Monilla ei ole hajuakaan, miten köyhyys ja huono-osaisuus vaikuttavat lapsiin, sanoo luokanopettaja Maarit Korhonen
LUKUAIKA 7 MINUUTTIA
JAA:40097
Kuva: Yle / Mikko Lehtola
toimittaja Anu HeikkinenANU HEIKKINENHELSINKI
JULKAISTU 08.10.2019 - 07:00.
Vähän yli kymmenesosa suomalaisista lapsista asuu pienituloisessa kotitaloudessa. Miten perheiden köyhyys ja monet siihen liittyvät elämänhallinta- ja mielenterveysongelmat näkyvät luokkahuoneissa? Opettaja Maarit Korhonen ja Pelastakaa Lapset ry:n Riitta Kauppinen kertovat.
Luokanopettaja Maarit Korhonen pyysi eräänä vuonna kolmasluokkalaisia kirjoittamaan joululoman jälkeen lomastaan. Yksi lapsi kirjoitti: Kävin kaupassa. Ostin ruokaa. Tein ruokaa. Söin.
Korhonen pyysi oppilaan juttelemaan kanssaan kahden kesken ja kysyi: Mitä ruokaa ostit kaupasta? Lapsi vastasi: Kalapuikkoja. Miten teit ruokaa? Lämmitin mikrossa. Milloin se oli? Jouluaattona.
Yli kolmekymmentä vuotta opettajana toiminut Maarit Korhonen kertoo, että tämä on yksi niistä tapauksista, joka koskettaa häntä edelleen. Lapsi eli kahdestaan mielenterveysongelmaisen vanhemman kanssa ja rahaa ei juurikaan ollut.
– Köyhyys on niin tärkeä asia, eikä kukaan tunnu ymmärtävän sitä.
Lapsi viilsi ranteet auki – päättäjät hämmästelivät asiaa silmät ymmyrkäisinä
Maarit Korhonen on kirjoittanut useita koulua koskevia kirjoja ja hän kertoo olleensa koulun tulevaisuutta pohtivissa työryhmissä ja yrittäneensä valottaa niissä nykykoulun arkea.
– Kerroin, miten eräässä koulussa oppilas yritti vetää ranteet auki välitunnilla vessassa. Näin miten monella päättäjällä silmät laajenivat ja samalla ymmärsin, ettei heillä ollut hajuakaan siitä mitä nykykoulussa tapahtuu. He tulevat itse täysin toisenlaisista ympyröistä.
Korhosta raivostuttaa hokema, että suomalainen koulu on tasa-arvoinen ja lähikoulu on paras. Silloin kun puhutaan niin sanotusta huonomaineisesta lähiöstä, näin ei hänen mukaansa todellakaan ole.
– Tasa-arvoista koulua ja lähikoulun parhautta hokevilla ei ole mitään käsitystä siitä, miten köyhä suomalainen perhe elää ja missä todellisuudessa joissakin kouluissa opiskellaan.
Kuvassa on luokanopettaja Maarit Korhonen
Maarit Korhonen Kuva: Jussi Vierimaa / Into-kustannus
Miten sen nyt kauniisti sanoisi: miten ihmeessä opettajat ymmärtäisivät, kun muukaan yhteiskunta ei ymmärrä?
― Maarit Korhonen
Opettajillakaan ei aina ole käsitystä vähävaraisten perheiden todellisuudesta.
– Miten sen nyt kauniisti sanoisi: miten ihmeessä opettajat ymmärtäisivät, kun muukaan yhteiskunta ei ymmärrä? Paremmin ymmärtävät ne, jotka ovat opettaneet kouluissa, joissa on köyhien perheiden lapsia.
Kansalaistoiminnan ja vaikuttamistyön johtaja Riitta Kauppinen Pelastakaa Lapset ry:stä on vähän samoilla linjoilla.
– Miten tätä nyt uskaltaa sanoa syyllistämättä opettajia. Onko opettajilla riittävästi ymmärrystä siitä, miten köyhyys vaikuttaa lapsen arkeen?
Kauppinen kertoo, että Pelastakaa Lapset ry:n vuonna 2018 tehdyssä kyselyssä tuli esiin tilanteita, joissa opettaja oli ajattelemattomuuttaan tai vahingossa vahvistanut lapsen huonommuuden kokemusta.
– Jos lapsella ei ole suksia tai kirjoja mukana, siksi ettei niitä ole ollut varaa hankkia ja opettaja taivastelee koko luokan kuullen, miten tämä aikoo kurssin suorittaa, niin onhan se aika leimaavaa puhetta.
Lapsi ei voi vaikuttaa perheen tulotasoon. Tuollainen puhe aiheuttaa lapsille turhaa syyllisyyttä ja häpeää. Ja syyllisyys lamauttaa.
― Riitta Kauppinen
Kuvassa on Pelastakaa Lapset ry;n kansalaistoiminnan ja vaikuttamistyön johtaja Riitta Kauppinen.
Riitta Kauppinen Kuva: Pelastakaa Lapset ry
Kauppisen mukaan lapsi joutuu ottamaan näissä tilanteissa vastuuta sellaisista asioita, joille hän ei voi mitään. Hänen mukaansa yhteiskunnassa lisääntynyt puhe siitä, miten jokainen voi vaikuttaa omaan tilanteeseensa, on lapsille erityisen haitallista.
– Lapsi ei voi vaikuttaa perheen tulotasoon. Tuollainen puhe aiheuttaa lapsille turhaa syyllisyyttä ja häpeää. Ja syyllisyys lamauttaa.
Luokissa saattaa olla tilanteita, joissa lasta kiusataan siitä, ettei tällä ole tietyn merkkisiä lenkkareita tai puhelinta. Korhosen mukaan luokassa, joissa suurimman osan lähtökohdat ovat samanlaiset, ei kiusaamista samalla lailla tapahdu.
– Jos kaikilla on verkkarit ja feikkicrocsit, niin ei siinä erot korostu.
Korhonen sanoo olleensa opettajana hyvätuloisella alueella ja siellä oppilailla oli heti uudet goretex-vaatteet, kun ensimmäiset huonommat kelit tuli. Jos joltakin puuttui asianmukaiset vaatteet, niin heti tuli sanomista.
– Jos sinne luokkaan olisi tullut oppilas, jolla ei olisi ollut oikeanlaisia vaatteita, niin varmasti se olisi huomattu. Mutta ei köyhempien alueella yleensä huomautella, kun ei kenelläkään ole.
Miksi toisen tilannetta on niin vaikea ymmärtää?
Yksi syy, miksi koulujen todellisuus eriytyy niin paljon toisistaan, on Korhosen mukaan asuntopolitiikka. Eri yhteiskuntaluokat eivät tapaa toisiaan, kun rakennetaan lähiötä, jossa on pääsääntöisesti vuokrataloja ja alueita, jossa on omistuasuntoja. Ymmärrys toisiaan kohtaan häviää, kun rikkaiden lapset eivät näe köyhiä, eivätkä köyhien perheiden lapset rikkaita.
– Asun itse alueella, jossa kaikilla on omakotitalot ja omenapuut ja Ferrarit ajaa ohi. Jos mennään alueelle, missä opetin pitkään, niin siellä on liki kaikki talot vuokrataloja ja aika toisenlainen meininki.
Pystyyn kuolleet lapset ovat uusi ilmiö
Maarit Korhonen on erityisen huolissaan lapsista, joilta köyhyys ja siihen mahdollisesti liittyvät perheen muut ongelmat, kuten mielenterveysongelmat, ovat vieneet elämänhalun.
– On pelottavaa, miten luokkiin tulee tällaisia 'pystyyn kuolleita' lapsia.
Hän kertoo, että heidän koululleen hankittiin uusia robotteja ja järjestettiin koodauskerho. 800 oppilaan koulusta neljä oppilasta tuli sinne. Korhosen luokalta ei ketään. Hänen mukaansa on uusi ilmiö, etteivät lapset jaksa enää kiinnostua, vaikka toisi aarteen nenä eteen.
– Olen todella huolissani lisääntyneestä lasten apatiasta.
On pelottavaa, miten luokkiin tulee tällaisia 'pystyyn kuolleita' lapsia.
― Maarit Korhonen
Korhosen mukaan osa lapsista ei usko enää lupauksiin, koska he ovat pettyneet niin monta kertaa aikuisiin.
Mitä pitäisi tehdä?
Sekä Riitta Kauppisen että Maarit Korhosen mukaan ihmisten ymmärrystä ja keskustelua siitä, miten köyhyys vaikuttaa lapsiin, on lisättävä. Jos ymmärrys ei lisäänny, ihmiset eivät jaksa olla enää empaattisia ja päättäjien on vaikea tehdä sellaisia päätöksiä, joilla kaikkein heikommassa asemassa olevia voidaan auttaa.
– Siinä on myös toimittajilla iso rooli, että kerrotaan todellisia tarinoita köyhien arjesta, Maarit Korhonen sanoo.
Opettajilta tulleissa viesteissä esiin nousi myös se, että koulujen pitää olla tarkempia siitä, että opetuksen kaikkineen pitää olla ilmaista. Sääntöä kierretään nykyään helposti niin, että vanhempaintoimikunnat hoitavat rahakeräykset ja silloin vähävaraisten perheiden lapset joutuvat kiusallisiin tilanteisiin, jos euroja yhteisiin retkiin ei löydy. Lain mukaan koulujen ja opettajien pitää edistää oppilaiden yhdenvertaisuutta.
Riitta Kauppisen mukaan maksuttoman toisen asteen koulutuksen totuetuminen olisi tärkeä yhteiskunnallinen teko tasa-arvon kannalta.
– Ei kukaan työllisty enää peruskoulun todistuksella.
Saattaa olla vaikea ymmärtää, että joissakin perheissä lapsen urheiluharrastus voi olla kiinni kymmenen euron urheilusukista.
― Riitta Kauppinen
Toinen tasa-arvoa lisäävä asia olisi se, että kaikille mahdollista ja ilmaista harrastustoimintaa lisättäisiin, esimerkiksi koulupäivien yhteyteen. Riitta Kauppisen mukaan keskituloinen saattaa taivastella lapsensa tuhansien eurojen harrastusten kalleutta.
– Keskituloisen, joka käyttää tuhansia euroja lasten harrastusmaksuihin, saattaa olla vaikea ymmärtää, että joissakin perheissä lapsen urheiluharrastus voi olla kiinni kymmenen euron urheilusukista, Riitta Kauppinen sanoo.
Kauppinen on ilahtunut, että heidän kyselyssään nousi esiin myös hyviä signaaleja. Hyvin erilaisista taustoista tulevat nuoret ovat huomanneet, että vähävaraisten kohtelu ei ole asiallista ja kokevat sen vääryytenä.
– Tähän pitäisi tarttua ja miettiä, miten nuoret saadaan mukaan keskusteluun ja miettimään yhdessä ratkaisuja.
