06.06.2024 Seija, 66, teki poikansa hyväksi valinnan, joka ajoi hänet köyhyyteen: ”Kohta saa kai muuttaa pahvilaatikkoon”

 Seija, 66, teki poikansa hyväksi valinnan, joka ajoi hänet köyhyyteen: ”Kohta saa kai muuttaa pahvilaatikkoon”

Seija Jaakkola laskee Suomen valtion olevan hänelle velkaa 100 000 euroa, koska hän hoiti sairasta poikaansa vuosien ajan palkatta ja ilman eläkekertymää.

Seurakunnan ruokakassi on hyvä tuki, koska pieni eläke ei riitä edes halvimpien ruokien ostamiseen kaupasta, Seija Jaakkola kertoo. LUKIJAN KUVA

 Tiistai 4.6.2024 klo 11:00

-Seija Jaakkolan saa pientä työeläkettä sekä kansaneläkettä, koska hoiti vuosia sairasta lastaan.

-Hän sanoo hyödyttäneensä yhteiskuntaa, mutta kärsivänsä loppuelämänsä köyhyydestä.

-Vähävaraisuus ajoi Jaakkolan parisuhteen eroon, koska avoliitto vähensi tuloja.

-Jaakkola kehottaa nuoria säästämään eläkevuosia varten ajoissa.

Seinäjokinen Seija Jaakkola, 66, kertoo elävänsä köyhyysrajan alapuolella, vaikka on tehnyt useaa työtä. Lisäksi hän laskee säästäneensä rutkasti yhteiskunnan varoja hoitamalla vuosien ajan parantumattomasti sairasta poikaansa.

– Tein kovan palveluksen tälle yhteiskunnalle, mutta nyt olen ihan pulassa ja kusessa. Raha ei riitä ruokaa ja lääkkeisiin. Rakkaudesta kun ei kerry eläkettä, pienellä eläkkeellä sinnittelevä Jaakkola sanoo.

Etenevä lihassairaus

Jaakkolan kuopuksella todettiin 3-vuotiaana Duchennen lihasdystrofia. Se tarkoitti, että pojan etevä sairaus veisi hänet pyörätuoliin ja lopulta hengityskoneeseen.

Jaakkola kertoo halunneensa hoitaa pojan itse, minkä vuoksi hän ei voinut lopulta käydä ansiotyössä. Hän oli poikansa omaishoitaja.

– En todellakaan halunnut antaa häntä laitoshoitoon ja pilata hänen lyhyttä elämäänsä, Jaakkola perustelee.

Hän kertoo taistelleensa kovaa, jotta sai pitää lapsen kotihoidossa.

– Husin johto yritti viedä hänet laitokseen, mutta minä voitin, tuolloin Helsingissä asunut Jaakkola kertoo.

Seija Jaakkola kertoo, ettei ole köyhyydessään yksin. – Meitä köyhiä on paljon! Ystäväni itki juuri minulle, ettei hänellä miehensä kanssa riitä raha ruokaan.  

Käänne tilanteeseen tuli, kun poika tarvitsi hengityslaitetta. Tuolloin 17-vuotiaan nuoren hoitoringissä oli kahdeksan hoitajaa, Jaakkola kertoo. Hän pysyi myös tiiviisti mukana, mutta ei saanut enää omaishoidon tukea. Hänellä ei ollut tuloja, eikä hänelle siksi kertynyt eläkettä, mutta pojan tilan vuoksi hän ei ollut myöskään ansiotyössä.

Poika kuoli kotonaan yhdeksän vuotta sitten. Hän oli täyttänyt 31 vuotta vain kuukautta aiemmin. Äidin äänessä kuuluu syvä kaipaus, vaikka hän tiesi poikansa elämänhalujen hiipuneen jo ennen kuin tälle nousi viimeisen kerran kova kuume. Poika ei halunnut sairaalaan.

– Poika oli jo pyytänyt, että vie minut Sveitsiin, ei tämä ole elämää. Sanoin, että minä en sua purkissa takaisin tuo. Siihen en pysty, Jaakkola kertoo.

Sveitsissä eutanasia on sallittua.

Lihastautiliitto kertoo, että Duchennen lihasdystrofian oireita ovat etenevä lihasheikkous sekä lihasten rappeutuminen.

Oireet alkavat usein varhaislapsuudessa 2–3 ikävuoden välillä, yleensä aina ennen kouluikää.

Sairaus periytyy peittyvästi X-kromosomissa äidiltä, jolloin sen varsinainen ilmentymä esiintyy nimenomaan pojissa.

Duchennen lihasdystrofiaan ei ole parantavaa hoitoa.

Hyvä sydän- ja hengitysperäisten ongelmien hoito on nostanut Duchennen lihasdystrofiaa sairastavien elinajanodotetta useita vuosia, ja nykyisin sairastuneet pojat voivat elää yli 30 vuotta.

Moottoreita ja hoitotyötä

Jaakkola kertoo olleensa useassa ammatissa omaishoitajuuden lisäksi. Ruotsissa asuessaan hän teki siivoojan töitä ja kokosi moottoreita Saab-Scanialla. Elämä toi hänet takaisin kotimaahan, ja Helsingissä hän työskenteli nelisen vuotta Husin sairaalassa. Myöhemmin hän suoritti taksiluvan ja ajoi taksia.

– Helsingissä ajoin taksia, kun poika oli vielä sähköpyörätuolissa. Mutta silloin olin koko ajan tosi väsynyt.

Töistä Jaakkolalle on kertynyt työeläkettä Ruotsista 118 euroa ja Suomesta 546 euroa kuukaudessa. Lisäksi hän saa kansaneläkettä 476 euroa kuukaudessa. Seinäjoen kaupungin 43 neliön vuokra-asunnon vuokrasta hänelle jää maksettavaksi 223 euroa kuukaudessa.

Seija Jaakkolan koti on kauniisti sisustettu. Hän naurahtaa kuivasti, että köyhyydessä eläminen ei näy pienessä kaksiossa. LUKIJAN KUVA

Jaakkolalla on kaunis koti.

– Ei kämpässä näy, että täällä eletään alimmassa helvetissä, hän tokaisee.

Vuokran jälkeen Jaakkolan käytettäväksi jää 917 euroa, jonka on katettava yksinasuvan menot ruuasta lääkkeisiin ja sähköstä auton bensaan.

Auto on tarpeen muun muassa toistuvilla sairaalakäynneillä, koska julkisen liikenteen yhteydet ovat huonot. Kela-taksi maksaa 25 euroa suuntaansa.

– Niin, mikä sitten oikeasti kannattaa, Jaakkola heittää.

Hän kertoo, ettei pärjää kipujensa vuoksi ilman vanhaa autoaan.

Sauvakävelyä harrastava Jaakkola yrittää elää tarkasti, mutta tiukkaa on.

– Mininkään ei ole varaa. Yritän ostaa kaikkein halvinta, mutta vaikka käyn Lidlissä, joka kerta napsahtaa kolmelta kympiltä niska, Jaakkola havainnollistaa etenkin ruuan hinnan nousua.

Hän saa hakea ruokakassin seurakunnalta muutaman kerran vuodessa.

– Ennen Kela maksoi vähän enemmän apuja. Se maksoi sähkölaskujakin ja muuta, mutta ei enää.

Jaakkolan mielestä Kelassa ei oteta huomioon tämän päivän kaikkia pakollisia menoja.

–  Ne elävät 1900-luvulla, vaikka nykyään on oltava puhelimet ja nettiliittymät, jotta voi hoitaa asioitaan. Onneksi poika opetti minulle tietokoneen käytön. Hän osasi sen täysin.

Tyttären apu hävettää

Jaakkola kertoo tyttärensä auttavan häntä taloudellisesti, mutta se hävettää äitiä.

– Hänellä on oma perhe ja omat menot. Hän tilaa ruokakasseja, osti telkkarin ja maksoi hammaslääkärilaskun ja muutakin, mutta ei hänen kuuluisi huolehtia minusta. Se hävettää.

Jaakkola kertoo, ettei ole pitänyt tarkkaa kirjaa menoistaan, koska se tuntuu pienten eurojen taloudessa turhalta. Hän sanoo välttämättömyyksien lisäksi rahaa menevän yhteen television maksukanavaan ja pariin baarikäyntiin kuukaudessa. Tupakka-aski riittää viideksi päiväksi.

– Pitää päästä ihmisten ilmoille joskus. Baari-iltaan menee taksin kanssa noin 40 euroa, ja maksukanava maksaa seitsemän euroa kuukaudessa, hän laskee arjen ”ylellisyysmenojaan”.

Jaakkola kertoo seuraavansa politiikkaa tarkasti. Hän antaa kovat moitteet pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitukselle.

– Orpo ja nämä laittavat meidät ihan notkoon, hän sivaltaa.

Jaakkola kannustaa nuoria aloittamaan säästämisen omaa eläkeaikaansa varten ajoissa.

Parisuhde

Jaakkola kertoo menettäneensä viimeisimmän parisuhteensa, koska yhdessä asuvia ”rangaistaan”.

– Jouduimme eroamaan sen takia, että Kela otti minulta asumistuen pois ja puolet kummankin kansaneläkkeestä. Me ei saatu olla pari. Osasin onneksi tehdä pitkän valituksen, enkä joutunut maksamaan takaisinperintää.

Entinen pari on edelleen hyvät ystävät.

– Me autetaan toisiamme kaikessa, mutta tämä rikkoi suhteemme.

Jaakkola sanoo olleensa vahva, kun hän taisteli poikansa puolesta, mutta nyt on toisin.

– Vahvuus on kadonnut, kun saan pientä eläkettä. Kohta saa kai muuttaa pahvilaatikkoon. Täällä ei ole halvempia asuntoja vapaana, koska niistä ei kukaan muuta pois.

Seija Jaakkola sanoo tossujensa kuvastavan hänen taloudellista tilannettaan, – Ne ovat aivan kamalat, hän tokaisee.

Jaakkola painottaa, ettei ole ainoa rahan takia tuskitteleva eläkeläinen.

– Meitä on varmaan satoja tuhansia. Kun mihinkään ei ole varaa, kaikki pyhät saa pötköttää television äärellä, eikä teatteria tai ravintolassa syömistä voi edes ajatella.

Jaakkola mainitsee lukeneensa, että yksinasuva jää köyhyysrajan alapuolella, kun tulot ovat alle 1 400 euroa kuukaudessa.

– Tämä on koko ajan keplottelemista ja varsikin loppukuusta. Onneksi Ruotsin eläke auttaa tasaamaan sitä, hän huokaa.

Iltalehti kertoi viime marraskuussa, millä tuloilla Suomessa elävä on köyhä. Yhden hengen talous oli laskennallisesti pienituloinen vuonna 2021, jos henkilön tulot olivat enintään 1 355 euroa kuukaudessa.

Pienituloisuus on kuitenkin suhteellista. Sen raja on Eurostatin määritelmän mukaisesti 60 prosenttia mediaanitulosta. Kyseinen pienituloisuuden mittari on tarkoitettu väestötason mittariksi, eikä se kerro tulojen riittävyydestä yksittäisessä kotitaloudessa, totesi THL:n tutkimusprofessori Pasi Moisio.

– Yhtä yksiselitteistä köyhyysrajaa ei voi koskaan määrittää, juttuun haastateltu Moisio totesi.

Jaakkola kertoo käyneensä tilannettaan läpi hyvän ystävänsä kanssa. He laskivat, että hoitamalla poikaansa palkatta ja ilman eläkekertymää Jaakkola kärsi taloudellisen tappion, joka kostautuu nyt eläkeiässä.

– Laskimme, että valtio on minulle velkaa 100 000 euroa. Mutta silloin ajateltiinkin, että kyllä äiti hoitaa ilmaiseksi, koska rakastaa lastaan.

Jaakkola oppi paljon poikaansa hoitaessaan.

– Tein erikoissairaanhoitajan työtä, kun laitoin pojalleni peg-vatsaletkun ja hengityskanyylin. Opetin myös uusia hoitajia, jotka tulivat aivan vihreinä, mutta siitä en saanut koskaan palkkaa.