkaen 35,72 euroa per päivä (nyt 34,50 per päivä).
Toimeentulotuen perusosa yksinasuvalle suurenee 18,15 euroa kuukaudessa ja yksinhuoltajalle 20,70 euroa kuukaudessa.
Lasten kotihoidon tuen hoitoraha yhdestä alle 3-vuotiaasta lapsesta suurenee 350,27 eurosta 362,61 euroon kuukaudessa.
Sairauspäivärahan vähimmäismäärä suurenee noin eurolla 29,67 eurosta 30,71 euroon päivässä.
Opintorahaan suurempi korotus
Tänä vuonna opintorahaa korotetaan 1.8. alkaen 5,7 prosenttia koska korotuksessa on mukana sekä normaali että ylimääräinen indeksitarkistus.
Itsenäisesti asuvan ja 18 vuotta täyttäneen opiskelijan opintoraha on nyt 253,69 euroa kuukaudessa. Elokuusta alkaen se on 268,23 euroa kuukaudessa.
Lääkekustannusten vuosiomavastuu ei nouse. Ylimääräinen indeksitarkistus ei poikkeuksellisesti koske lääkekustannusten vuosiomavastuuta (niin sanottu lääkekatto), joka on edelleen 592,16 euroa kalenterivuodessa.
Ylimääräinen indeksitarkistus ei koske myöskään yleistä asumistukea ja eläkkeensaajan asumistukea.
Perustoimeentulotuki
Annettu: 25.7.2022
Lähetetty: 26.7.2022
Miksi lähetämme tämän päätöksen
Olet hakenut perustoimeentulotukea sähkölaskuun.
Miten asia on ratkaistu
Perustoimeentulotukea on myönnetty osaan laskuista.
Maksut
Maksupäivä Määrä Ajalta
1.8.2022 729,15 e 1.8.2022 - 31.8.2022
Tilinumero S-Pankki Oyj
Laskuttajalle maksetaan:
Maksupäivä Määrä Laskun numero Laskuttaja
2.8.2022 71,12 e 11013570431 FORTUM ASIAKASPALVELU OY
Päätös koskee seuraavia henkilöitä
Peltola Susanna
Millä perusteilla asia on ratkaistu
Menot
Sinulla on voimassa oleva perustoimeentulotuen päätös ajalle 1.8.2022-31.8.2022.
Ilmoittamasi menot on otettu huomioon seuraavasti:
Osittain hyväksytyt laskut
Laskuttaja Laskun numero Eräpäivä Määrä Huomioitu
FORTUM ASIAKASPALVELU OY 11013570431 2.8.2022 78,92 e 71,12 e
Fortum Asiakaspalvelu Oy:n laskusta ei voida hyväksyä menoksi sähköyhtiön tarjoaman lisäpalvelun kuukausimaksua (7,80 euroa), koska se ei ole perustoimeentulotuessa huomioon otettava meno. Sinun tulee maksaa kyseinen osuus laskusta itse laskuttajalle.
Kotimaisia tomaatteja hintaan 1,49 e/kg, ah! Nyt syödään tomaatteja! Hintojen vertailu kaupassa ei ole vaikeaa. Suomessa kaikkiin tuotteisiin on pakko merkitä kilohinta, ja niitä seuraamalla kuka tahansa ja etenkin köyhä ihminen tietää kyllä, mikä on edullista.
Jos käy kaupassa illalla, punaiset laput hehkuvat kauas: yhdeksän jälkeen saa alennusta 30 ja myöhemmin jopa 60 prosenttia. Valmiit ruoat ovat kalliita, soijarouhe halpaa.
Perusjuttuja, ei mitään traagista. Silti jostain syystä köyhyydestä puhuttaessa usein voivotellaan, että joku joutuu kaupassa käydessä miettimään, mitä ostaa.
Se ei oikeastaan kerro köyhyydestä. Se kertoo siitä, että moni ihminen Suomessa elää niin uskomattomassa yltäkylläisyydessä, että ruokakaupassa ei tarvitse miettiä muuta kuin himoja ja dieettiä.
Kuitenkin joka kymmenes perhe elää toimeentulotuella. Sen lisäksi on koko joukko pienituloisia palkansaajia, etenkin yksinhuoltajia, joiden talous on kireämpi kuin viulunkieli.
Myös puolet yrittäjistä kuuluu pienimpään tulokymmenykseen, vaikka tekee töitä ympäripyöreää päivää, jotta pizzaa, kotisiivousta tai muita palveluita olisi tarjolla edulliseen hintaan.
Köyhyydellä on monenlaiset kasvot, mutta yksi asia yhdistää: rahapula. Meitä, jotka hihkumme riemusta, kun näemme tomaattien puolentoista euron kilohinnan, on paljon.
Olen niin sanottu luokkaretkeilijä. Olen kasvanut keskiluokkaisessa opettajaperheessä, opiskellut yliopistossa, mennyt valkokaulustyöhön ja hankkinut omistusasunnon. Sitten sairastuin. Ja muutaman vuoden päästä erosin.
Minulla on käynyt tuuri. Pääsin asumaan niin sanottuun kohtuuhintaiseen vuokra-asuntoon. Se tarkoittaa, että vuokrani ei tuota kenellekään voittoa. Se tarkoittaa myös sitä, että asukasvalinnoissa on pakko huomioida hakijan taloudellinen tilanne. Toisin sanoen täällä asuu köyhien eliitti. Meillä ei ole rahaa, mutta ei myöskään suurin mahdollinen vuokra.
Asuminen on niitä isoja asioita, joihin köyhyys vaikuttaa. Asumistuki ei kata yksityisten markkinoiden vuokrasta kuin onnettoman pienen osuuden. Jos asuisin tuossa naapurissa samanlaisessa asunnossa kuin omani, joutuisin nipistämään jostain muusta yli 400 euroa kuussa. Mistä? En todellakaan tiedä!
Meillä on pieni koti: 57,5 neliössä asumme minä, kaksi teini-ikäistä ja koira, toisinaan myös heilani. Mahdumme, kun minä nukun olohuoneessa, mutta välillä yksityisyyden puute raastaa. Oma tila, hiljaisuus ja mahdollisuus rakastella kotona muun perheen kuulematta ovat kaikki asioita, joihin tarvittaisiin rahaa.
Asuntorakentaminen, muuttoliike, kaupungistuminen, kaupunkisuunnittelu – kaikki tuollaiset valtavat ja vaikeat asiat vaikuttavat köyhyyteen enemmän kuin maidon hinta. Ja ne ovat tosi kaukana köyhän ihmisen vaikutusmahdollisuuksista.
Vaatteita saa kirpparilta ja kaurapuuro on itse asiassa aika ravitsevaa, mutta asuntopolitiikkaan yksilö ei voi vaikuttaa, vaikka asumiseen liittyvä epävarmuus tekee arjesta tuskaisaa ja myös pelottavaa.
Kuvituskuva. Kuva: Pekka Holmström
Väitetään, että köyhyydessä pahinta olisi häpeä. Se kertoo enemmän sanojasta kuin köyhyydestä, sillä köyhyydessä on pahinta rahapula. Kun rahaa on liian vähän, sitä joutuu miettimään ihan koko ajan.
Liittyy siihen toki tunteitakin. Itselläni päällimmäisinä ovat vitutus ja pelko. Pelko siitä, että jotain yllättävää sattuu, sillä yllättävät asiat vaativat aina ylimääräistä rahaa. Etenkin ikävät yllätykset, esimerkiksi koiran sairastuminen, mutta myös kivat yllätykset, kuten kutsu häihin.
Lapsilla ja etenkin nuorilla häpeä voi olla lamaavaa, koska ikäkauteen kuuluu porukkaan sopeutuminen. En halua altistaa kielteiselle julkisuudelle yhtäkään lasta enkä etenkään omiani, joten haastattelin aiheesta vähävaraisia lapsiperheitä auttavan Hope ry:n vapaaehtoista Hanna Ahlbladia.
Hänen mukaansa köyhän perheen lapsen haaveissa korostuvat kaverisuhteet: “Että olisi välillä niin kuin muutkin.” Kunpa pääsisi Linnanmäelle kaverin kanssa; kunpa olisi kunnolliset jalkapallokengät, että pääsisi mukaan potkimaan; kunpa joskus voisi mennä kavereiden mukaan kahvilaan.
“Pyrimme esimerkiksi antamaan kaksi huvipuistoranneketta. Nuorten toiveena on, että voisi pitää hauskaa kaverin kanssa”, Alhblad kertoo.
Hope välittää vähävaraisille lapsiperheille myös käytettyjä vaatteita ja tavaroita. Sen lisäksi Hopella on joka vuosi kampanja, jossa asiakasperheiden 12–17-vuotiaat nuoret saavat esittää täsmätoiveita.
Sellainen toive on jäänyt mieleen, että anoreksiasta toipunut tyttö haaveili rintaliiveistä, jotka hän saisi hankkia käyttämättöminä kaupasta.
Toiveiden moninaisuus kertoo siitä, miten moneen asiaan rahapula vaikuttaa. Eräs rakastunut nuorimies toivoi junalippua, jotta pääsee tapaamaan tyttöystäväänsä, ja sai sen.
“Sellainen toive on jäänyt erityisesti mieleen, että anoreksiasta toipunut tyttö haaveili rintaliiveistä, jotka olisivat juuri sopivat hänelle ja jotka hän saisi hankkia käyttämättöminä kaupasta”, Hanna Ahlblad kertoo.
Sekin haave toteutettiin ja parit pikkupöksyt päälle.
Ahlbladin oma syy olla mukana käytännön auttamistyössä on hänen mukaansa hyvin yksinkertainen.
“Tätä tehdään siksi, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia.”
Minua viehättää tuo yksinkertaisuus: se on totta, mutta sitä kuulee harvoin. Olen kuullut useammin lauseen, joka kuulostaa sydämelliseltä mutta on oikeasti tekopyhä neuvo: tärkeimpiä asioita ei saa rahalla.
Lause innostaa minut listaamaan, mitä rahalla saa. Rahalla saa kodin ja ruokaa ja pääsee tapaamaan rakastettuaan. Köyhä voi siis vetää elämästään yli nämä kolme tärkeää asiaa, joita rahalla saa.
Rahaa tarvitaan mukana olemiseen hyvin monella tavalla. Liikkuminen maksaa, kulttuuri maksaa, kahvilassa tapaaminen maksaa. Kun ihminen köyhtyy, sellaiset ystävät katoavat itsestään, joiden kanssa yhdessäolo on perustunut yhteisiin harrastuksiin tai kiinnostuksen kohteisiin.
Kukaan ei hylkää ystävää tahallaan, mutta helposti sitä tulee pyydettyä teatteriin mukaan sellaista kaveria, jolla on varaa lippuun.
Maksuttomia harrastuksia saa hakemalla hakea, koska yhteiskuntamme perustuu siihen, että raha vaihtaa omistajaa. Itse olen löytänyt avantouinnin. Ei sekään täysin ilmaista ole, sillä ystäväni maksaa kulut autosta, jolla kuljemme rantaan. Mutta kun puemme ja riisumme taivasalla säästä riippumatta, en joudu maksamaan satasta pukuhuoneen avaimesta.
Rahalla saa myös terveyttä. Yksityinen terveydenhuolto paikkaa julkista vain niiden kohdalla, joilla on siihen varaa, ja työterveyshuolto koskee tietenkin ainoastaan niitä, joilla on työ. Suomessa ja koko maailmassa terveyspalveluita käyttävät eniten kaikkein terveimmät.
Rahapula huonontaa terveyttä myös itsessään, sillä siitä aiheutuva pitkäkestoinen stressi on terveysuhka, joka huonontaa niin mielenterveyttä kuin sydänterveyttäkin ja niiden kautta kaikkea muuta.
On myös havaittu, että alhainen sosiaalinen status on itsenäinen kuormitustekijä, olemmehan laumaeläimiä, joille oma paikka yhteisössä on keskeinen hyvin- tai pahoinvoinnin tekijä.
Minulla se meni toisinpäin. Sairaus on aiheuttanut köyhtymisen. Hyvin tavallinen syy syrjäytyä yhteiskunnasta onkin pitkäaikaissairaus, johon ei ole saanut riittävästi kuntoutusta.
Kaikki köyhät eivät ole sairaita, mutta hyvin moni on. Se tekee myös tyhjäksi neuvon, jonka saan joka ikinen kerta, kun kirjoitan rahasta: menisit töihin, niin saisit rahaa.
Kaikkein huolestuttavinta minusta on, että raha vaikuttaa niin valtavasti tulevaisuuden suunnitteluun ja vaikutusmahdollisuuksiin. Kumpikin on ihan keskeinen asia siinä, tunteeko ihminen elämänsä mielekkääksi.
Koulutus on Suomessa maksutonta, mutta opiskelijat jakautuvat silti kahteen kastiin, sillä jokainen vanhempi haluaa auttaa lastaan, mutta osa voi ja osa ei.
Se, minkä verran ja millaista työtä joutuu tekemään opiskelun ohella, vaikuttaa menestykseen ja opiskelutahtiin. Opintovalmennus ei koske enää vain yliopistojen pääsykokeita, vaan maksullista tukiopetusta tarjotaan jo peruskoululaisille.
Keskiluokkaisesta vanhemmasta kuulostaa “järkevältä” maksaa muutama 60 euron tukiopetustunti kuukaudessa, jos lapsi ei pärjää tai saa haluamaansa numeroa englannista tai matematiikasta. Ja sitten kuitenkin systeemi asettaa lapset eriarvoiseen asemaan. Sitä ei varmaan kukaan vanhempi varsinaisesti toivo. Ihmiset käyttävät omia rahojaan asioihin, joita arvostavat, eikä oppiminen ole ollenkaan huono sijoitus.
Jos perhetaustoista johtuvia eroja haluttaisiin madaltaa, vähävaraisempien perheiden lasten pitäisi oikeastaan saada enemmän opetusta kuin muiden. Vanhempien, etenkin äidin koulutustaso nimittäin vaikuttaa koulumenestykseen myös ilman valmennustunteja.
Minä ja minun lapseni olemme tässä asiassa malliesimerkkejä. Koulutettu äitini opetti minulle aina ennen kokeita mielestään olennaisimmat asiat, ja niin minäkin toimin omien lasteni kanssa. He saavat etumatkaa siitä, että osaan opettaa peruskoulun matematiikat ja muut, ja vanhempana tahdon tietenkin tukea lapsiani heidän kaikissa haasteissaan.
"Tulevaisuus masentaa ja pelottaa. Samaa kituuttamista on edessä eläkkeelle asti, ja sitten eläkekin on pieni."
Pulmana on se, että vain harvoin korkea koulutus ja matala tulotaso kulkevat samassa paketissa. Yleensä kaikki pääoma kasautuu: taloudellinen, koulutuksellinen ja kulttuurinen valta on samoilla ihmisillä.
Tulevaisuuden suunnittelu on muutakin kuin opiskelua, se on erilaisia haaveita ja tavoitteita. On ihan eri juttu, uskooko köyhyyden joskus helpottuvan, vai näyttääkö siltä, että unelmat on pidettävä lopun ikää niukkoina.
“Tulevaisuus masentaa ja pelottaa. Samaa kituuttamista on edessä eläkkeelle asti, ja sitten eläkekin on pieni”, sanoo Virpi Hyttinen.
Hän on mukana tänä vuonna aloittaneessa Riittävä toimeentulo -vaikuttajaryhmässä. Ihmisoikeusliitto on koonnut ryhmään köyhyyttä kokeneita ihmisiä eri puolilta Suomea.
”Ei minulla ole tulevaisuuden toivoa. Ruoan ja bensan hinta on noussut, ja pelottaa, että se nousee lisää”, Virpi sanoo.
Mistä saisi toivoa, kun ilmankaan ei voi elää?
“Ystävät ja sisko laittavat joskus bensarahaa, jotta pääsen tapaamaan heitä”, Virpi sanoo.
Hän on mukana myös järjestötoiminnassa. Kun matkat kokoukseen maksetaan, pääsee samalla muutenkin liikkeelle.
Virpin lapset ovat jo aikuisia. Minä taas uskon talouteni helpottuvan hiukan, kun lapset muuttavat omilleen. Eläkkeen lapsikorotus 22 euroa ei nimittäin kata lasten kuluja. Ja sekin loppui, kun kuopus täytti 16 vuotta.
Virpi Hyttinen listaa: 7 vaikeinta asiaa köyhän arjessa
Mitkä ovat vähävaraiselle arjen hankalimpia paikkoja? Hollolassa asuva Virpi Hyttinen laati listan omista vaikeista tilanteistaan.
Virpille jää vuokran ja muiden pakollisten laskujen jälkeen elämiseen kuukaudessa 100–180 euroa. Osa siitä on saatava säästöön, sillä muuten ei voi maksaa autoveroa, joka on 320 euroa vuodessa, eikä katsastusta.
1. Bensa. Virpi asuu pienellä paikkakunnalla, ja ystävät ja perhe ovat automatkan päässä. Liikkumisen kalleus merkitsee yksinäisyyttä ja se masennusta.
2. Tekniikka. Virpillä ei ole tietokonetta. Jääkaappi ja pakastin ovat elinkaarensa päässä. Jääkaappia varten saa toimeentulotukea, mutta omavastuuosuus on suuri. Pakastinta ei pidetä välttämättömänä, joten se siitä neuvosta, että täytä pakastin punalapputuotteilla. Kun köyhyys jatkuu, lykättyjä tarpeita kertyy.
3. Kulttuuri ja liikunta. “En muista, milloin olisin käynyt elokuvissa, teatterissa, festareilla tai ulkona syömässä”, Virpi sanoo. Liikuntaharrastus on vaihtunut kahvakuulajumppaan kotona. “On se vähän yksinäistä, ja itsekseen on vaikea motivoitua.”
4. Terveys. Silmälaseihin saatava tuki ei riitä edes linsseihin, ja psykoterapiasta jäisi itse maksettavaksi pitkälti yli satanen kuussa, joten sitä ei voi ajatellakaan. Virpin polvivammaa ei leikata, koska kuntoutuminen vaatisi fysioterapiaa eikä hänellä ole varaa omavastuuosuuteen. Virpi haluaisi syödä terveellisemmin, mutta ruokavalion määrää raha.
5. Koirakaverit. Hyttisellä on kaksi koiraa, jotka tuovat arkeen seuraa ja piristystä, mutta eläinlääkärikulut ovat liikaa. “Toivon, että en joudu viemään niitä piikille, kun oikeasti ne tarvitsisivat vain hammashoidon.”
6. “Ilmaiset” harrastukset. “Tykkään puutarhanhoidosta, mutta minulla ei ole varaa edes kympin kalkkisäkkiin kesäkukista puhumattakaan.”
7. Päsmäröinti. Kun ihmisellä on pulaa rahasta, kuka tahansa katsoo oikeudekseen antaa neuvoja, jotka ovat yleensä yhtä tyhjän kanssa. Tämä lisää köyhyyden aiheuttamaa stressiä.
