“Tunnen itseni huonoksi äidiksi, kun ei ole varaa viedä lapsia ulkomaille” – suhtautumisemme lomalentelyyn saattaa muuttua tulevaisuudessa
Julkaistu 17.02.2022 11:00.
Hiihtoloma lähestyy ja moni miettii, mihin seuraavaksi lennetään. Kaksi asiaa unohtuu: kaikilla ei ole varaa matkustaa, eikä ilmasto sitä kestäisikään. Miksi etelänmatkoista puhutaan edelleen niin kritiikittömästi julkisuudessa?
Koronarajoitukset ovat olleet monessa perheessä loma-aikojen helpotus. Kun ei ole rahaa lentää etelän aurinkoon, korona-aikana kukaan ei ole tätä odottanutkaan.
Kysyin ihmisiltä Instagramissa heidän kokemuksiaan siitä, miltä tuntuu, kun ei ole varaa lähteä lomalla matkalle. Tämän jutun sitaatit ovat poimintoja saamistani vastauksista.
"Olen kiittänyt koronaa siitä, ettei ole voinut matkustaa. Avioeron jälkeen talous meni niin kuralle, ettei olisi mitenkään ollut mahdollisuutta viedä lapsia lomamatkalle."
Nyt kuitenkin rajoitukset ovat poistumassa. Mediassa otsikot kertovat, miten lapsiperheet varaavat nyt matkoja etelään ja lähestyvä hiihtoloma on saanut suomalaiset varaamaan ulkomaille jo tuhansia matkoja. Monelle vanhemmalle oletus siitä, että kaikki matkustavat lomilla, aiheuttaa ulkopuolisuuden ja huonommuuden tunnetta.
80 prosenttia maailman väestöstä ei ole koskaan lentänyt.
― Niklas Kaskeala
Kun matkustamisesta puhutaan sekä mediassa että somessa itsestäänselvyytenä, se alkaa tuntua hyvän vanhemmuuden mittarilta.
"Tuntuu huonolta äidiltä, kun ei ole voinut tarjota perheelle lomia. Olisi mukava tunne olla niin kuin muutkin ihmiset. Vanhemmiten olen vähän päässyt arvottomuuden tunteesta ja yrittänyt ajatella, että meillä on asiat tosi hyvin. On rakkautta ja lämpöä ja hyvät välit lapsiin."
Tilastojen valossa media ja some kuitenkin liioittelevat sitä, kuinka yleisiä etelänlomat ovat: Ennen koronaa Suomessa tehtiin noin 5 miljoonaa lentomatkaa vuodessa, josta valtaosa oli lomamatkoja. Kyse on keskiarvosta eli suuri osa suomalaisista ei lennä ollenkaan – ja osa sitten lentää valtavasti.
Rahan lisäksi lomailu vaatii jaksamista
Rahan käyttäminen on usein priorisointia. Jos raha on tiukilla, joutuu punnitsemaan, käyttääkö sen arkeen pitkällä aikavälillä vai lyhyeen lomaan.
"Meillä on kolme lasta ja kaksi aikuista ja ulkomaanmatka Etelä-Eurooppaan kustantaa tuhansia euroja. Yritetään säästää, mutta ei vain saada rahaa kasaan. Tai varmaan saataisiin rahat kasaan, jos tiristetään kaikki arjen kiva pois. Ja sitten tulee tärkeämpiä asioita, kuten robotti-imurin osto ja vessan remontti, jotka tuo iloa jokapäiväiseen arkeen. Mutta kyllähän se tuo kateutta, kun katsoo somessa ihania lomakuvia."
Etenkin kaukomatkamainoksissa lomailu näytetään rentona koko perheen altaalla köllöttelynä ja yhteisenä laatuaikana.
"Mahtaakohan tätä saada edes sanoa? Lapsen kanssa lomalle lähteminen ei välttämättä ole aikuiselle lomaa. Jos lähtisin yksinhuoltajana lapsen kanssa etelään tai Lappiin, pitäisi keksiä viihdykettä, vahtia uimista, järjestää säännölliset ruokailut monta kertaa päivässä. Kun ollaan kotona, lapsi leikkii kavereiden kanssa, hoitaa lemmikkejä, puuhastelee turvallisesti omiaan. Itse voin ottaa rauhallisin mielin lasin viiniä illalla ja ruoka tulee kaupasta juuri niin halvalla kuin itse keksii ja jaksaa laittaa. Jos haluan itsellenikin lomaa, olen kotona."
– Sekä mainoksissa että somessa luodaan kiiltokuvamaisia mielikuvia lumisilta Alpeilta tai hienoilta rannoilta. Luomalla mielikuvia kätketään lentämisen valtavat haitalliset vaikutukset, sanoo Niklas Kaskeala. Kaskeala on vastuullisuusjohtaja Compensate-säätiössä, joka pyrkii torjumaan ilmastonmuutosta vapaaehtoisilla päästöhyvitysmaksuilla.
Kannattaako lasta totuttaa lentämään?
Kaikki eivät pidä lentomatkaa aurinkoon ihanteellisena tapana opettaa lapsia tuntemaan maailmaa. Kaskealalla on 5- ja 8-vuotiaat lapset, joista nuorempi ei ole koskaan ollut lentokoneessa. Perhe on lomaillut Suomessa, Ruotsissa ja Baltiassa.
Lähilomailu on halvempaa, mutta ennen kaikkea sen päästöt ovat valtavasti pienemmät.
– Miksi lapset pitäisi roudata toiselle puolelle maapalloa leikkimään hiekkarannalla? Loma Pärnussa vie valtavasti vähemmän päästöjä ja on ihan yhtä kiva.
Kaskeala on kiinnittänyt huomiota perinteisen median tapaan normalisoida lentomatkailua.
– Yksi kaukomatka lentäen aiheuttaa enemmän päästöjä kuin mitä yksittäinen ihmisen koko vuoden päästöt saavat kestävästi olla.
Kaskeala on ihmetellyt, miksi median matkailujutuissa ei edelleenkään mainita sanallakaan ilmastovaikutuksia. Jutuissa keskitytään neuvomaan, minkälaisia rokotustodistuksia lomamatkalaisten tulee näyttää, mutta päästöistä ei puhuta – toisin kuin vaikkapa auto-, ruoka- tai energiajutuissa.
Keskiluokkainen (sosiaalinen) media aiheuttaa paineita
Kaskeala arvelee, että syy siihen, että matkustamisesta puhutaan edelleen niin kritiikittömästi, saattaa olla siinä, että toimittajat kuuluvat itse siihen hyväosaiseen porukkaan, joilla on varaa lentää lomillaan.
– Voi olla, että toimittajia kirpaisisi kirjoittaa kriittisesti jostain, mitä itsekin tekee.
Viime aikoina keskusteluun on myös noussut toimittajien keskiluokkaisuus: jutut kirjoitetaan maksavalle yleisölle.
– Toisaalta esimerkiksi Ylen sisällöt on ilmaisia. Voisiko ajatella, että julkisrahoitteisessa mediassa matkustamiseen voisi ottaa laveamman näkökulman?
Sillä, miten matkustamisesta puhutaan julkisesti, on väliä: se luo sosiaalisia paineita elää tietynnäköistä elämää.
"Olemme keskituloinen pariskunta, joilla neljä lasta. Matkustaminen on jäänyt vain haaveeksi, koska kaikki tulot menevät tavalliseen arkeen. En ymmärrä miten varakkaita on ne lapsiperheet, jotka pystyvät matkustamaan."
– On hyvä muistaa, että 80 prosenttia maailman väestöstä ei ole koskaan lentänyt. Lisäksi halvan lentämisen ajanjakso alkoi Suomessa vasta vuosituhannen vaihteessa, Kaskeala sanoo.
– Käytännössä EU-kansalaisten lentopäästöt ovat varakkaimman kymmenen prosentin aiheuttamat.
"Ei voida matkailla. Töissäkäyvä isä, työtön äiti, 5-vuotias erityislapsi ja taapero on kohta 3-vuotias. Kaikki raha mitä tulee menee. Harmittaa lasten puolesta se, että on "normaalia" matkustella. Omassa lapsuudessa vain "rikkaat" kävi ulkomailla. Keskituloiset ruotsinlaivalla ja me köyhät Korkeasaaressa. Tuleeko lapsille paineita kouluiässä tästä?"
Juuri joukkoon kuuluminen hiertää monia lomia suunnitellessa ja niiden jälkeen.
"Yritän jutella loman loppupuolella lasten kanssa siitä, mitä on tehty. Ajattelen, että näin heillä olisi jotain kerrottavaa koulussa tai päiväkodissa. Ja yleensähän sitä jotain spesiaalia on kuitenkin tehty. On käyty pelaamassa sulkapalloa, syömässä ulkona, leivottu tai käyty viereisessä metsässä retkellä."
Lentomatkaaminen ei sovi enää kaikkien arvoihin
Ruotsissa puhutaan lentohäpeästä (flygskam). Kaskeala uskoo, että ilmiö rantautuu pikkuhiljaa Suomeen.
– Harvemmin kukaan postaa enää kuvaa valtavasta pihvistä tai julistaa, että teinpä uuden sähkösopimuksen, jossa on pelkkää hiilivoimaa. Jostain syystä, kun kerosiiniä palaa taivaalla, on sitä vielä ok hehkuttaa.
"Olen suhaillut ympäri maailmaa työn ja yksityiselämän vuoksi ja oma hiilijalanjälki kuumottaa. Senkin puolesta olen tyytyväinen kotiseudulla. Opin siskolta, että voin lopettaa seuraamasta kaikkia, jotka postaavat lentomatkakuvia."
