Kirsi, 56, elää alle 500 eurolla kuukaudessa, mutta ei käy ruokajonossa – Näin hän käyttää rahansa
Kirsi, 56, ei ole koskaan käynyt leipäjonossa, mutta Iltalehden jutun luettuaan hän ymmärsi olevansa todella köyhä.
Kirsi on joutunut luopumaan elämässään paljosta, kuten autostaan, pudottuaan avioeron jälkeen köyhyyteen. Lukijan kuva
Tänään klo 5:30 (päivitetty klo 5:59)
Pääkaupunkiseudulla asuva Kirsi, 56, lähetti toimittajalle yllättävän viestin:
– Jutun luettuani tajusin, miten köyhä oikeasti olen, ja miten minua paremmin toimeentulevat käyvät
ruokajakelussa säännöllisesti.
Kirsille jää vuokran jälkeen käyttörahaa alle 500 euroa kuukaudessa.
Jonotetaan ämpäreitäkin
Kirsi oli lukenut jutun Hurstin leipäjonossa käyvien ihmisten kokemuksista ja siitä, mitä he ajattelevat
Helsingin kaupunginvaltuutetun Otto Meren (kok) mielipiteistä.
Meri on sanonut, että leipäjonossa käy ihmisiä, jotka tulisivat toimeen ilman ruokajakeluakin.
– Kyllähän suomalaiset jonottavat tuntikausia ilmaisia ämpäreitäkin, oli yksi Meren ajatuksista.
Kaupunginvaltuutetun mielipiteet saivat monet suuttumaan, mutta Kirsi ei hermostunut niistä. Hän
halusi ottaa osaa keskusteluun.
Kirsi kertoo olevansa työtön, opiskelevansa uutta ammattia ja elävänsä äärimmäisen niukasti, mutta
olevansa siitä huolimatta osittain samaa mieltä kuin Meri.
– Minun tilanteestani katsoen ruokakassijonoissa käy hyvätuloisia ihmisiä, aivan kuten Meri sanoi, Kirsi pohtii.
Yhdestä asiasta hän on Meren kanssa samaa mieltä.
– Työpaikkojen luominen olisi paljon kannattavampaa. Se toisi toivoa työllistyä opiskelujen jälkeen,
hän sanoo.
Hurstin Valinta Helsingin Kalliossa on monelle vähävaraiselle hyvin tärkeä. Antti Mannermaa
Kirsi ei esiinny jutussa omalla nimellään, koska kertoo hyvin henkilökohtaisista ja osin lapsiinsa
liittyvistä asioista.
Romahdus köyhyyteen
Kirsin elämä heitti rajun voltin avioeron myötä noin 14 vuotta sitten. Tällä hetkellä hän kertoo olevansa
työtön, jatko-opiskelija ja yksin asuva. Koti on pieni kaupungin vuokrakaksio pääkaupunkiseudulla.
Kirsin neljä lasta ovat muuttaneet omilleen, nuorinkin pari vuotta sitten. Sen jälkeen Kirsi sai alennettua
asumiskulujaan muuttamalla 40-neliöiseen kaksioon.
Vuokran aleneminen tosin vaatii muuttoa kaupungista toiseen, koska vaihtoasuntoa ei löytynyt. Kirsi oli
jumittanut asuntojonossa tuolloin jo pari vuotta.
Kirsin tulot koostuvat Kelan peruspäivärahasta, opiskelijan kulukorvauksesta ja toimeentulotuesta.
– Ne ovat yhteensä noin 1 000 euroa kuukaudessa, hän laskee.
Vuokra pikkukaksiosta on 650 euroa. Asumistukea Kirsi saa noin 360 euroa.
Iltalehti on nähnyt Kelan maksuilmoituksen Kirsin peruspäivärahasta, joka oli 744 euroa. Siitä meni
veroa 205 euroa. Opiskelijan kulukorvaus 180 euroa on verotonta tuloa.
– Se on yhdeksän euroa päivältä, ja sitä maksetaan vain arkipäiviltä, Kirsi tarkentaa.
Peruspäiväraha ei jatku ikuisesti, ja maksuilmoituksessa lukeekin, että Kirsille oli joulukuussa maksettu
sitä jo yli puolivälin eli 237 päivää. Peruspäivärahaa voidaan maksaa enintään 400 päivältä.
Muutos Kirsin aiempaan elämään on huima, sillä ensimmäisessä ammatissaan hän ansaitsi hyvin.
– Kaupallisissa tehtävissä jäi käteen 4 000 euroa kuukaudessa, hän kertoo.
Köyhä hyväosainen
Vuokran jälkeen Kirsin käyttöön jää alle 500 euroa kuukaudessa. Silti hän ei ole koskaan edes ajatellut
hakevansa ruokaa leipäjonosta.
– Olen ajatellut olevani hyväosainen, enkä ole koskaan käynyt ruokakassia hakemassa. Ajattelen, että
joku tarvitsee sitä enemmän kuin minä.
Erilaiset leipäjonot ovat tulleet Suomeen jäädäkseen, vaikka moni toivoisi muuta. Kuva on Vantaan Myyrmäestä vuodelta 2023. Inka Soveri
Kirsi myöntää, että hänelle kynnys hakea ruokakassia olisi todella korkea. Syytä siihen hän ei osaa
vastata heti.
Vastaus voi ainakin osittain löytyä Kirsin aiemmasta elämästä. Ennen avioeroaan hän eli hyvin
toimeentulevaa perhe-elämää.
Vielä esikoisen syntyessä Kirsi työskenteli kaupallisella alalla, ja työ vaati paljon matkustamista. Kirsi
jäi kotiäidiksi, kun perheessä oli useampi vaippaikäinen yhtä aikaa.
– Kun lapset olivat pieniä, olin kotona seitsemän vuotta. Se oli mahdollista, koska miehelläni oli erittäin
hyvät tulot, Kirsi kertoo.
Perheonni ei kuitenkaan kestänyt, ja Kirsi kertoo joutuneensa eroamaan vastoin tahtoaan. Kotivuosien
ja eron jälkeen hän ei pystynyt enää aiempaan ammattiinsa.
– Olin niin huonossa kunnossa, että jouduin kouluttautumaan uudelleen, hän kertoo.
Työttömäksi hoitajaksi
Koska hoitoalalla oli vielä tuolloin hyvin töitä, Kirsi opiskeli lähihoitajaksi. Hän työskenteli
erikoissairaanhoidon yksiköissä sekä toisinaan terveysasemilla. Koska ala kiinnosti, hän aloitti
sairaanhoitajan opinnot.
Kirsi päätti kuitenkin vielä kerran muuttaa suuntaa ja vaihtoi opintoja. Hän valmistui
ratkaisukeskeiseksi terapeutiksi.
– Se kesti kaksi vuotta ja oli aika kallis koulutus. Mutta koska en ole Kela-terapeutti, se karsii ihmisiä,
Kirsi sanoo.
Tällä hän tarkoittaa, että asiakkaat jäävät vähiin, koska he eivät saa Kela-korvausta käynneistään Kirsin
vastaanotolla.
Syy keskeyttää sairaanhoitajan opinnot ja jättää hoitajan työ oli se, että palkkaus ei Kirsin mielestä
vastannut työn vaativuutta. Hän ansaitsi parhaimpana työjaksona bruttona 3 300 euroa, mutta se vaati
tupla- ja yövuorojen sekä viikonlopputöiden tekemistä.
Toiseksi syyksi Kirsi kertoo sen, että hoitajille ei yllättäen ollutkaan enää töitä tarjolla kuten aiemmin.
– Se oli suuri pettymys, hän sanoo.
Kirsi jatkaa opiskelua. Menossa on täydennyskoulutus mielenterveys- ja päihdetyöhön.
– Opiskelen työttömyyspäivärahalla, ja kulukorvaus on yhdeksän euroa arkipäivältä. Nytkin on palkaton
harjoittelu menossa, hän naurahtaa kuivasti palkattomuudelleen.
Yksinkertaista elämää
Niin kauan kuin lapset asuivat kotona, Kirsin talous oli kunnossa.
– Koska elatusmaksut olivat suuret, tulimme hyvin toimeen, hän kertoo.
Mutta miten ihmeessä Kirsi voi kaiken kokemansa jälkeen tuntea olevansa hyväosainen?
– Olen tyytynyt yksinkertaisiin asioihin ja jopa suunnitellut maksavani joitakin velkoja pois. Olen
välillä auttanut lapsiakin, hän sanoo.
Enää lapset eivät tarvitse äidin apua, koska heillä on työpaikat isänsä yrityksessä.
Velkoja Kirsillä on sairaanhoitokuluista, mutta hän ei ole joutunut ulosottoon.
Kirsi sanoo, että hän pärjää nykytuloillaan, koska elää hyvin tarkasti.
– Vaikka tulot ovat olemattomat, kyllä minä selviän.
Kirsin keino pärjätä on muun muassa tarkkuus ruokaostoksissa. Hän ostaa punalaputettuja tuotteita ja
seuraa tarjouksia.
– Menen tarjousten mukaan, on pakko mennä. Laitan osan pakastimeen, mutta en rohmua. Ei minulla
ole aikaa eikä mielenkiintoa mennä kauppaan myöhään illalla, hän sanoo ja tarkoittaa hetkeä, jolloin
alennushinnat putoavat entisestään.
Leipäjonoon tulija ei voi koksaan olla varma, mitä sillä kerralla saa. Kuva Helsingin Myllypuron ruokajakelusta kesältä 2024.
Kirsi kertoo säästöbudjetistaan huolimatta syövänsä terveellisesti. Hän noudattaa välimerellistä
ruokavaliota, suosii kasviksia ja proteiinina kanaa. Aamiaiseksi maistuu puuro marjoilla.
– Kasvikset eivät lopulta ole kalliita. Avokadosta leivän päällä saan hyviä rasvoja, ja avokadoleipä
täyttää moneksi tunniksi. Myös kananmunat ovat hyviä, hän vinkkaa.
Yksi asia, jota Kirsi kaipaa vanhasta elämästään, on matkustaminen. Viime vuosina matkat ovat
rajoittuneet Tallinnaan ja Tukholmaan.
– Kyllä tekee mieli keväisin lähteä Kreikkaan tai muualle Välimerelle. Siitä olen kärsinyt, kun olen ollut
loman tarpeessa ja väsynyt.
Tarpeelliset leipäjonot
Vaikka Kirsi ei usko missään tilanteessa lähtevänsä hakemaan ruoka-apua, hän ymmärtää niin tekeviä.
Mutta hän myöntää ärsyyntyneensä, kun häntä parempituloiset kertoivat Iltalehden jutussa käyvänsä
säännöllisesti leipäjonoissa.
– Peilasin heitä itseeni, mutta enhän tiedä näiden henkilöiden todellista tilannetta, hän sanoo.
 |
| Kaikki ruokajako ei ole ihmisiä varten. Rekku Rescue järjesti vähävaraisten lemmikeille leipäjonon Malmilla joulukuussa 2024. ATTE KAJOVA |
Kirsi painottaa, että leipäjonoja tarvitaan.
– Totta kai tarvitaan. Jokaisella ihmisellä voi olla tilanne, ettei voi käydä töissä. Vaikka ei se jonossa
pitkään seisominen ihmisarvoa ylentävää ole.
Kirsi pahoittelee pidentyneitä jonoja.
– Sinänsä on kurjaa, että yhteiskunnan tilanne on mennyt sellaiseksi, että yhä useampi joutuu menemään
jonoon.
Ruokaa jonottavia on haukuttu laiskoiksi ja heikoiksikin.
– En sanoisi, että ihmiset ovat heikkoja. Meillä voi olla niin eri lähtökohdat selvitä.
Kauhea lapsuus
Omista lähtökohdistaan Kirsi kertoo sen verran, että hänen lapsuutensa oli kauhea. Vanhempien
elämään kuului alkoholi ja mielenterveysongelmia.
– Puutetta oli paljon, hän kertoo.
Vaikeat kotiolot traumatisoivat Kirsin.
– Se näkyi koulunkäynnissä ja vaikutti kykyyni luoda ihmissuhteita. Jouduin vahingollisiin
ihmissuhteisiin. Mutta nyt olen sinut tilanteeni kanssa ja kiitollinen menneisyydelle.
Kirsi uskoo, että juuri vaikea lapsuus on osaltaan syynä siihen, että hän on pärjännyt tiukassa
taloudellisessa tilanteessaan näinkin hyvin.
– Olen elänyt niin hirveän lapsuuden, että olen oppinut selviytymään moneen kertaan elämässä. Ja
tietynlaiset kokemukset vahvistavat. Ajattelen, että kun selvisin tuosta, selviän muustakin, hän kertoo.
Kirsi sanoo, että häntä vie eteenpäin elämänjano ja tieto siitä, että hän on selvinnyt vaikeuksista ennenkin.
Vaikka Kirsi sanoo joutuneensa luopumaan elämässään ”todella paljosta”, hän jaksaa katsoa edelleen
eteenpäin. Opinnot päättyvät keväällä, ja Kirsi unelmoi saavansa työn ja hankkivansa tilavamman
asunnon.
– Jouluna huomasin, miten pieni kaksioni todella on, kun lapset tulivat käymään. Kärsin siitä.
Lapsiaan Kirsi on neuvonut opiskelemaan ja hankkimaan ammatit. Hän on myös muistuttanut, että raha
ei merkitse kaikkea, ja sen voi kadottaa hetkessä.
– Olen opettanut lapsilleni, että vaikeudet ovat esteitä, joiden yli pitää hypätä. Ja että pitää elää
järkevästi.
Kirsi sanoo luottavansa, että yhteiskunta huolehtii hänestä tarvittaessa.
– Kyllä luotan. On tässä yhteiskunnassa vielä paljon hyvää, vaikka paljon on mennyt huonoon
suuntaankin. Yhteiskunta on pystynyt osoittamaan, että se huolehtii, kuntavaaleissa kokoomuksen
ehdokkaana ollut mutta valitsematta jäänyt Kirsi sanoo.
Oman elämänpolkunsa Kirsi tiivistää osuvasti.
– Tässä joutuu monta kertaa uusimaan nahkansa.
