1.12.2014 JOULUN ALUS AIKAA
Joulukuu alkoikin todella ihanasti.
Menin laittamaan kynttilöitä lyhtyihin parvekkeelle sunnuntaina, ja huihai nilkka muljahti ja lämmin tunne nilkkaan.... sinnittelin siinä pari tuntia ja sitten sairaalaan, kuvauksiin ja 5 viikkoa jalka kipsissä. Ulkokehräkseen asti ulottuva pohjeluun murtuma.
No, en minä olisikaan mitään siivouksia ja leipomuksia tehnytkään jouluksi. ##LUPA VÄLITTÄÄ##
Itkuhan siitä tuli tietty, olisi pikkasen saanut särvintä, leivän päälle.
Että voikin aina sattua ja tapahtua. Mutta jokin merkitys tälläkin on, ja ihmettelen, että mikä merkitys tällä on kun kaksi kertaa joudun saman asian eteen. Viime viikolla peruin sen Ortonin kuntotusjakson, juuri joulu kiireiden takia, ja nyt sitten, ei ole enää joulu kiireitä , eikä muitakaan menoja. Otan rauhallisesti.
Tein tuossa kirjallisia juttuja noista ulosottoveloista, kun vieläkin pari vippifirmaa kerjää saataviaan sähköpostin kautta. Laitoin niille meiliä, että antavat niitten mennä Käräjäoikeuteen ja sieltä ulosottoon.
Sitä kun söyräsee lantakasaa, niin johan alkaa kuhista, no omista lannoista tuossa tietty on kyse, mitä sitä siitä hermostumaan ja mieltään pahoittamaan. Kyllä sitä on niin monta asiaa mistä voisi mielensä pahoittaa jos oikeen rupeaa ajattelemaan.
Mutta kaikella on tarkoituksensa. Olenkin pikkasen liian hanakasti ollut tuon rahan perään, yrittänyt ja yrittänyt, mutta eipäs nyt tarvii. Olla vaan ja ottaa iisisti, olla tyytyväinen siihen mitä on.
On se vaan niin kumma mahti tuolla rahalla, mutta kun sitä ei ole liikaa , sitä ei tarvitse haalia itselleen. Mutta kun sitä on , jotenkin sitä tulee sokeaksi sen arvolle, ja se nousee kuin hyökyaalto ja vie mennessään.
Monilla ihmisillä, kun on tilipäivä rahaa on ja se pannaan haisemaan aikaisen nopeasti, mutta toisilla siitä on sukan varteen ja muuhunkin, koko kuukauden. Mistä ihmeestä tämä johtuu, kotikasvatuksesta vai jostain muusta. Nuorillehan pitäisi näitä asioita opettaa jo koulussa, mutta aiheuttaako se muutosta , jos on jo totuttu tapa takaraivossa.
Minullahan ei tuota rahaa ole kuin muutamia euroja, mutta niittenkin oikein sijoittaminen tuottaa välillä todella vaikean tilanteen. Kun toisaalta pitäisi maksaa lasku, mutta kumminkin ottaa sen mielummin ruokaan sillä hetkellä, tietäen kumminkin, että se lasku odottelee seuraavaa päivärahamaksua. Tai välitystilin tuloutusta. Eli ei se helppoa ole pienistä rahoista selvitä. Saati , jos niitä olisi tuhansia , niin varmasti ne menotkin olisi tuhansia.
Meille jokaiselle annettu ne omat murheet, toiset vaan selviävät niistä paremmin kuin toiset.
Mutta me jokainen olemme arvokas, juuri sellaisena kuin olemme.
Mutta, kyllä tämä tästä.
Ihmistä koetellaan, mutta ei hylätä.
Joulun odottelua <3
Menin laittamaan kynttilöitä lyhtyihin parvekkeelle sunnuntaina, ja huihai nilkka muljahti ja lämmin tunne nilkkaan.... sinnittelin siinä pari tuntia ja sitten sairaalaan, kuvauksiin ja 5 viikkoa jalka kipsissä. Ulkokehräkseen asti ulottuva pohjeluun murtuma.
No, en minä olisikaan mitään siivouksia ja leipomuksia tehnytkään jouluksi. ##LUPA VÄLITTÄÄ##
Itkuhan siitä tuli tietty, olisi pikkasen saanut särvintä, leivän päälle.
Että voikin aina sattua ja tapahtua. Mutta jokin merkitys tälläkin on, ja ihmettelen, että mikä merkitys tällä on kun kaksi kertaa joudun saman asian eteen. Viime viikolla peruin sen Ortonin kuntotusjakson, juuri joulu kiireiden takia, ja nyt sitten, ei ole enää joulu kiireitä , eikä muitakaan menoja. Otan rauhallisesti.
Tein tuossa kirjallisia juttuja noista ulosottoveloista, kun vieläkin pari vippifirmaa kerjää saataviaan sähköpostin kautta. Laitoin niille meiliä, että antavat niitten mennä Käräjäoikeuteen ja sieltä ulosottoon.
Sitä kun söyräsee lantakasaa, niin johan alkaa kuhista, no omista lannoista tuossa tietty on kyse, mitä sitä siitä hermostumaan ja mieltään pahoittamaan. Kyllä sitä on niin monta asiaa mistä voisi mielensä pahoittaa jos oikeen rupeaa ajattelemaan.
Mutta kaikella on tarkoituksensa. Olenkin pikkasen liian hanakasti ollut tuon rahan perään, yrittänyt ja yrittänyt, mutta eipäs nyt tarvii. Olla vaan ja ottaa iisisti, olla tyytyväinen siihen mitä on.
On se vaan niin kumma mahti tuolla rahalla, mutta kun sitä ei ole liikaa , sitä ei tarvitse haalia itselleen. Mutta kun sitä on , jotenkin sitä tulee sokeaksi sen arvolle, ja se nousee kuin hyökyaalto ja vie mennessään.
Monilla ihmisillä, kun on tilipäivä rahaa on ja se pannaan haisemaan aikaisen nopeasti, mutta toisilla siitä on sukan varteen ja muuhunkin, koko kuukauden. Mistä ihmeestä tämä johtuu, kotikasvatuksesta vai jostain muusta. Nuorillehan pitäisi näitä asioita opettaa jo koulussa, mutta aiheuttaako se muutosta , jos on jo totuttu tapa takaraivossa.
Minullahan ei tuota rahaa ole kuin muutamia euroja, mutta niittenkin oikein sijoittaminen tuottaa välillä todella vaikean tilanteen. Kun toisaalta pitäisi maksaa lasku, mutta kumminkin ottaa sen mielummin ruokaan sillä hetkellä, tietäen kumminkin, että se lasku odottelee seuraavaa päivärahamaksua. Tai välitystilin tuloutusta. Eli ei se helppoa ole pienistä rahoista selvitä. Saati , jos niitä olisi tuhansia , niin varmasti ne menotkin olisi tuhansia.
Meille jokaiselle annettu ne omat murheet, toiset vaan selviävät niistä paremmin kuin toiset.
Mutta me jokainen olemme arvokas, juuri sellaisena kuin olemme.
Mutta, kyllä tämä tästä.
Ihmistä koetellaan, mutta ei hylätä.
Joulun odottelua <3
