23.06.2019 Sörkan katupojista se alkoi jo sata vuotta sitten – Sini Hursti, 34, jatkaa auttamistyötä jo neljännessä polvessa

Sörkan katupojista se alkoi jo sata vuotta sitten – Sini Hursti, 34, jatkaa auttamistyötä jo neljännessä polvessa

Apua tarvitsevia riittää edelleen jonoksi asti, mutta leipäjonoilla on nykyisin myös ekologinen tehtävä: hävikkiruoan jakaminen.

Heikki Hurstin mielestä ulkopuolinen toiminnanjohtaja tuntuisi mahdottomalta ajatukselta Laupeudentyö ry:ssä. "Sini on tomera likka, jolla on laaja sydän", hän kuvailee tytärtään Siniä. Antti Haanpää / Yle

– Mitähän mummi ja ukki sanoisivat, jos tietäisivät, että minä olen siirtynyt puikkoihin, Sini Hursti pohtii.

Hän viittaa Veikko ja Lahja Hurstiin, joiden nimeä kantavan yhdistyksen toiminnanjohtajana hän on hiljattain aloittanut. Yhdistys jakaa ruoka-apua ja vaatteita, järjestää itsenäisyyspäivä- ja joulujuhlia sekä lähettää joulupaketteja vähävaraisille.

Sini Hursti arvelee, että mummi olisi mielissään. Mummi oli yhtä lämminsydäminen kuin Heikki-isä. Ukki saattaisi kuitenkin kääntyä haudassaan, sillä ukki jakoi työt miesten ja naisten töihin.

 
Sini Hursti Helsinginkadun Hurstin Valinnassa.Antti Haanpää / Yle

Hurstin perheestä parhaiten tunnetaan Veikko Hursti (1924–2005) ja hänen poikansa Heikki (s. 1954). Vähäosaisten auttajana aloitti kuitenkin jo Veikon isä, metodistipappi Arvo Hursti (1883–1967). Hän otti 1910-luvulla elämäntehtäväkseen Helsingin katupoikien auttamisen.

Kuuluisia olivat varsinkin Sörkan katupojat.

Veikko Hursti ryhtyi puolestaan 1960-luvulla auttamaan asunnottomia alkoholisteja.

Leipäjonot ilmestyivät Helsingin katukuvaan 1990-luvun laman aikana. Heikki on jatkanut isänsä Veikon työtä vuodesta 2005.

Ajat muuttuvat. Yksi asia ei kuitenkaan muutu: avun tarpeessa olevia riittää. Leipäjonot kasvavat, vaikka Suomi vaurastuu.

Arvo, Veikko, Heikki ja Sini. Hursteja neljässä polvessa. Periytyykö auttamishalu?

 
Heikki Hursti jatkaa varatoiminnanjohtajana.Antti Haanpää / Yle

"Ei mitään pakkopullaa"

Hurstin Valinnassa Helsingin Kalliossa häärää nyt isä ja tytär rinta rinnan. Nauru raikaa siellä missä Heikki-isä liikkuu, mutta ei tytärkään murjota. Ilmapiiri on kepeä.

Pieni jono muodostuu ulko-oven eteen jo ennen ovien avaamista, vaikka jonottajille on kerrottu monet kerrat, ettei kukaan jää ilman ruokaa.

Ruoan haku on osalle jonottajista myös sosiaalinen tapahtuma. Joillekin se on edelleen häpeä.

 
Helsinginkadulla ruoka-apua jonottaa viikottain noin 5 400 ihmistä.Antti Haanpää / Yle

Vastuu kasvanut pikkuhiljaa

Sini Hursti kysyi lähes seitsemän vuotta sitten isältään, voisiko hän jotenkin auttaa yhdistyksessä. Heikki-isä oli sairastunut syöpään, ja leikkaukset ja hoidot pitivät hänet poissa avustustoiminnasta.

Isä pyysi tytärtä maksamaan laskuja. Tämä jäi kokeeksi ja sai pikkuhiljaa yhä enemmän vastuuta. Nyt Sini Hurstista on tullut toiminnanjohtaja. Heikki-isä on siirtynyt varatoiminnanjohtajaksi.

Työ yhdistyksessä ei ollut Sinille itsestäänselvyys. Hän on kuitenkin viihtynyt.

– Sen lisäksi, että saa auttaa, muukin arkityö on mielekästä. Ei mitään pakkopullaa.

Koulutukseltaan Sini Hursti on parturi-kampaaja. Muutama vuosi sitten Hurstin apu tarjosi vähävaraisille myös parturi-kampaamon palveluita, mutta toiminta on lopetettu.

Sini on Heikki Hurstin kolmesta lapsesta nuorin. Sinillä itsellään on vuoden vanha tytär.

Hurstien työ alkoi jo sata vuotta sitten

 
Kengänkiillottajapoikia Runebergin esplanadilla vuonna 1912.Ivan Timiriasew / Helsingin kaupunginmuseo (CC BY 4.0)

Pitkänsillan pohjoispuolella työläiskaupunginosissa eli 1910-luvulla suuri määrä rahattomia ja asunnottomia katupoikia - tai sakilaisia kuten Helsingissä sanottiin. Tappelut, varkaudet ja ryöstöt kuuluivat katupoikien arkeen. Nälkäkin oli.

Metodistipappi Arvo Hursti ryhtyi auttamaan katupoikia vuonna 1916. Hän järjesti heitä pois kadulta maaseudulle asumaan ja työhön ruokapalkalla.

 
Hakaniementorin kojut antoivat suojaa myös laittomuuksille, esimerkiksi viinan myynnille. Kuva vuodelta 1913.Signe Brander / Helsingin kaupunginmuseo

Suomi oli pysynyt pitkään syrjässä maailmansodan melskeistä, mutta syksyllä 1916 sota alkoi näkyä nopeasti pahenevana elintarvikepulana.

Arvo ja hänen vaimonsa Elli ruokkivat ja vaatettivat poikia myös kotonaan.

Arvon ja Ellin poika Veikko sai auttamisen mallin vanhemmiltaan jo varhaisina vuosinaan.

Hän viittasi kuitenkin kintaalla isänsä toiveelle jatkaa tämän aloittamaa toimintaa.

Veikko esiintyi vuosia sirkuksessa ja maalasi mainoskylttejä. Hän oli boheemi taiteilija, jolle kiertäminen ja viina maistuivat.

Kunnes paljon myöhemmin 1960-luvulla – kun hänestä oli tullut alkoholisti ja väkivaltainen suurperheen isä – hän tuli uskoon ja aloitti uuden elämän.

Kaksospojat Heikki ja Mikko olivat kuusilapsisen perheen keskimmäiset.

"Olen saanut sellaisen kasvatuksen, että kaikkia autetaan"

 
Ikhlas Nassar on toiminut vapaaehtoistyöntekijänä Hurstin ruoka-avussa seitsemän vuoden ajan.Antti Haanpää / Yle

Niin pitkälle kuin Sini Hursti muistaa, hänen isänsä Heikki on auttanut ihmisiä. Isä lähti aina, kun joku soitti ja pyysi apua.

– Olen saanut sellaisen kasvatuksen, että ihmistä autetaan, oli hän narkkari tai kuka tahansa. Ei myöskään kysellä syitä tai taustoja. Se on mielestäni hieno kasvatusmalli, Sini kertoo.

Kun Sini oli lapsi, perhe asui pitkään Espanjassa. Hengellisen työn lisäksi Heikki auttoi romaneja, suomalaisia “kielipuolipotilaita” ja alkoholisoituneita.

Hän toimi tulkkina kahdessa suuressa sairaalassa: Costa del Solin sairaalassa Marbellassa ja Malagan yliopistollisessa keskussairaalassa.

– Olin ainoa suomalainen, joka sai kävellä missä vain valkoinen takki päällä. Minulle sai soittaa vaikka keskellä yötä, jos tuli suomalainen potilas, joka ei osannut kieltä, Heikki Hursti muistelee.

 Monet ruoka-avun asiakkaat ovat tulleet tutuiksi Sini Hurstille.Antti Haanpää / Yle

Sinin mielestä elämä Espanjassa oli mukavan värikästä. Hän pääsi itsekin mukaan, kun isä lähti sairaalaan. Hän näki, miten isä toimi siellä, ja miten muut ihmiset tähän reagoivat.

– Olivathan he hirveän kiitollisia. Isä on pelastanut monen hengenkin, Sini Hursti kertoo.

– En sitä lapsena ajatellut sen kummemmin, mukana oltiin ja sopeuduttiin. Se oli ihan normaalia isän hommaa.

Veikko ja Lahja Hursti auttoivat alkoholisteja 1960-luvulla

 
Sammuneita miehiä Tokoinrannassa vuonna 1970.Eeva Rista / Helsingin kaupunginmuseo (CC BY 4.0)
Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen alkoi 1960-luvulla.

Asunnottomat alkoholistit olivat kuitenkin yleinen näky Helsingissä, varsinkin itäisessä kantakaupungissa.

Muuttoaalto oli vyörynyt maaseudulta kaupunkeihin. Helsinkiä vaivasi asuntopula.

Samaan aikaan suositun korvikealkoholin myrkkypitoisuutta oli laskettu. T-spiritin eli tuttavallisemmin tenun suosio oli suuri puistoissa ja rannoilla. Se oli halpaa ja siinä oli korkea alkoholiprosentti. Alkosta sai kallista viinaa vain viinakortilla.

Asuntoloita oli vain pari. Päihdetyö ei toiminut.

Näitä alkoholisteja Veikko ja Lahja Hursti ryhtyivät auttamaan 1960-luvulla. Rantojen ja puistojen miehiä kutsuttiin yleisesti rappioalkoholisteiksi tai tenukepeiksi.

 
Väsynyt puistojen mies Varsapuistikossa vuonna 1970.Eeva Rista / Helsingin kaupunginmuseo (CC BY 4.0)

Hurstit järjestivät alkoholistien kesäleirejä ja köyhien joulujuhlia. Ja kuten Veikon isä aikanaan, hekin toivat joskus asunnottoman kotiinsa yöksi.

Kaduilla tiedettiin, että heille voi hätätapauksessa mennä, mutta vain selvinpäin.

Alkoholistien apostoli ja asfalttipastori. Kaikkien tuntemalla ja kunnioittamalla miehellä oli monta nimeä. Veikko Hursti sai myös sosiaalineuvoksen arvonimen vuonna 1986.

Tunnettu hyväntekijä oli kuitenkin juoppo Heikin lapsuudessa 50-luvulla ja 60-luvun alussa. Väkivalta perhettä kohtaan oli rajua.

“Käytin energialähteenä runsaasti viiniä. Olin siihen tottunut ja sitä piti aina olla, koska se virkisti. En edes aloittanut töitä ennen kuin ‘työkone’ sai tarvittavan ‘voiteluluöljyn’”, Veikko Hursti kertoo omaelämäkerrassaan.

Vuokrat olivat usein rästissä. Lapset joutuivat väliaikaisesti myös lastenkotiin. Sitä Heikki ei itse muista, koska oli niin pieni. Veikko ja Lahja Hursti asuivat välillä yömajoissa ja rappukäytävissä.

 
Veikko Hursti järjesti työttömille vappujuhlan Harjutorilla Helsingissä vuonna 1997. Jaakko Avikainen / Lehtikuva

"Olen antanut anteeksi"

Heikki Hursti ei halua enää vatvoa lapsuuttaan. Hän pohtii kuitenkin syitä isänsä Veikon käytökseen.

– Isä oli niin rikkinäinen. Hän oli joutunut 14-vuotiaana sotaan. Hän koki ja näki paljon. Monet käyttivät siellä laillisesti saatuja huumeita, jotta jaksoivat. Isä sai lääkintämiehenä helposti morfiinia käyttöönsä.

Perheen elämä muuttui radikaalisti, kun “faija ja mutsi” tulivat uskoon. Heikki oli silloin 13- tai 14-vuotias.

Kun Veikko Hursti kuoli vuonna 2005, Heikki oli paikalla. Hän sulki isänsä silmät ja lupasi, että jatkaa yhdistyksen toimintaa.

Isä oli pyytänyt monta kertaa anteeksi, ja hän antoi.

– Tietysti lapsuuden muistot ovat vaikuttaneet niin, että haluan toimia toisin. Niin pahaa tilannetta ei olekaan, että löisin lapsiani tai vaimoani.

 
Veikko Hurstin maalaus kuvaa aikaa, jolloin hänen alkoholinkäyttönsä hallitsi perheen elämää.Antti Haanpää / Yle

Jeesus-talon narkomaaneista se alkoi

Heikki Hursti yrittää muistella, milloin hän itse on lähtenyt mukaan auttamistyöhön.

Kun hän ja kaksoisveljensä Mikko olivat 17-18-vuotiaita, heidän isällään oli Vartiokylässä talo, jossa autettiin nuoria narkomaaneja. Taloa kutsuttiin Jeesus-taloksi.

Veljekset olivat alusta asti mukana purkamassa ja rakentamassa.

– Olimme mukana etsimässä nuoria holisteja ja narkomaaneja pitkin steissiä ja Bio Bion edustaa. Nukuttiin heidän kanssaan, vietiin uimahalliin pesulle. Ja aina jostain tuli vaatelähetyksiä, ja he saivat uudet vaatteet päälleen.

Yksi tyttö on jäänyt erityisesti mieleen. Häntä kutsuttiin Pikku-Liisaksi.

Amfetamiinia käyttävä tyttö löytyi jostakin rappukäytävästä.

– Kerran lähdettiin Tampereelle vapaakirkon isoon nuorisotapahtumaan. Otimme Pikku-Liisan mukaan, ettei se joutuisi hunningolle. Tampereella sitten kuulimme nurkan takaa, kun Liisa julisti jollekin: “Mä lyön sua turpaan, jos et usko, että Jeesus rakastaa sua.”

1990-luvulla leipäjonot tulivat jäädääkseen

 
Pelastusarmeija jakaa leipää Castreninkadulla Kalliossa lokakuussa 1993. Pentti Nissinen / IS / Lehtikuva

1990-luvulla leipäjonoja pidettiin kansallisena tragediana. Niistä puhuttiin ulkomaita myöten.

Ruoka-avun piti olla väliaikaista. Kun lama päättyi, jonot kuitenkin jäivät.

Heikki Hursti asui 1990-luvun perheineen Espanjassa. Hän otti 2000-luvulla isänsä paikan Hurstin ruoka-avussa.

Heikin aloittaessa apua haki 300 ihmistä. Nykyisin Helsinginkadun leipäjonossa seisoo noin 2 700 henkeä. Ruokaa jaetaan kahtena päivänä viikossa.

Keitä he ovat?

– Lapsiperheitä, yksinhuoltajia, eläkeläisiä, maahanmuuttajia. Ei sieltä voi nimetä mitään tiettyä ryhmää, uusi toiminnanjohtaja Sini Hursti kertoo.

Hän istuu Hurstin Valinnan takahuoneessa tyhjän ruokapöydän ääressä. Keittiössä emäntä valmistaa vapaaehtoisille työntekijöille lounasta keskiviikkoisin ja perjantaisin eli ruoan jakopäivinä.

Tutkimus (siirryt toiseen palveluun) tukee Sini Hurstin näkemystä. Ruoka-avussa käyvien joukko on kirjava.

Se tiedetään, että he ovat kuitenkin iäkkäämpiä kuin väestö keskimäärin. Eläkeläisiä, työttömiä ja lomautettuja on paljon. Opiskelijoita käy melko vähän.

Toisen tutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) kaksi viidestä kärsii terveysongelmista, masennuksesta, yksinäisyydestä ja nälästä, ja joka toinen tuntee itsensä huono-osaiseksi.

– Alkoholistit saattavat joskus aiheuttaa häiriötä, mutta määrällisesti heitä on vähän, Sini Hursti kertoo.

 
Hurstin ruoka-avussa jaetaan viikottain 5 400 ruokakassia. Vuodessa se tekee kaksi miljoonaa kiloa ruokaa.Antti Haanpää / Yle

Kuka on tarpeeksi köyhä leipäjonoon?

Jonoissa on myös niitä, jotka hakevat ilmaista ruokaa, jotta rahaa jäisi muuhun elämiseen.

– Monelle on tärkeää, että pystyy säästämään laskun maksamiseen tai vaikka lomareissuun. Se on tärkeää henkistä apua, Sini Hursti toteaa.

Avun hakeminen on tehty tarkoituksella helpoksi: kenenkään ei tarvitse selitellä mitään.

Leipäjonoon päädytään, kun perusturvan verkko vuotaa, mutta myös siksi, että epävirallinen apu on helpommin lähestyttävää kuin byrokratiaviidakko.

Nykyisin korostuu myös ympäristönäkökulma. Kun ruokaa jää myymättä kaupoissa, on ympäristön kannalta hyvä, ettei sitä heitetä roskiin vaan jaetaan halukkaille leipäjonoissa.

Jos 1990-luvulla keskusteltiin sosiaalipoliittisesta ongelmasta ja työttömyydestä, 2010-luvulla ruoka-apu liitetään usein hävikkiruokakeskusteluun.

Sosiaalipoliittinen kysymys on painunut taka-alalle ehkä siksi, että leipäjonoista on tullut vakiintunut ja hyväksytty osa suomalaista köyhyyspolitiikkaa.

 
Metallica lahjoitti Hursteille 25 000 euroa keväällä 2018.Metallica / Hurstin Apu

Yhdistyksen talous kunnossa

Heikki Hursti vakuuttaa, että tällä hetkellä Laupeudentyö ry:llä menee taloudellisesti hyvin. Toisin oli vielä vuosi sitten.

Talvella 2018 Hurstien yhdistys oli otsikoissa rahavaikeuksien vuoksi. (siirryt toiseen palveluun) Ihmiset riensivät kuitenkin sankoin joukoin apuun.

Kuuluisin lahjoittaja lienee heavybändi Metallica, joka luovutti Heikki ja Sini Hurstille 25 000 euroa Helsingin konserttinsa yhteydessä toukokuussa 2018. Myös kansanedustaja, liikemies Hjallis Harkimo lahjoitti 30 000 euroa.

Veikko ja Lahja Hurstin laupeudentyö sai tälle vuodelle Helsingin kaupungilta 130 000 euroa avustusta. Se menee tilojen vuokraan.

Muuta julkista apua yhdistys ei saa. Rahoitus koostuu yritysten ja yksityisten henkilöiden avustuksista. Silloin tällöin rahaa myös testamentataan Laupeudentyö ry:lle.

– Pari vuotta pärjätään oikein hyvin, Heikki Hursti iloitsee.

Yhdistyksessä on nykyisin neljä palkattua työntekijää: Heikin ja Sinin lisäksi kuorma-auton ja pakettiauton kuljettajat. Vapaaehtoistyöntekijöitä on 25.

 
Tapio Laurila on toiminut vapaaehtoistyöntekijänä Hurstilla jo parikymmentä vuotta. Sitä ennen hän jonotti itse ruokaa.Antti Haanpää / Yle

Mikä on leipäjonojen tulevaisuus?

Helsingin kaupunki haluaisi poistaa leipäjonot katukuvasta ja korvata ne Yhteinen pöytä -mallilla (siirryt toiseen palveluun). Hurstit eivät usko yhteisruokailun toimivuuteen Helsingin kokoisessa kaupungissa.

– Siinäpä kokeilevat. Vain pieni osa meidän asiakkaista olisi kiinnostunut yhteisruokailusta. Entä riittääkö, jos saa ruokaa kerran viikossa? Mitä he syövät muina päivinä? Sini Hursti kysyy.

Hän on varma, ettei leipäjonoista päästä koskaan kokonaan eroon.

 Hävikkiruokaa haetaan lähikaupoista ja saadaan lahjoituksina isoilta tukkuliikkeiltä.Antti Haanpää / Yle

"Ei isä malta jäädä eläkkeelle"

Heikki Hurstin mielestä ulkopuolinen toiminnanjohtaja, ammattijohtaja, olisi mahdoton ajatus Laupeudentyö ry:ssä. Auttamistyötä ei voi tehdä rutiininomaisesti.

– Sini on ulospäinsuuntuva ja tomera likka. Ei kooltaan iso, mutta sydän on laaja. Sitä tässä työssä tarvitaan, Heikki kuvailee tytärtään.

Isän ja tyttären välit ovat aina olleet läheiset.

– Sini oli villi nuorena. Häntä piti etsiä ympäri katuja ja kontuja, mutta aina minä hänet löysin. Sini ei aina tykännyt, kun hain hänet jostain bileistä, mutta jälkeenpäin hän on ollut tyytyväinen, Heikki Hursti kertoo.

Sinikin hymyilee muistolle. Kaverit olisivat toivoneet itselleen samanlaista faijaa, joka lähtisi öisin etsimään.

 
Heikki ja Sini Hursti.Antti Haanpää / Yle

Alkuvuosi on ollut rankka. Heikki menetti vaimonsa ja Sini äitinsä. Eija Hursti menehtyi syöpään maaliskuussa.

Heikki ja Eija elivät yhdessä 45 vuotta.

– Elämä menee kun vuoristorata. Välillä parempi olo, välillä tosi suuri ikävä. Työ ja muu konkreettinen tekeminen saa ajatukset välillä muualle, Heikki Hursti kertoo.

Hän kärrää takaovesta ruokalaatikoita sisätiloihin yhdessä parin vapaaehtoistyöntekijän kanssa. Etuovella jono hupenee, kun lähestytään puoltapäivää.

– Ei isä malta jäädä eläkkeelle. Tuolla hän taas häärää, Sini hymyilee.

Lähteet:
Maria Ohisalo & Juho Saari: Kuka seisoo leipäjonossa?
Veikko Hursti: Sillä minulla oli nälkä
Kari Koskela: Huligaanit
Tuomo Laihiala: Kokemuksia ja käsityksiä leipäjonoista
Helsingin kaupunginmuseon kuvien lisenssi: CC BY 4.0

23.06.2019 Diakoniasihteeri Tuija Mattila näkee työssään, kuinka vähäosaisuus periytyy

Diakoniasihteeri Tuija Mattila näkee työssään, kuinka vähäosaisuus periytyy

Tuija Mattila on työskennellyt Hyvinkään seurakunnan diakoniatyössä 16 vuotta. Ari Peltonen

Miten ihmistä voi auttaa? Ja miksi autettavia on koko ajan yhä enemmän? Näitä miettii päivittäin työssään Hyvinkään seurakunnan diakoniasihteeri Tuija Mattila.

Sillä totta on, että avuntarve lisääntyy jatkuvasti.

– Juuri laskin, että meidän vuotuiset asiakaskontaktit ovat Hyvinkäällä ovat kasvaneet 10 000 12 500:n seitsemässä vuodessa. Se on meille paljon.


Tuija Mattila istuu seurakunnan NesTori-tilan kokoushuoneessa edessään nippu tilastoja. Niistä piirtyy esiin diakoniatyön tyypillinen asiakas: keski-ikäinen, yksinasuva mies.

– Aika usein ajatellaan, että iäkkäät ihmiset ovat meidän ensisijaiset avunhakijat, mutta ei näin ole. Nuoret ja keski-ikäiset osaavat ehkä hakea paremmin apua. On jännä nähdä, muuttuuko tämä lähiaikoina, kun ikääntyvien määrä merkittävästi lisääntyy.

Se, mistä tämä apua tarvitsevien miesten tilastoylivalta johtuu, ei ole ihan tarkasti tiedossa. Mattila epäilee, että osasyy on miesten verkostojen puute, heidän on naisia vaikeampi löytää ajoissa apua.

– Kyllä työttömyys, päihdeongelmat ja avioerot varmasti ovat suurimpia syitä miesten yksinasumiseen. Tänne varataan aika sitten, kun vuokrat alkavat olla rästissä, eikä rahat riitä enää lääkkeisiin tai ruokaan.

 Diakoniasihteerin tehtävä on kartoittaa asiakkaan elämäntilanne ja miettiä tämän kanssa yhdessä, miten tästä eteenpäin.

– Konkreettisen taloudellisen avun lisäksi yritämme vahvistaa asiakkaan itsetuntoa ja kysellä, onko työnhaku voimassa tai onko hän hakenut kursseille. Ehdotamme usein myös vapaaehtoistyöhön tai meidän tapahtumiin osallistumista, sillä harvoin asiat helpottavat yksin kotona murehtien.

Jotkut neuvot riippuvat paljon elämäntilanteesta, jotkut eivät.

– Jos jotain neuvoa kannattaa noudattaa, niin sitä, että vuokra on maksettava aina ensin. Ruoka-apua on kuitenkin nopeampi ja helpompi saada. Toiseksi neuvoisin, ettei pikavippeihin pidä sortua. Ne pitäisi suoraan sanottuna kieltää laissa, Mattila puuskahtaa.


Mattilan mielestä suomalaisesta köyhyys on hyvin monenkirjavaa. Sellaista, joka ei avaudu täydellisenä tilastoissa.

– Kun lasketaan, mitkä ovat ihmisen tulot ja menot, niin kyllä köyhyysraja, 5 euroa päivässä, on vähän. Sillä pysyy juuri ja juuri hengissä, mutta jo uudet lenkkarit lapselle tipauttava perheen helposti viikoksi puuroruualle. Jos elämäntilanne on vuodesta toiseen tällainen, se lamaannuttaa ja siitä on vaikea ponnistaa arkipäivään.

Eniten Mattilaa silti huolestuttaa ylisukupolvinen, periytyvä köyhyys.

– Muistan hyvin sellaisen nuorehkon, kaikin puolin osaavan äidin, joka ei millään meinannut ymmärtää, että työnteolla olisi jotain merkitystä, että hänen ponnistelunsa työnhaussa vaikuttaisivat myös hänen lastensa maailmankuvaan. Tällaiseen törmään aika ajoin – ja siihen, että asiakas kokee, ettei saa mistään apua. Sitten kun katsotaan tarkemmin, hän voi saada vaikkapa toimeentulotukea, työttömyyskorvausta, lapsilisää ja asumistukea, mutta ei koe niitä avuksi, kun niistä jää niin vähän käteen. Silloin tuntuu, että ihminen on tavallaan jättäytynyt elämästään eläkkeelle.

Kun ihminen sulkee itseltään ovet tulevaisuuteen, Mattilan mielestä on melkein se ja sama, minkälainen hallituspohja Suomessa silloin on.

– Meidän pitäisi olla yhteisöllisempiä ja kasvattaa myös lapsemme ponnistelemaan asioiden eteen. Tässä työssä minulle on tullut näkyväksi, että perustulo voisi kyllä olla aika pitkälle vastikkeellista.

 Diakoniasihteerin tehtävä ei silti ole tuomita, jokainen ajan varannut on tuen tarpeessa, hänkin, jolle työt eivät maistu tai rahavipit ovat riistäytyneet käsistä.

– Usein kuulee asiakkaan sanovan, että kiitos, kun kuuntelitte ja jaksoitte uskoa. Se onkin paras kiitos, kun näkee, että asiakas on saanut täältä uudenlaiset askelmerkit elämäänsä.

Tuija Mattila on tehnyt työuransa sosiaalityössä. Hän aloitti nuorten parissa, mutta viimeiset 16 vuotta ovat vierähtäneet Hyvinkäällä diakoniatyössä. Eteenpäin häntä motivoivat työtoverit, asiakkaat ja kutsumus.

– Usein nauretaan, että muilla virkamiehillä on työssä tukena normit, meillä taas armo!

Mutta totta puhuen, Tuija Mattila myöntää, että välillä työ vie voimia. Diakoniatyössä ei ole kiinteää viikkotyöaikaa ja joskus ihmiskohtalot pyörivät mielessä iltamyöhällä. Tällä viikolla 60 täyttävä Mattila on huomannut, että enää pitkistä työviikoista ei palaudu samalla tavalla kuin kolmi- tai nelikymppisenä.

– Viikkoon ei ole mahtunut viime aikoina juuri harrastuksia. Parasta mielen nollausta on naapurissa asuvan lapsenlapsen kanssa vietetty aika tai kun istahdan kotona kiikkustuoliin, pistän klassisen musiikin soimaan ja otan lehden käteen ja rentoudun. Ihmistyöstä parasta palautumista onkin ihan oma aika.

11.06.2019 STRESSITÖNTÄ ELÄMÄÄ 05.07.2020 ASTI !

Päätös työmarkkinatuesta                                                   

                 Työmarkkinatuesta on annettu uusi päätös ajalle                   
                 01.07.2019 - 05.07.2020.                                           

                 Sinulle on myönnetty työmarkkinatuki                               
                 01.07.2019 - 05.07.2020.                                           

                 Tämä päätös on annettu työvoimaviranomaisen antaman lausunnon     
                 perusteella.                                                       

        Miten asia on ratkaistu                                                     
                 Sinulle on myönnetty:                                             
                 Työmarkkinatuki                                                   
                 01.07.2019 - 05.07.2020  32,40 e/pv                               

                 Kulukorvaus                                                       
                 01.07.2019 - 05.07.2020   9,00 e/osallistumispv                   

                 Työmarkkinatukea maksetaan enintään 5 päivältä                     
                 kalenteriviikossa (ma - pe). Kulukorvausta maksetaan               
                 vain niiltä päiviltä, jolloin osallistut                           
                 kuntouttavaan työtoimintaan.                                       

09.06.2019 Mika, 27, kertoo millaista oli elää toimeentulotuella 5 vuotta – "Tuntui, että elän samaa päivää miljoonaan kertaan"

Mika, 27, kertoo millaista oli elää toimeentulotuella 5 vuotta – "Tuntui, että elän samaa päivää miljoonaan kertaan"

Tällä hetkellä kouvolalainen Mika, 27, (nimi muutettu) on elämäänsä suhteellisen tyytyväinen. Hänellä on työpaikka, hän asuu tyttöystävän kanssa ja tulevaisuuskin on taas olemassa.

Hiljattain Mika havahtui outoon tunteeseen. Hän koki jälleen olevansa kuin oikea ihminen.

– Raha vaikuttaa ihan hemmetisti. Se poistaa massiivisen, turtuneen stressin, jonka köyhyys tuo. Stressin, jota ei ehkä huomaa mutta joka puristaa kuin pakkopaita.


Kun saa palkkaa, on jaloillaan.

Vielä vuosi sitten kaikki oli toisin.

Mika sinnitteli tuolloin viidettä vuotta toimeentulotuella. Vuonna 2012 Mikan varusmiespalvelus oli päättynyt, mutta siviilissä hänellä ei ollut työ- eikä opiskelupaikkaa. Mika yritti jatkaa aiemmin keskeyttämänsä lukion suorittamista mutta ei saanut opintojaan päätökseen. Syyksi Mika kertoo motivaation puutteen.

Elämää leimasi ahdistus, näköalattomuus ja jatkuva rahapula. Mika häpeää viiden vuoden köyhyysjaksoaan niin paljon, että hän ei halua esiintyä tässä jutussa oikealla nimellään.

– Sitä käytti kaiken ajan siihen, että yritti unohtaa olevansa elossa. Tulevaisuutta ei ollut. Tuntui, että elän samaa päivää miljoonaan kertaan, hän kertoo.

Kun Mika eli toimeentulotuella, elämiseen jäi kiinteiden kulujen jälkeen 260 euroa kuussa. Sen täytyi kattaa ruoat, puhelimet, kulkemiset, nettiliittymät ja sairastamiset.

– Lompakko on itsesi ruumiillistuma. Ilman sitä olet b-luokan kansalainen. Sinulla ei ole toivoa, et voi investoida itseesi tai suunnitella mitään pitkällä tähtäimellä.

Eniten elämää haittasi epävarmuus. Toimeentulotuen varassa eläessään hän ei pystynyt luottamaan esimerkiksi siihen, että tuet tulevat ajallaan.

– Koskaan ei voi olla varma, että paperit ovat kunnossa. Joskus käsittelyssä voi mennä kaksi viikkoa, ja voi olla, että tuleekin lisäselvityspyyntö ja maksu viipyy, hän sanoo.

Kun rahattomuus jatkui, Mikasta tuntui, että hän jäi kaiken ulkopuolelle. Silloin iskivät masennus ja epätoivo.

– Pisimmän tähtäimen suunnitelma oli, että mietin, mitä syön kuun viimeisellä viikolla vai juonko nyt yhden oluen. Molempia ei ollut varaa tehdä, hän sanoo.

Myös sosiaalinen elämä kärsi, sillä Mikalla ei ollut rahaa lähteä tuttujen kanssa ulos tai harrastaa.

Vuonna 2015 Mika pääsi opiskelemaan puuteollisuuden perustutkintoa, mutta päätös opintolainan valtiontakauksesta viipyi. Takausta odotellessaan Mika rahoitti elämäänsä velkarahalla. Velka kasvoi ja vei luottotiedot. Mikasta tuntui, että köyhänä ei kannata yrittää mitään.

Mika nimeää tärkeimmäksi onnellisuutensa lähteiksi ystävät. Heidän ansiostaan Mika koki ansaitsevansa edes jonkinlaisen ihmisarvon.

– On äärimmäisen tärkeää, että on ihmisiä, jotka kohtelevat sinua ihmisenä. Että joku voi tarvita sinun apuasi ja voit antaa apua. Silloin voi nähdä oman arvonsa, vaikkei rahaa olisikaan.

Jaloilleen pääsy oli hyvien sattumusten summa. Mikan tyttöystävä sai töitä Kouvolasta, ja tyttöystävän perässä Mika muutti Jyväskylästä Kouvolaan. Uudessa kaupungissa hän otti yhteyttä Ohjaamoon, joka antaa muun muassa työllisyyteen liittyvää ohjausta 15–29-vuotiaille nuorille. Ohjaamon kautta hän löysi mielekkään työpaikan järjestötoiminnasta. Se on muuttanut paljon, lähes kaiken.

– Ei tiedä, mitä mahdollisuuksia voi olla, ennen kuin ne tulevat eteen. Olen ollut aiemmin hyvin jyrkkä. En ole halunnut tehdä työtä, joka ei tunnu oikealta. Tämä työ tuntuu oikealta, hän sanoo.

Teksti: Leena-Kaisa Laakso

Harva toivoo ökyilyä

Suomalaisten onnellisuus on tutkija Sakari Kainulaisen mukaan suhteellisen vakaalla pohjalla. Ihmiset ovat myös realisteja. Harva toivoo ökykuluttamista.

Kainulainen kritisoi ajatusta, että onni ja menestys ovat aina itsestä kiinni.

– Olen taustaltani sosiologi ja tehnyt töitä sosiaalipoliittisten asioiden parissa. Minulle onnellisuus ja tyytyväisyys määräytyvät paljolti myös siitä, millaisissa rakenteissa elää ja mikä on mahdollista.

Etenkin lasten köyhyys huolestuttaa tutkijaa, koska sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia jo lapsen kehitykselle.

– Jatkuva stressi on haitallista ja aiheuttaa muutoksia aivoissa, Kainulainen sanoo.

Kainulaisen mielessä yhteiskunnassa voisi miettiä, rakennetaanko yhdessä vai yksin tekemisen kulttuuria. Tärkeää on myös se, että mielen hyvinvointiin on tarjolla tukea.

Lapsiköyhyyden seurauksia voisi vähentää muun muassa tarjoamalla lapsille ja nuorille mielekästä tekemistä.

– Kyse on pienistä asioista kuten siitä, ovatko koulut käytettävissä harrastuksiin iltaisin ja maksavatko harrastukset.

03.06.2019 Näin hallitusohjelma vaikuttaa arkeen – eläkkeitä ja sosiaalietuuksia korotetaan, aktiivimalli puretaan

Näin hallitusohjelma vaikuttaa arkeen – eläkkeitä ja sosiaalietuuksia korotetaan, aktiivimalli puretaan

3.6.2019 07:15 Päivitetty 3.6.2019 07:18STT
 
Hallituksen muodostaja Antti Rinne (sd.) on vahvistanut, että uusi hallitus lisää pysyviä menoja noin 1,2 miljardilla eurolla. Kuva: EPA

Pienituloisten eläkkeitä ja sosiaalietuuksia korotetaan, aktiivimalli puretaan, kotitalousvähennystä karsitaan. Aamupäivällä julkistettavan hallitusohjelman sisältö on jo vuotanut etukäteen julki, ja sitä on luonnehdittu vasemmistolaiseksi.

Hallituksen muodostaja Antti Rinne (sd.) on vahvistanut, että uusi hallitus lisää pysyviä menoja noin 1,2 miljardilla eurolla. Veronkorotuksia on tulossa nettona noin 700 miljoonan euron edestä. Muutos on selvä verrattuna Juha Sipilän (kesk.) hallitukseen, joka kertoi heti alkajaisiksi neljän miljardin euron leikkauksista.

Uusi hallitus vetoaa siihen, että taloustilanne on kohentunut viime vuosina.

–  Yhteiskunnan perusrakenteet ovat kunnossa. Talous- ja työllisyyskehitys on ollut viime vuodet vahvaa, todetaan julkisuuteen vuotaneen ohjelmaluonnoksen johdannossa.

Iltalehti julkaisi eilen kokonaisuudessaan hallitusohjelmaluonnoksen, jonka se sai käsiinsä perjantaina. Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin mukaan sisältöön tuli vielä muutoksia sunnuntain aikana. Radikaaleista muutoksista tuskin on kyse, sillä Rinne sanoi perjantaina, että viikonloppuna tarkastellaan enää tekstin sanamuotoja ja varmistellaan talouslukuja.

Ohessa luonnoksesta poimittuja muutoksia, jotka vaikuttavat konkreettisesti ihmisten arkeen.

Palkkaverotukseen “maltillinen kevennys”

Hallitus varaa 200 miljoonaa euroa maltilliseen tuloveron kevennykseen. Sillä on tarkoitus korvata pieni- ja keskituloisiin palkansaajiin, eläkeläisiin ja yrittäjiin kohdistuvia välillisten verojen korotuksia.

–  Hallitus ei pidä tarkoituksenmukaisena ansiotulojen veron yleistä keventämistä tilanteessa, jossa talous kasvaa normaalilla tavalla, luonnoksessa muotoillaan.

Suurituloisiin kohdistuvaa niin sanottua solidaarisuusveroa jatketaan hallituskauden loppuun. Solidaarisuusvero tarkoittaa ansiotuloveron ylintä tuloluokkaa, jonka alaraja on tänä vuonna 76 100 euroa.

Palkkaverotukseen tehdään myös ansiotason nousua ja inflaatiota vastaava tarkistus vuosittain.

Eläkkeitä ja sosiaalietuuksia korotetaan

Pienten eläkkeiden eli kansaneläkkeen ja takuueläkkeen korotuksiin käytetään 183 miljoonaa euroa.

Korotuksia on tulossa myös peruspäivärahaan, työmarkkinatukeen sekä vähimmäismääräisiin sairaus- ja vanhempainpäivärahoihin. Korotuksiin on tarkoitus käyttää 52 miljoonaa euroa.

Opintotukeen kuuluva opintoraha sidotaan indeksiin ensi vuoden alusta alkaen. Ensimmäinen indeksikorotus toteutetaan kuitenkin puolittaisena. Opintorahan sitominen indeksiin maksaa vuoden 2023 tasolla 25 miljoonaa euroa.

Oppivelvollisuus laajenee, toisen asteen oppimateriaalit maksuttomiksi

Oppivelvollisuusikä nousee 18 vuoteen, ja oppivelvollisuus laajenee koskemaan myös lukiota ja ammatillista koulutusta. Toisen asteen tutkintoihin voidaan sisällyttää mukaan myös esimerkiksi kymppiluokat, kansanopistot, kuntoutus ja työpajatoiminta.

Erityisesti SDP on ajanut oppivelvollisuuden ulottamista myös toisen asteen koulutukseen. Nykyisin oppivelvollisuus päättyy, kun peruskoulu on suoritettu tai viimeistään 17-vuotiaana.

Toisen asteen koulutuksesta tulee maksutonta, jolloin kirjat ja muut materiaalit muuttuvat oppilaille ilmaisiksi.

Perhevapaauudistus: Isille pidemmät kiintiöt, kotihoidontuki säilyy

Hallituksen tavoitteena on, että perhevapaat ja hoitovastuu jakautuvat perheissä tasaisesti molempien vanhempien kesken. Isille kiintiöityjä ansiosidonnaisia vapaita pidennetään niin, että äitien nykyisin käytettävissä oleva osuus ei lyhene. Lisäksi perhevapaat sisältäisivät vapaasti valittavan vanhempainvapaajakson. Sitkeäksi kiistakapulaksi muodostunut kotihoidontuki jatkuu nykymuotoisena.

–  Uudistus toteutetaan siten, että se kohtelee tasa-arvoisesti kaikkia, myös monimuotoisia perheitä ja huomioi yrittäjyyden eri muodot, luonnoksessa muotoillaan.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus palautetaan

Tuleva hallitus aikoo palauttaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Muutoksen jälkeen jokaisella lapsella olisi jälleen oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen.

Sipilän hallitus rajasi päivähoito-oikeutta viime vaalikaudella. Rajauksen mukaan lapsella on oikeus saada varhaiskasvatusta vain 20 tuntia viikossa, jos vanhemmat eivät työskentele tai opiskele päätoimisesti. Osa kaupungeista, kuten Helsinki ja Tampere, kuitenkin päättivät, etteivät ne rajaa päivähoito-oikeutta. Uusi hallitus aikoo myös pienentää yli 3-vuotiaiden ryhmäkokoja.

Hoitajamitoituksen vähimmäistasoksi 0,7

Eduskuntavaalikampanjoinnissa kuumaksi perunaksi muodostunut vanhustenhoidon hoitajamitoitus nostetaan 0,7 hoitajaan yhtä hoidettavaa kohti. Nykyisin mitoituksen vähimmäistaso on 0,5. Hallitusohjelmaa rakentavista puolueista kaikki ovat kannattaneet hoitajamitoituksen nostamista, ja etenkin SDP on pitänyt asiaa paljon esillä.

Kotitalousvähennystä karsitaan

Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä laskee 2 250 euroon. Nykyisin enimmäismäärä on 2 400 euroa henkilöä kohden.

Lisäksi kotitalousvähennyksen osuutta työkorvauksissa lasketaan 40 prosenttiin ja palkoissa 15 prosenttiin. Nyt yrittäjälle tai yrityksille maksetuista työkorvauksista voi vähentää verotuksessa 50 prosenttia ja palkoista 20 prosenttia.

Kotitalousvähennystä voi saada kotona tai vapaa-ajan asunnossa teetetystä työstä, kuten siivouksesta, remontoinnista tai lastenhoidosta.

Hallitus aikoo selvittää edellytykset sille, että kotitalousvähennyksen rinnalle tulisi käyttöön tukijärjestelmä, jossa vastaavasta edusta voisivat hyötyä myös pienituloisimmat.

Asuntolainojen korkovähennys poistuu

Asuntolainan korkojen verovähennysoikeutta on leikattu jo useana vuonna peräkkäin, ja tuleva hallitus aikoo jatkaa tätä kehitystä. Hallitusohjelmaluonnoksen mukaan asuntolainan korkovähennys poistuu kokonaan tämän hallituskauden aikana.

Työtulotuki kannustamaan osa-aikatyöhön
Hallitus selvittää mahdollisuutta ottaa käyttöön tuloverotuksen yhteydessä toteutettava työtulotuki pienituloisille vuoteen 2022 mennessä.

Sillä lisättäisiin kannustimia esimerkiksi osa-aika- ja keikkatyöhön ja pyrittäisiin purkamaan pienituloisten kannustinloukkuja. Työtulotuki tarkoittaisi, että ansiotulovero voi olla negatiivinen pienituloisilla palkansaajilla, eläkeläisillä ja yrittäjillä. Pienituloinen saisi siis verojen maksun sijaan veronpalautusta.

SDP esitti työtulotukea vuosi sitten julkistamassa vero-ohjelmassaan. Valmisteluvaiheessa on tarkoitus selvittää, miten työtulotuki on yhdistettävissä muihin etuuksiin järkevällä tavalla.

Fossiilisten polttoaineiden verotus nousee, tiemaksut mahdolliseksi

Fossiilisten polttoaineiden verotusta korotetaan vaalikauden aikana 250 miljoonalla eurolla. Korotuksen vaikutukset pienituloisille kompensoidaan tuloverotuksen ja etuustasojen muutoksilla.

Hallitus myös uudistaa autoilun työsuhde-etua niin, että etu “suosii huomattavasti vähäpäästöisen auton valintaa”.

Lisäksi hallitus vapauttaa sähköauton latausedun verosta, ja tekee näin sähköautoilusta nykyistä houkuttelevampaa.

Uusi hallitus aikoo myös säätää lain, joka mahdollistaa tiemaksujen käyttöönoton kaupunkiseuduilla.

Tupakan ja alkoholin verotus kiristyy
Tupakka- ja nikotiinituotteiden verotusta korotetaan yhteensä 200 miljoonalla eurolla tulevan hallituskauden aikana. Viime vuonna tupakkavero toi valtiolle 1,1 miljardin euron verotulot.

Tupakkaveroa on kiristetty viime vuosina useasti. Tänä vuonna tupakkavero nousi jo kertaalleen vuoden alussa, ja toinen korotus on tulossa heinäkuussa.

Alkoholiveroa korotetaan 50 miljoonalla eurolla. Samalla pyritään seuraamaan veronkorotusten vaikutuksia alkoholin matkustajatuontiin.

Viro on alentamassa alkoholiveroa kesällä 25 prosentilla, mikä saattaa lisätä alkoholin tuontia Suomeen etelänaapurista.

Virvoitusjuomaveroa korotetaan 25 miljoonalla eurolla. Korotus painottuu sokeripitoisiin juomiin. Hallitus kuitenkin selvittää, voiko marja- ja hedelmämehut rajata pois veron piiristä.

Kiinteistöveroon muutoksia
Uusi hallitus aikoo rukata kiinteistöveroa niin, että kiinteistöjen verotusarvot heijastaisivat käypiä arvoja nykyistä paremmin. Uudistuksen valmistelussa pyritään ottamaan nykyistä paremmin huomioon sekä maapohjan että rakennusten todellinen markkina-arvo.

–  Kiinteistövero ei saa johtaa kohtuuttomiin muutoksiin kenenkään kiinteistöverossa. Uudistusta arvioidaan kohtuullisten muutosten näkökulmasta ennen kuin se annetaan, luonnoksessa täsmennetään.

Kiinteistöveroa ei aiota laajentaa maa- ja metsätalousmaahan. Uudistuksen yhteydessä selvitetään, miten verovelvollisen alhainen maksukyky voidaan ottaa huomioon.