31.05.2015. UUSI ULOSOTTOMIES -(NAINEN)

Tuli tutustuttua uuteen ulosottomieheen.
Perusturvasta olivat soittaneet liittoon YTK:hon, ja olivat tiedustelleet maksuvapaita ulosotosta. Ei ollut näkynnyt mitään. Siinä sitten soiteltiin puolin ja toisin. Selvisihän se lopulta, on maksuvapaina kesäkuu ja heinäkuu, mutta sehän ei vaikuta, kuin kesäkuun tuolla liitossa . Sitten sinne Kelan asiakkaaksi.

Kesäkuussa ja heinäkuussa  en varmaankaan saa toimeentulotukea, tai voisin ehkä saadakkin heinäkuussa, kun menee tuo pienempi asumistuki vielä, nousee vasta elokuussa. Eipä paljon hurrata, jos eivät maksa.
Onneksi on kesä, ja voi syödä vaikka voikukanlehtiä.

Saan kuulemma tehdä Kelassa ensimmäisistä kahdesta viikosta työttömyyshakemuksen.
Mutta, pitää muistaa ilmoittaa Työttömyystoimistoon , että se 500 päivää liitolle on tullut täyteen.
Paperi tulee liitolta.
Muuten ei Kelasta rahaa tipu.

Olin sitten siinä hoitoneuvottelussa. Ja sieltä tuli tekstiä, pikkasen rankemmalla tavalla.
Uusi lääkärintodistus B sellainen lähtee Varmaan ja Kelaan. Ja sieltä Vakuutusoikeuteen.
Mitenhän siihen suhtaudutaan? Toivottavsti hyvin.

Nythän , kun ulosottoperintä loppuu, velat saavat olla siellä, kasvaa korkoa.
Osa varmaan ottaa pois, laittavat uudelleen, kun saan taas sellaista rahaa, josta voivat periä velkojaan pois.

En valita, onhan minulla asunto, siisti sellainen ja katto pään päällä.
Elän minimillä, ja apuja saan silloin tällöin.
Työelämään palaan , kun saan terveyden niin hyvään kuntoon.

Pienelläkin voi tulla toimeen.
Kun ei ole , ei voi vaatia mitään muuta, mitä muilla voisi olla.

Olisihan oli ihanaa.
Mutta ei mammona onnea tee.

Mutta raha helpottaa elämistä.
Apua pitää osata pyytää ja myös osata ottaa vastaan

Ja se on Suomessa erittäin tärkeä asia, pysyäkseen  elämässä mukana.
Leikataan ja supistetaan , verotetaan.
Yritetään nousta lamasta.



Uusia työpaikkoja.
Säästöjä.


Onni tulee eläen, ei etsien.
Ihanaa kesää .

31.05.2015. KANNANOTTO

Kannanotto tuohon lehtikirjoitukseen.

Mistä näitä kertomuksia tulee.
Tuon äidin koti oli todella sekainen.
Ja tuohon tekstiin kiinnitin huomiota, kun kertoi  että rahaa ruokaan on viikossa 70 €.
Eli 280 € .
Kertoi  luottotiedottomuudestaan.
Mutta ei kertonut avoimesti mistä kyseiset luottotiedot olivat menneet.
Ja kuinka oli auttanut vielä huonommassa tilanteessa olevaa naapuria.
Hyväntekeväisyyttäkin oli saanut, ja jakanut niitä naapurille.
Limsaakin ostaa kerran viikossa, ennen useammin.
Lapsia oli 2 ja 6 vuotiaat.
Hääpäivääkin juhlitaan miehen kanssa kahdestaan kerran vuodessa.
Telkkarin oli saanut hommattua jonkun anopin kautta.

Kuinka monelle tuo elämä on joka päiväistä, ja vieläkin kurjemmissa oloissa.
Rahaakin voi olla vielä vähemmin.

Mutta, miksi tämä juttu oli tullut lehteen.
Ja kun äiti ei saa joka päivä ruokaa, kun lapsille antaa, syö sitten jos lapsilta jää.
Koska äiti haluaa mennä töihin. Apua voisi saada tätä kautta, jos vaikka joku työllistää.
Miehen työsopimus oli loppunut ja jäänyt työttömäksi.
Kesällä he saavat toimeentulotukea.


Kun kaiken tämän ynnää niin, jotenkin tulee epäilevä olo.
Onko aihetta, on. Miten asunto voi olla tuon näköinen.
Luonteeltaan meitä on monenlaisia, ja toiset siivoavat ja pitävät kodistaan huolta.
Kuitenkin on joitakin tavaroita mitä ei kaikilla ole, aurinkovarjo, hyllykkö yms. mitä ei näytetty.

Siisteyshän on puoli ruokaa.

Aina näissä jutuissa, pitäisi olla totuus .
Antaa väärän tiedon.
Jos, sanoo jotain negatiivista pitää se perustella.

31.05.2015. Työtön Nina: Parina päivänä viikossa syön vain, jos lapsilta jää jotain

Työtön Nina: Parina päivänä viikossa syön vain, jos lapsilta jää jotain
KOTIMAA JULKAISTU 30.05.2015 19:08


Kontulassa asuva Nina on tottunut venyttämään euroja, jotta perheen lapset saisivat syödäkseen. Nina joutuu tinkimään omasta syömisestään viikottain, kun rahat eivät riitä.

– Olen käynyt muutaman kerran leipäjonossa hakemassa ruokaa, mutta en käy enää, sillä monella muulla asiat ovat vielä huonommin kuin meillä. Me saamme ostettua perusasiat, kun venytän senttejä.

– Viikkobudjettimme ruokaan on 70 euroa. Kerran viikossa ostan myös pullon limsaa, jota ennen join joka päivä. Se oli pakko lopettaa.

Raha ei riitä edes ruokaan
Nina neuvoo, että pyhien jälkeen kaupoista saa halvalla ruokaa.

– Esimerkiksi Lidl:istä tai S-marketista voi saada tarjouksesta kahdella eurolla 400 grammaa jauhelihaa.

– Joudumme ostamaan täysjyväpastaa, joka maksaa kahdeksan senttiä enemmän kuin tavallinen. Poikani maha ei kestä tavallista pastaa, koska hänellä on refluksi-tauti. Olen nyt niin ylpeä, kun sain tehtyä meille kolmeksi päiväksi makaronilaatikkoa 15 eurolla. Hyvällä tuurilla siitä riittää neljäksikin päiväksi.

Leivät Nina leipoo itse. Sillä tavoin hän saa kolmella eurolla leipää viideksi päiväksi.

– Saatan olla pari päivää viikossa syömättä, jotta ruokaa riittää ainakin lapsille. Syön, jos lapsilta jää jotain yli. Miehelleni teen kolme eväsleipää lounaaksi.



Mun lottovoitto olisi työpaikka
26-vuotias Nina kertoo valmistuneensa parturi-kampaajaksi, mutta ei kykene allergioiden vuoksi työskentelemään enää ammatissa.

– Olin ennen lasten syntymää osa-aikaisena Hesburgerilla, missä sain töitä 20 tunniksi viikossa. Vuokrani oli vain 300 euroa, joten pärjäsin sillä rahalla.

– Olin opiskelemassa merkonomiksi, kun tulin raskaaksi. Nyt mieheni on kausityöntekijä varastossa, mutta työt loppuivat taas perjantaina. Saamme kesällä toimeentulotukea.

Nina kertoo etsivänsä töitä. Työpaikka esimerkiksi kaupan kassalla toisi varmasti ainakin 100 euroa enemmän rahaa kuussa perheen talouteen.

– Eläisimme herroiksi, jos saisin töitä ja meillä molemmilla jäisi peräti 1200 euroa kuussa käteen. Työpaikka olisi mun lottovoitto, hehkuttaa Nina.

– Etsin osa-aikatöitä ensin lasten vuoksi, sillä haluan olla läsnä heidän elämässään toisin kuin äitini. Pienempi lapsistani on 2-vuotias ja isompi jo 6-vuotias.

Nina sanoo hakevansa töitä, kunnes löytää.

– En aio luovuttaa töiden hakua ennen kuin eläkkeellä. Pitäähän minun eläkerahat tienata ja haen töitä joka puolelta. Haluan näyttää lapsilleni mallia, että heistä kasvaa fiksuja aikuisia.



Haaveista totta
Ninan mukaan heidän elämässään on kaksi ylellisyysasiaa.

– Mieheni on haaveillut siitä saakka, kun ollaan oltu yhdessä isosta 47-tuumaisesta televisiosta. Meillä ei ole luottotietoja, joten anoppini avulla saimme vihdoin ostettua television. Tämä lisäksi meillä on nopea nettiyhteys, josta olemme luopumassa.

Nina kertoo aiemmin katsoneensa televisiota jatkuvasti, mutta vähentäneensä sitä.

– Esikoisemme oppi kellon televisiosta. Aika selvisi siitä, mikä ohjelma oli menossa. Yhä vieläkin minulla on muutamia ohjelmia, joita haluan katsoa ja silloin mieheni tietää, että minua ei saa silloin häiritä.



Juhlapäivä kerran vuodessa
Nina kertoo auttavansa naapuriaan, jossa on kolmilapsinen perhe.

– Heillä on vielä huonommin ja äidillä on nyt käsi kipeänä. Käyn auttamassa häntä. Jouluna saimme jouluapuna tavaraa ja rahaa, joista osan annoin heille. Olisimme itsekin ne kipeästi tarvinneet, mutta heillä oli vielä suurempi hätä.

Ninan mukaan heillä on juhlapäivä kerran vuodessa, kun pariskunta juhlii yhdessä hääpäiväänsä.

– Tilanteemme ottaa välillä päähän, mutta lasten pusut ja halit saavat huolet unohtumaan hetkeksi.

17.05.2015 AHDISTAA

Ahdistaa, joskus todella paljon.
Ja tämä päivä ollut sellainen.
Vaikka olen yrittänyt täyttää sen kaikenlaisella tekemisellä, vaikka onkin lepopäivä.

Laina vaan painaa mieltäni, Lotto ja Eurojackpot eivät minulle suonut voittojaan.
Olisi vaan kivaa mennä pankkiin ja ladata siihen se 9000 € ja sanoa ,olkaa hyvä.
Saisin pelon pois mielestäni, ja takaajat pois tehtävästään .
Heille veisin henkilökohtaisesti paperin, teidän takaukset päättyivät ja päiväys.

Minua ei niinkään haittaa ne ulosottovelat niinkään, kuin tuo pankkilaina.

Ulosottoviranomainen muistaa kyllä tuloista ottaa sen 1/3 tai 2/3 tai 3/3 osan, riippuen tulojen suuruudesta.
Ulosottovelalla ei ole ketään kinuumassa ja olemassa takaajana.
Pikavipit ja käyttölainat yms.  ne saatiin silloin ennen vuotta 2013  ihan ilman takausta. . Onneksi silleen,lainaa ottaessa  hätä oli varmaan silloin suunnaton, mutta olisi pitänyt tajuta mitä tekee ja sen seuraukset, turhaahan minä sitä tässä enää surkuttelen, tehty mikä tehty.
Ei se kuitenkaan anna oikeutta langeta noihin sudenkuoppiin.
Omaa tyhmyyttänihän olen velkaantunut ja sen nyt maksan takaisin kovalla rahalla.

Onneksi se järkikin tuli kuvioihin 2013 syksyllä. Alkoi sitten tuo ulosotto jakso, joka jatkuu ja jatkuu.


Voisi olla vaikka niin, että luottotietoni olisivat poissa tuollaisten lainojen osilta aina .
Enpä kuitenkaan usko, tämän kovan koulun käytyäni, että laittaisin samaan soppaan itseni.

Ja tuleehan siihen jo estekkin, ikäni. Vanhuus.

Tämäkin helpotti, kun sain tänne taas tämän kirjoitettua.

Tällä mennään taas tulevaan viikkoon.

17.05.2015 ELÄMÄ ON VALINTOJA

Tänä viikonloppuna olisi ollut, jos jonkinlaista menoa.
Olisi ollut kokous, entisten luokkakavereitten kanssa.
Mutta, jouduin sen perumaan viime metreillä.
En jotenkin kuitenkaan jaksanut mennä sinne, taloudellisista syistä ja myös perhe syistä.
Painaa mieltä kotiasiat aika lailla, tällä hetkellä.

Taloudellisesti ihan niin huono aika , kuin vaan voi olla.
Nyt todellakin elän minimi taloutta.
Eli seuraavan kerran tulee talouteeni rahaa vasta 01.06.2015.
Tarjottiin mulle lainaksi sekä  tarjottu ruoka ja drinksu  , mutta kun ei anna itselleen iloa, ja hauskuutta, luopuu koko asiasta.
Olen edelleen niin kriittinen ja armoton itselleni.
Se tasapainoisuus , välillä edelleen hakusessa.

Ja tietty, kun nainen olen, olen todellakin unohtanut kaikki menot yms.
Ja vaatekaapissani, ei kyllä löydy kuin tuulipuvunhousut ja yhdet farkut, jotka nyt ovat sen verran tiukat, ettei jalkaan mene. Ja lenkkikenkiä, jotka käytetään loppuun saakka.

Monesti ihailenkin ihmisiä ja varsinkin naisia, jotka saavat ja voivat pukeutua hienosti ja tyylikkäästi.

Jossain vaiheessa, kaapistani löytyi jos jonkin laista vaatetta, ja niitä ostettiin joka kuukausi ihan vaan ostamisen ilosta. Lainalla ja luotolla, ja silloin  ei ollut huolta huomisesta.

Mutta asiathan muuttuu , onneksi, ja ainakin minun kohdallani parempaan suuntaan.
kaippa, kun saisin sen uuden ammatin ja koulutuksen, voisin sitten satsata tähän ulkonäköön ja vaatetukseenkin pikkasen enemmän.
Wappuaattona sain pienen yllätyksen ja sen satsasin itseeni, eli osti orvokkeja  ja vähän ruokaa.

Siinä jotenkin menee, ihan sekaisin onnesta , kun yllättäen saa jotain ylimääräistä itselleen.

Olen pitkään haaveillut uudesta takista ja katsellut sitä, olisiko jossain alennuksessa, mutta ei ole ollut. Taas laadullisesti hyvä, jotta kestää monta vuotta. No, sen saan sitten joskus, mutta nyt kun tipun peruspäivärahalle Kelaan, niin todellakin kaikki haaveet mistään ylimääräisestä pitää unhoittaa.
Tiukkaa tulee olemaan kesä- ja heinäkuu, elokuussa helpottaa. Tai jos tulot muuttuu, kuntoutusrahaksi tms.

Ulkomaanmatkaa Tallinnaan suunnittelin naapurin rouvan kanssa, mutta siihenkin pitäisi saada säästöön muutamia kymppejä, matkan lisäksi. Mutta, minun passihan olikin mennyt vanhaksi. Eli siihen sitten, tyssäsi matkani.

Tallinnassa ja Ruotsissa olen reissannut, mutta sen pidemmälle en ole päässyt. Koti Suomessa olen ollut Oulussa saakka, Lieksassa ja Simpeleellä sekä Kuopiossa. Ja muutamia kaupunki vierailuja, ja Tampereella se kuntousjakso 3 päivää.


Ihan olin siinä toivossa , että olisin saanut kirjoittaa tänne tässä kuussa, lainani pankkiin olisi alle 9000 €.
Mutta kas, pankki olikin vieläkin kanssani eri mieltä.
Summa lainassa oli  9 031,76 €.
Jospa sitten ensi kuussa.
Laina on otettu 19.01.2007 ja silloin pääoma oli 24 200 €

No unelmia, niitä pitää olla, ne kantaa elämässä.
Terapiat loppuu viikon päästä ja tuomio niistä tulee sitten 28.05.2015 hoitoneuvottelussa.

Aurinkoisia ja lämpöisiä kevät päiviä .

11.05.2015 KUKKARON NYÖRIT KIREÄLLÄ

Pitäisi olla onnellinen.
Onni ei synny rahasta, eikä mammonasta vaan ihan elämästä.
Olen pähkäillyt ja laskenut rahojani, jotka tippuvat, kun siirryn YTK:n päivärahoilta Kelan rahoille.
Asumistukikin tuli tarkastettua ja kas vaan, sinnekin tullut uusi muutos ja tietty huonompaan suuntaan.
Eli , kun jään päivärahoille kesäkuun toisella viikolla , niin pitää olla yksi kokonainen kuukausi välissä ja sitten saa korotettu asumistukea, tai kuka mitäkin.

Eli näin ollen joudun keplottelemaan puolitoista kuukautta, minimi asumistuella, ja siitä pitäisi maksaa vielä se 266 € pankkilaina. Huh heijaa, kuinkakohan käy.
Jos jostain vaan saisi säästettyä vaikka sen 266 € ja toinen mukamas. Jos vaikka säästäisin näistä mun tuloista.

Odotan todella paljon sitä, että testeistä tulee tietoa, ja pääsenkö töihin, pakkohan se on mennä, että saan tuon pankkilainani maksettua, ettei jää takaajille. Tai jos en töihin, saisin vaikka jotakin tukea, että pankkilaina tulisi hoidettua.
Tuo pankkilaina stressaa todella paljon . Muutenhan tässä muussa elämässä ei ole mitään ongelmaa.
Ulosotostakin tuli kirje , että kesä- ja heinäkuu ovat maksuvapaita. Ei auta minua paljonkaan. Kun Kelan päivärahoista ei peritä ulosottomaksua ollenkaan.

No tuo oli mun huumorinani. Kuten olen kirjoittanut , ei näistä 100 € rahoista paljon säästetä.
Jos sitten söisin niitä kynsiä, ja olisin vaikka laihutuskuurilla, kesällä vois syödä vaikka voikukkia ja koivinlehtiä.

Niin, jotakin olisi tehtävä.
Onneksi yksi juttu selviää toukokuun lopulla, eli se mun psykologinen testi ja toimintaterapian lausunto.
Lääkäri tekee lausunnon, ja sitten sen lääkärin ura loppuukin taas meidän sairaalassa.

Tämäkin on yksi ongelma. Kun pitää joka kerta kertoa uudelle lääkärille kaikki vaivat, kivut ja säryt.
Kun ne haluaa kuulla ne potilaalta eikä lukea potilaskertomuksista. Että, saavat potilaasta henkilökohtaisen mielipiteen.

No näillä teksteillä aloitetaan , tai ollaanhan me jo toukokuun puolessa välissä.

Pakkoa sanoa, että on ollut pikkasen rankka alku kuukausi , liittyen lähi perheen piiriin.
Mutta toivotaan että aurinko ja kevät ja alkava kesä saa mielen nousemaan ja asiat ratkeavat parempaan suuntaan.

Palailen taas.