Koska rahat eivät riitä, Petri Salminen jonottaa hapankorppua ja säilykkeitä – korona-aika paljasti, miten perusturva vuotaa
Järjestöjen ja kirkon jakaman ruoka-avun tarve on korona-aikana ryöpsähtänyt kasvuun. Osa avunhakijoista on nuoria ja osa työssäkäyviä. Sekä köyhyystutkijat että avuntarvitsijat itse sanovat, että Suomessa on ihmisiä, jotka elävät nälässä.
"Häpeä kulkee ihmisen mukana ruokajonossa", sanovat köyhyystutkijat. Ihmisiä syyllistetään köyhyydestä ja siitä, että huono taloudellinen tilanne voi jatkua vuosia, jopa vuosikymmeniä. Kuva: Arash Matin / Yle
MERJA NIILOLA
Miehen muovipussiin sujahtaa jauhoja ahkeralle leipojalle, perunasosejauhetta, sika-nautasäilykettä, hapankorppuja, EU-keksejä, leipää ja valmislaatikko.
Petri Salmisen saama apu on tänään hiukan tavallista niukempi. Eu-kassiin tulee täydennystä parin viikon kuluttua, lupailevat avustustyöntekijät.
Petri Salminen hakee säännöllisesti apua Turun Seudun työttömien eli TST:n elintarvikejaosta.
Salminen tiivistää monen tunnot: hyväntekeväisyysjonoissa seisominen on nöyryyttävää. Mutta minkäs teet, kun yhteiskunnan perusturva vuotaa.
– Olisi hyvä, jos ei tarvitsisi käydä hakemassa tällaisia ruoka-apuja. Ihmisen palkan ja yhteiskunnan perusturvan pitäisi olla sen mukainen, että hyväntekeväisyyskassit olisivat turhia, Salminen pohtii.
Petri Salmisen kassissa on ainakin jauhoja, säilykkeitä ja korppuja. Vapaaehtoistyöntekijä Reijo Rantanen kertoo Eu-kassin olevan tavallista niukempi, mutta ensi viikolla jaettavaa tulee lisää. Kuva: Arash Matin / Yle
Salmisen kassia pakkaa vapaaehtoistyöntekijä Reijo Rantanen. Hän kertoo, että ihmisillä tuntuu olevan huutava pula ruuasta.
Kun korona jylläsi pahimmin ja rajoituksilla karsittiin ihmisten fyysistä kohtaamista, yhteisruokailupaikat olivat suljettuja. Ruoka-avun hakeminen tarkoitti jonottamista ulkona.
– Se on ihan varma, että ihmisillä on hätä. Monet eivät ole koronan ollessa pahimmillaan oikein päässeet liikkeelle, eivätkä uskalla vieläkään kunnolla lähteä julkisille paikoille.
Osassa ruoka-apupaikkoja otettiin koronan vuoksi käyttöön puhelinajanvaraus. Siitä ei ole apua, jos ei ole puhelinta tai ostettuna puheaikaa.
Moni kertoo rahatilanteestaan avoimesti
Aikoinaan ruokajonot Suomen kaduilla kauhistuttivat. Nykyistä köyhempi Suomi piti yllä sosiaaliturvaa, jossa ruokajonoja nähtiin vain pulavuosina.
Nyt vuosikymmenten jälkeen ruoka-apua hakeviin on turruttu. Moni ummistaa hiljaisilta jonottajilta silmänsä.
Turussa TST:n suurkeittiötä ja ruoanjakoa pyörittää keittiöpäällikkö Tuula Lempinen. Hän sanoo napakasti, ettei perusturva saa olla kiinni hyväntekeväisyydestä.
Lempinen kertoo myös, että jotkut Suomessakin kärsivät nälästä.
– Voi sanoa, että ihmiset ovat nälkäisiä ja köyhiä. Sen huomaa monissa asiakkaissa ja meidän työntekijöissämme. Suurin osa kertoo avoimesti omasta rahatilanteistaan. Ei niillä rahoilla juhlita.
Monilla paikkakunnilla koetettiin luopua ennen koronaa ”leipäjonoista” ja pyrittiin siirtymään ns. yhteisöruokailuihin. Ruokapaikat panivat kuitenkin ovensa säppiin koronan pahimpaan aikaan. Niko Vehmanen hakee Tuula Lempiseltä kalakeittoa. Kuva: Arash Matin / Yle
Tuula Lempinen kertoo, että kauppojen ylijäämäruokaa on ollut koronan aikana vähemmän jaossa kuin ennen epidemiaa.
– Meillä on aika paljon ihmisiä ruoka-avun varassa. Aiemmin ylijäämäruokaa on riittänyt meidän jäsenille. Mutta kaupoista tuleva ylijäämäruoka on vähentynyt. Kaupat myyvät itse sitä edullisesti paljon kotona ruokaa laittaville. Mikä on tietenkin järkevää.
Poliittinen ilmapiiri muuttunut heikkoja syyllistäväksi
Köyhyyttä ja ruokajonoja tutkineet Minna Kivipelto ja Titi Gävert sanovat hekin, että Suomessa on ihmisiä, jotka kärsivät nälästä.
Kirkkohallituksen diakonian kehittämisen asiantuntija Titi Gävert suomii järjestelmäämme, jossa osa lakisääteisen ja viimesijaisen perusturvan ylläpidosta on liukunut järjestöjen ja kirkon kontolle.
Jopa sosiaalitoimistoista ohjataan järjestöjen ja kirkon leipäjonoihin. Huolimatta siitä, että perustuslaki takaa jokaiselle oikeudet välttämättömään toimeentuloon(siirryt toiseen palveluun).
– Meidän ei pitäisi pakottaa ketään kärsimään nälkää. Ei sen vuoksi, että on esimerkiksi työelämän ulkopuolella, sairas, velkaantunut tai läheisillä on haasteita. Tämä pitää pystyä korjaamaan. Korjauskeino ei ole leipäjonot tai ruoka-apu, vaan perusturvan riittävä taso.
 |
Tutkijat sanovat Suomen muuttuneen vuosien varrella: Ilmapiiri on syyllistävä, ja uusia sanktioita vaaditaan esimerkiksi työttömille.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimuspäällikkö Minna Kivipelto ihmettelee, miten hyvinvointivaltiossa tilanne on päästetty mallille, jossa Suomi on saanut huomautuksen liian pienestä perusturvan tasosta. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on moittinut Suomen sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistasoa riittämättömäksi jo vuonna 2015.
– Valitettavasti poliittinen ilmapiiri on vuosien mittaan painunut siihen suuntaan, että vastuu omasta elannosta vieritetään kokonaan vaikeuksissa olevan ihmisen omalle kontolle. Siitä huolimatta, että yhteiskunnan turvaverkko on se, jonka pitäisi ottaa hädässä oleva vastaan. Niin sanoo laki.
THL_n tutkimuspäällikkö Minna Kivipelto sanoo suoraan: poliittinen ilmapiiri on muuttunut vuosien varrella niin, että vähävaraista pidetään oman onnensa seppänä ja köyhyys on kiinni itsestä. Kuva: Jouni Immonen / Yle
Minna Kivipelto antaa esimerkin.
– Ihmisellä voi olla pahimmillaan jopa 90 päivän karenssi työttömyysrahan saantiin. Siitä huolimatta olisi elettävä jotenkin. Rahaa ei tule mistään. Jos on ulosottovelkoja, ei ehkä saa edes toimeentulotukea. Eli mistä tällainen ihminen saa rahaa?
Monet häpeävät heikkoa tilannettaan, Titi Gävert sanoo.
– Kyllä se häpeä kulkee mukana. Ihmisiä syyllistetään köyhyydestä ja siitä, miten tällainen taloudellinen tilanne voi jatkua vuosia, jopa vuosikymmeniä. Kyllähän meillä pitäisi olla sellainen yhteiskunta, jossa ihmiset saisivat riittävästi ruokaa. Ilman että täytyy turvautua hyväntekeväisyyteen.
Korona vei pahimmillaan monelta ainoan lämpimän ruuan
Minna Kivipelto luettelee syitä tilanteen kärjistymiseen ja siihen, että avustusjärjestöjen pakeilla näkyy yhä enemmän uusia avunhakijoita.
– Korona-aikana muun muassa köyhät perheet ovat paikanneet kouluruokailun puutetta leipäjonotuksella, Kivipelto sanoo.
Pitkän aikaa jatkunut kehitys tulee näkyviin, Titi Gävert pohtii.
Jopa sosiaalitoimistoista on ohjattu ihmisiä ruokajonoihin ja hyväntekeväisyysjärjestöjen pakeille. Kuva: Arash Matin / Yle
– Meillä on myös työssäkäyviä köyhiä mittava joukko. Pienimpien palkkojen taso on niin matala ja osa-aikaisesti työssäkäyvien tuntimäärät niin pieniä, ettei sillä rahalla elä. Ihmiset tarvitsevat elantonsa lisäksi täydentävää tukea. Sitä haetaan nyt esimerkiksi ruoka-avusta, Gävert sanoo.
Kun korona jylläsi pahimmillaan, paikkoja pantiin kiinni ja suljettiin palveluita.
– Esimerkiksi avoimen kynnyksen toimintapaikkoja ja asukastupia suljettiin. Päivätoiminta oli keskeytyksessä paikoissa, joissa moni oli saanut ehkä päivän ainoan lämpimän ateriansa. Ruokaa on sitten haettu ruoka-avusta, kertoo Minna Kivipelto.
Kirkon ja järjestöjen ruoka-apua tarvitsee alustavien tutkimusten mukaan kaksinkertainen määrä ihmisiä verrattuna pandemiaa edeltävään aikaan: Enemmän lapsiperheitä, työttömiä,nuoria ja työssäkäyviä sekä eläkeläisiä. Jopa 200 000 ihmistä vuosittain.
Seurakuntien diakoniatyössä jaettujen ruokakassien määrä on moninkertaistunut
2019 132 855
2020 264 362
2021 571 912 (syksyn ennakkotieto 11.10.2021 )
Tarvetta apuun on ollut enemmän kuin mihin avustusjärjestöt ja kirkko ovat pystyneet vastaamaan.
Lisäksi suuria mullistuksia palveluihin ovat aiheuttaneet toimeentulotuen uudistus vuonna 2017 ja mielenterveyspalvelujen pitkään jatkunut alasajo.
Yhteisöruokailulla on koetettu poistaa ihmisten pakottamista jonoihin. Kokoontumisrajoitusten vuoksi yhteiset ruokailuhetket pantiin tauolle pitkiksi ajoiksi. Nyt lämmintä ruokaa saa jälleen. Ruokailijat kehuvat keittiöpäällikkö Tuula Lempistä siitä,että hän ehtii kysellä ihmisten kuulumisia. Kuva: Arash Matin / Yle
Kun yhteisöllisiä ruokailuja lopetettiin koronapandemian takia, jaettavien ruokakassien määrä kasvoi. Viime vuonna esimerkiksi seurakuntien diakoniatyössä jaettujen ruokakassien määrä kaksinkertaistui koronaa edeltävästä vuodesta. Vuonna 2020 jaettiin yli 260 000 ruokakassia.
Kuluvana vuonna kasvu on ollut vieläkin rajumpaa: tähän mennessä jaettu jo 570 000 ruokakassia.
