21.01.2018 Kuusivuotias Sini tietää, ettei äidillä ole rahaa ostaa hänelle yhtä jäätelöä
Kuusivuotias Sini tietää, ettei äidillä ole rahaa ostaa hänelle yhtä jäätelöä
TEKSTI ANNA PIHLAJANIEMI
07.11.2017 KODIN KUVALEHTI
Jäätelö maksoi 2,90 euroa. Sinin perheelle se oli silläkin viikolla liikaa, kirjoittaa toimittaja Anna Pihlajaniemi.
TÄTÄ MIELTÄ. Suurin osa köyhistä perheistä ei ole köyhiä siksi, että he olisivat olleet tuhlaavaisia. Eikä yhdenkään lapsen pitäisi joutua murehtimaan perheen raha-asioita, kirjoittaa Anna Pihlajaniemi.
Me ei koskaan osteta kioskista jäätelöä, sanoi ystäväni lapsi.
Olimme tulossa puistosta. Oma lapseni oli pyytänyt jäätelöä. Tai ei hän oikeastaan edes pyytänyt, vaan totesi vain, että mennäänkö ostamaan.
Ystäväni näytti vaivaantuneelta. Meille ei sattunut rahaa mukaan nyt, hän sanoi.
Ostin molemmille lapsille jäätelöt, toiselle päärynää ja toiselle mansikkaa. Yksi pallo maksoi kaksi euroa ja 90 senttiä, jos muistan oikein.
Se tuntui vähän kalliilta minustakin, mutta toisaalta kioskijäätelö kuuluu kesään, ainakin joskus.
Uimahallireissukin voi olla liian kallis
Lapsemme leikkivät paljon yhdessä, ystävän ja minun. Kutsun ystävän lasta tässä Siniksi, oikeasti nimi on tietenkin eri. Sini oli 6-vuotias, kun ostin hänelle jäätelön.
Joskus mietin, miksei ystävä lapsineen lähtenyt koskaan uimahalliin, vaikka ehdotin. Ajattelin, että ehkä hän ei pidä uimisesta. Mutta toisaalta hän lähti aina uimarannalle.
En kysynyt, miksi ystävä pyöräili meille rankkasateessa, eikä tullut bussilla.
Kun menimme yhdessä Linnanmäelle, Sini pääsi vain niihin laitteisiin, joihin ei tarvinnut maksaa.
Olin ajatellut, että syömme yhdessä hampurilaiset ja hattaraa. Ystävällä oli mukana eväsleipiä. Hämmennyin vähän, mutta meillä oli tosi kiva päivä.
Siitäkin hämmennyin, kun ystävä toi Sinin meille kylään pyöräntarakalla, vaikka oli myöhäissyksyn kamala rankkasade ja matka oli aika pitkä. Miksei hän tullut bussilla?
En kysynyt.
Köyhyydestä on vaikea puhua, vaikkei se ole oma syy
Lopulta ystävä kertoi itse.
Olet ehkä huomannut, että meillä on aika vähän rahaa, hän sanoi. Iltakävelyllä oli helppo jutella, kun ei tarvinnut katsoa kohti.
Sellaista en ollut tullut ajatelleeksi.
Tiesin kyllä, että ystävä on työtön ja hänen puolisonsa opiskelija. Mutta yksi bussimatka, yksi jäätelö! Mieleeni ei koskaan tullut, että nekin asiat voivat olla liian kalliita aina, poissa viikon ruokabudjetista.
Olin ollut uskomattoman tyhmä.
Ystävä muisteli, kuinka olin jättänyt tyhjän kokispullon roskiksen päälle uimarantareissun päätteeksi ja sanonut, että siitä joku pullonkerääjä löytää sen hyvin.
Ystävä olisi halunnut ottaa sen mukaan ja palauttaa kauppaan, jos olisi kehdannut.
"Saanko ottaa näkkäriä koulusta iltapalaksi?"
Vaikeimmalta tuntuu oikeastaan se, että Sini ymmärtää jo, ystävä sanoi.
Kerran Sini kysyi äidiltään: Menetkö tänään Alepaan, vai onko taas tullut niitä isoja laskuja?
Että alle kouluikäinen osaa olla pyytämättä asioita, jotka suurimmalle osalle lapsia ovat itsestään selviä. Ettei hän kinua karkkia, koska huolehtii, riittävätkö vanhempien rahat.
Kerran Sini kysyi äidiltään: Menetkö tänään Alepaan, vai onko taas tullut niitä isoja laskuja?
Isot laskut tarkoittavat puhelin- ja sähkölaskua.
Lasten ei tarvitse saada läheskään kaikkea, tietenkään. Mutta lasten ei kuuluisi murehtia aikuisten asioista.
Asiantuntijoiden mukaan Suomessa on yli 100 000 köyhää lasta.
Opettajat kertovat, että moni näistä lapsista syö maanantaisin erityisen paljon kouluruokaa, koska viikonlopun aikana on ehtinyt tulla nälkä.
Jotkut heistä kysyvät, saisiko näkkileipää viedä myös kotiin, iltapalaksi.
Köyhä perhe näyttää tavalliselta
Sini on ihan tavallisen näköinen lapsi. Hänen vaatteensa eivät ole rikki tai likaiset, tavalliset collegehousut, tavallinen reppu (kahdeksan vuotta vanhemmalta isosiskolta peritty).
Sinin äitikin näyttää tavalliselta.
Suuri osa köyhistä perheistä näyttää tavallisilta.
Joskus elämässä tulee eteen sellaista, jota ei olisi toivonut.
Suuri osa köyhistä perheistä ei ole köyhiä siksi, että he olisivat tehneet jotakin väärin. Olleet tuhlaavaisia ja holtittomia, jotenkin mokanneet.
Elämässä on vain tullut eteen sellaista, jota ei olisi toivonut. Työttömyyttä, sairautta, jotakin ennakoimatonta, tukiverkko on pettänyt.
Ja jos köyhyys joskus johtuukin suoraan vanhempien toiminnasta, se ei koskaan ole lapsen vika.
Jokainen tarvitsee tukiverkon ja toivoa
Onneksi Sinin vanhemmilla on suunnitelmia ja läheisiä ihmisiä.
Kun Sinin isä valmistuu kohta ammattiin, hän toivoo löytävänsä alan töitä. Niistä maksetaan vähän yli 2000 euroa kuukaudessa.
Sinin äidistä summa tuntuu hurjan suurelta. Hän toivoo löytävänsä töitä itsekin.
Koko ajan hävettää, vaikka järki tolkuttaa, ettei siihen ole syytä.
Pitää vain jaksaa odottaa ja opiskella. Pitää yrittää olla hermostumatta, vaikka koko ajan huolestuttaa.
Koko ajan myös hävettää, vaikka järki tolkuttaa, ettei siihen ole syytä.
Sinin äidin äiti saapuu pari kertaa kuukaudessa täyttämään pakastimen ja kaapit. Tarjousjauhelihaa, sipuleita, kaalia, makaronia, näkkileipää, seitiä, porkkanoita.
Köyhyys periytyy, tutkijat sanovat. Huono-osaisuus siirtyy liian usein sukupolvelta toiselle.
Sinin perheellä on toivoa. Kaikilla ei ole.
Yhdenkään lapsen ei pitäisi murehtia aikuisten asioita. Heidän pitäisi miettiä, valitsevatko mieluummin jäätelökioskilta mansikkaa vai suklaata.
