Ulosotto muistaa kirjeillä.
Ja sinne tippunutkin jo aikaisen monta laskua, ja menisi ne loputkin nopeasti, ei tarvis kärsiä aina, kun postiluukusta tulee kirje. Vaikka kuinka olisin asennoitunut, että nyt kyllä kestän. Ei vaan onnistu, se lyö niin vasten kasvoja.
Juttelin ulosottomiehen kanssa, niistä koroista suurin piirtein 95 € korot ja lyhennys noin 190 € eli neljän vuoden aikana summa kasvaa, mutta ei lyhene kuitenkaan kovin paljon, mutta ei mene rajan yli.
Jos, saan tuon pankin lainan maksettua ajallaan niin, helpottaa huomattavasti tilannettani.
Ja miten tuon työn kanssa käy, kuntoudunko työkykyiseksi, ja mille alalle? Vaikeita juttuja. Kun nämä kaikki vielä samassa ryppäässä, meinaa pikkasen olla haastetta selvitä. Mutta kyllä mä yritän selvitä, pikku hiljalleen, päivä kerralleen.
Se auttaa kyllä myös, että tietää en ole ainut, enkä todellakaan niin pahasti velkaantunut kuin toiset Suomalaiset, mulla puhutaan vaan sadoista tuhansista , muilla miljoonista tms.
Ulosotossa velkaa tällä hetkellä 17 589,22.
Puhelinlaskustani : Olen liittänyt poikani kanssa sen netti/puhelinlaskut ja mun netti/puhelinlaskut yhteen, silloin vielä kun oli luottotiedot kunnossa, nyt vähän aikaa sitten tein eston ettei voi soitella palvelunumeroihin. Heti laskut tippuneet 30 €.
Tässä kuussa jäi tilille 25 € ruokaan, mutta onneksi sain ruokaseteleitä srk:sta. Kiitos sinne. Ja pakkasessa on marjoja, jonkun vaan pitäisi syödä niitä.
Näin lokakuussa meni.
torstai 31. lokakuuta 2013
31.10.2013 Suomessa köyhänä
Mathias Rosenlund: "Köyhällä ei ole varaa unelmiin"
31.10.2013 15:06 73
KUKA
Mathias Rosenlund
Syntynyt Tukholmassa vuonna 1981. Asuu Vantaalla.
Opiskelee pohjoismaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa.
Ammatiltaan kirjailija ja pätkätyöläinen. Omaelämäkerrallinen esikoisteos Vaskivuorentie 20 julkaistiin lokakuussa.
10- ja 7-vuotiaiden lasten isä.
Harrastaa syksyn värien ihailemista ja kirjallisuustilaisuuksien järjestämistä Arkadia-kirjakaupassa Töölössä.
Mathias Rosenlundin perhe on suomalaisittain köyhä. On saunallinen kolmio, muttei aina varaa vuokraan. Se ei silti ole Mathiaksen mielestä köyhyydessä pahinta. Pahinta on, ettei uskalla enää unelmoida. Siitä hän kirjoitti kirjan.
Mathias Rosenlundin taskussa kilahtaa iPhonen tuttu tekstiviestiääni. Hän kaivaa puhelimen esiin. Sen näyttö on rikki.
"Mulla on aina sellainen olo, että tällaisen köyhän jätkän pitää selitellä, miksi sillä on iPhone", Mathias sanoo.
"Sain tämän ilmaiseksi kaverilta, joka osti uuden."
Hän alkaa osoitella olohuoneensa tavaroita. Sohva on saatu joululahjaksi, kirstu peritty sukulaisilta, tietokonepöytä maksoi kirpputorilla vitosen. Lasten legot ovat käytettyjä, ja suuri osa seinän peittävän kirjahyllyn kirjoista haalittu kavereilta.
Tällaista on Mathiaksen mukaan köyhyys Suomessa.
"Meillä on tavaroita, mutta ei ole varaa ostaa niitä itse."
Vantaan Myyrmäessä asuva Mathias Rosenlund, 32, on 10-vuotiaan pojan ja 7-vuotiaan tyttären eronnut isä ja tuore esikoiskirjailija. Hänen perheensä elää EU:n virallisella köyhyysrajalla, kuten 700 000 muutakin suomalaista. Yhden aikuisen ja kahden lapsen taloudessa se tarkoittaa alle 1 817 euron kuukausituloja. Viime kuukausina tosin on kavuttu parisataa euroa rajan yläpuolelle.
Kuluneen vuoden aikana Mathias on työskennellyt kolmessa eri työssä, useilla eripituisilla sopimuksilla.
Neljä viime kuukautta hän on ollut täysipäiväinen lastentarhanopettajan sijainen myyrmäkeläisessä päiväkodissa. Iltaisin hän on tehnyt kirjallisuuskritiikkejä lehtiin ja suorittanut kirjallisuustieteen kursseja yliopistolla.
Palkkaa on jäänyt käteen noin 1 600 euroa, ja Kela on maksanut asumistukea 400 euroa.
Kun niistä miinustaa 1 030 euron vuokran, pakolliset laskut ja bussikortit, elämiseen jää viitisensataa euroa.
"Sillä maksetaan aikaisempia velkoja, hygienia- ja taloustarvikkeet ja perheen ruuat. Ruokaan menee noin 100 euroa viikossa."
Eniten rahaa kuluu vuokraan. Koti on kolmio, jossa on oma sauna, parveke ja kaunis sisustus. Sellainen, että kun kaveri tuli käymään, hän ihmetteli ääneen, onko Mathias köyhä lainkaan, koska koti on niin nätti.
"Emme me ole köyhiä samalla tavalla kuin romanikerjäläiset, joilla ei ole ruokaa ja kotia. Suhteellinen köyhyys ei näy ulospäin", Mathias sanoo.
Miten se sitten näkyy?
Parin kuukauden vuokrat ovat rästissä. Vuokraan tarkoitetut rahat on käytetty vanhoihin vuokrarästeihin ja puhelinlaskuihin. Ulosottoviraston maksut ovat osa Mathiaksen kuukausibudjettia. Luottotiedot ovat menneet ajat sitten.
"Nyt pitää jännittää, tuleeko postiluukusta häätöilmoitus."
Pojan luokassa vanhemmat säästävät joka kuukausi 80 euroa leirikouluun. Siihen Rosenlundeilla ei ole ollut kertaakaan varaa. Luultavasti leirikoulu jää väliin. Koulussa tarvittavat luistimet saatiin onneksi kaverilta ilmaiseksi. Pieneksi käyneiden talvitakkien tilalle haettiin uudet kirpputorilta. Kesälomalla ei lähdetty suvun mökille Savoon, koska junaliput olisivat maksaneet pienen ulkomaanmatkan verran.
Jokin aika sitten poika halusi kaverinsa kanssa elokuviin. Mathiaksen lompakossa oli 20 euroa ja lisää rahaa oli tulossa vasta kahden viikon kuluttua. Mutta jääkaapissa oli paljon ruokaa. Poika sai mennä ja ostaa karkkiakin. Loput 7 euroa hän palautti isälleen.
"Köyhyys näkyy päivittäisissä rutiineissa, kun lapset joutuvat vertaamaan omia mahdollisuuksiaan muihin. He haluavat olla mukana siinä missä muutkin. On tärkeää kuulua joukkoon."
Sosiaalitoimisto on auttanut tässä. Se maksaa karatetunnit. Karate on lasten ainoa maksullinen harrastus. Kesäisin sosiaalitoimisto on maksanut myös Linnanmäen-reissun. Siitä Mathias on kiitollinen.
"Mutta Viroon en ole koskaan voinut viedä lapsia. Ei ole varaa passeihin ja vakuutuksiin."
Köyhyys on helppo kiteyttää tavaroihin. Siihen, mihin valtaosalla on varaa ja itsellä ei.
Silti Mathiasta ärsyttää keskittyminen rahaan.
"Aina puhutaan summista. Kyllä ihminen pärjää Suomessa, vaikka hänellä on laskuja maksamatta ja vuokrat rästissä. Rankinta on huomata, että rahattomuus ohjaa valintoja. Köyhä alkaa oppia, ettei kannata unelmoida."
Mathias on toisen sukupolven köyhä.
Äiti jätti peruskoulun kesken ja muutti 1970-luvulla työn perässä Tukholmaan. Fittjan lähiössä suomenruotsalaiset vanhemmat saivat kolme poikaa. Isä kuljetti invataksia, äiti työskenteli kriminaalihuoltajana.
Rahasta oli aina pulaa.
Mathiaksen ollessa viisi pakattiin Saab täyteen tavaraa ja muutettiin Vaasaan. Kun auto myöhemmin hajosi, sitä ei ollut varaa korjata. Vanhemmat elivät hiljaista elämää, vähän katkeraakin.
"Isäni sanoi kerran, ettei ole elänyt, ollut vain olemassa. Vanhempani eivät koskaan voineet pysähtyä miettimään, mitä oikeasti haluavat vaan tekivät sitä työtä, jota oli tarjolla, että pystyivät elättämään perheen."
"Köyhyys oli muokannut heidän käsitystään siitä, mikä oli mahdollista."
Mathias uskoo, että juuri tämä johtaa köyhyyden periytymiseen: jos vanhemmilla ei ole tietoa siitä, mikä on mahdollista, ei lapsikaan välttämättä osaa haaveilla.
Se, miten Mathiaksesta tuli aikuisena köyhä, ei silti oikeastaan liity lapsuuteen.
Lukion jälkeen hän pääsi Helsingin yliopistoon opiskelemaan kirjallisuustiedettä.
"Janosin marginaalista keskustaan. Näin, että yliopisto-opinnot olisivat mahdollisuus tehdä luokkahyppy."
Mathias ja hänen tuore vaimonsa saivat vuokra-asunnon Vantaan Myyrmäestä. Se oli iso kaksio, sillä perheeseen oli syntymässä lapsi.
Yliopistossa Mathiaksesta tuntui siltä, että hän oli livahtanut jonnekin, mihin ei oikeasti kuulunut.
"Siellä näkyi konkreettisesti yhteiskuntaluokan periytyminen. Melkein kaikkien suomenruotsalaisten vanhemmat olivat korkeasti koulutettuja. Opiskelukavereilleni yliopistomaailma ja sen käsitteet ja kirjailijat olivat itsestäänselvyyksiä."
"Kotoa peritty köyhän identiteetti seurasi mukana. Häpesin taustaani."
Opintotuella ja -lainalla sekä hanttihommilla eleli silti niin kuin muutkin kaverit.
Joulukuussa 2002 perheeseen syntyi poika, vaimo sairastui ja vaikeudet alkoivat.
Tammikuussa myyrmäkeläisessä kaksiossa ei avattu verhoja. Sängyllä makasi vauva ja väsynyt nuori nainen, jolta synnytyksen jälkeinen masennus oli vienyt voimat. Mathias kantoi vaimon vessaan ja takaisin. Enää hän ei ehtinyt luennoille ja töihin.
"Elimme opintotuella, vanhempainrahalla ja toimeentulotuella. Koska en saanut kursseja suoritettua, sen vuoden opintotuet perittiin takaisin. Siitä se oikeastaan alkoi", Mathias sanoo.
Synnytysmasennus laukaisi vaimon kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän oli sairauslomalla ja vastuu perheen elättämisestä jäi Mathiakselle.
Mathiaksen työt olivat eripituisia pätkiä Greenpeacen jäsenvärvääjänä, seurakunnan toimistossa, kuorma-auton apukuskina ja kääntäjänä.
Rahaa tuli usein saman verran riippumatta siitä, oliko Mathias töissä vai opiskelijana.
"Lapsilisä, toimeentulotuki ja asumistuki olivat noin 2 100 euroa. Kun sain palkkaa, asumistuki ja toimeentulotuki pienenivät. Silloinkin tulot jäivät kahteentuhanteen. Se on alle yhden ihmisen keskitulon. Me elimme sillä summalla koko perhe."
Mathias on kiitollinen, että vaikeuksiin joutunutta perhettä tuettiin. Mutta on hän ollut katkerakin.
"Koin, että minulla olisi pitänyt olla valmiudet katkaista lapsuuteni köyhyys, mutta en onnistunut. On olemassa yhteiskunnallisia rakenteita, jotka eivät salli sitä. Esimerkiksi se, että on töitä, joista saadulla palkalla ei voi elättää perhettään. Tai se, etten voi saada parempipalkkaista työtä ilman tutkintoa, mutta minulla ei ole varaa opiskella."
Elämää oli vaikea suunnitella, kun ei tiennyt, koska vaimon hyvä jakso vaihtuisi taas huonoon. Mathias oppi tulkitsemaan merkkejä. Olohuoneen matolla makaava imuri tai liedelle nostettu paistinpannu kertoivat hyvää. Puoliso oli yrittänyt auttaa, vaikka voimat eivät riittäneet loppuun asti. Väsyneimpinäkin päivinä vaimo nosti pojan viereensä sänkyyn. Siinä sai piirrellä ja katsoa elokuvaa samalla, kun äiti nukkui. Mathiaskin oli väsynyt.
"Ei silloin jaksanut suunnitella rahankäyttöä. Menimme kauppaan ja ostimme sen, mitä jaksoimme."
Keväällä 2006 perheeseen syntyi toinen lapsi. Aika oli tasaista ja onnellista, mutta kahden lapsen kanssa rahat piti laskea entistä tarkemmin.
Jotkut tutut kysyivät suoraan, oliko viisasta hankkia toinen lapsi, jos ei ollut varaa ostaa edes juustoa leivälle.
"Pitäisikö rahan antaa ohjata perhesuunnittelua? Oli kaksi nuorta ihmistä, koti ja rakkautta. Tämä olisi kaikille täysin ok, mutta kun yhtälöön lisää köyhyyden, se vie perheeltä oikeuden hankkia lapsi."
Sosiaalitoimistosta sanottiin suoraan, ettei Rosenlundien saamalla 2 100 eurolla pärjää, mutta lisääkään ei voida antaa.
Sosiaalityöntekijä ehdotti, että perhe myisi huonekalujaan.
"Pahinta oli sanoa, että me olemme jo myyneet. Lasten keinutuolin ja pöydän."
Monella muullakin on ollut mielipiteitä siitä, miten vähävaraisen perheen kannattaisi elää.
Sellaista köyhää on helppo sietää, joka valitsee aina halvimman ja elelee vaatimattomasti, vähän onnettomana. Mutta välillä köyhänkin tekee mieli käydä oluella ja hankkia itselleen uudet lenkkarit. Tai ostaa kalliimpaa probioottijogurttia, kun halvempi jää lapsilta syömättä.
"Joskus on pakko ajatella itseäänkin. Ymmärrän, kun joku sanoo, ettei köyhä voi lounastaa ulkona. Minulle kahdeksan euron lounas silloin tällöin on luksusvalinta. Illalla en sitten syö mitään."
Myös se, että Mathias päätti opiskella kirjallisuutta ja halusi kirjoittaa kirjan, on ärsyttänyt ihmisiä: eikö se tajua, ettei kulttuurialalla elätä itseään?
"Vain köyhälle voi sanoa, ettei sinun pidä tehdä sitä, mistä unelmoit vaan sitä, mistä saa rahaa. Vain sellaisia valintoja pidetään oikeina, jotka tuovat lisää rahaa. Jos et valitse rahaa, sinulla ei ole oikeutta puhua köyhyydestä."
Sillä joululahjaksi saadulla sohvalla on kirja. Kannessa lukee Vaskivuorentie 20. Se on osoite, jossa Mathias perheineen asui liki kymmenen vuotta. Kaksi viikkoa sitten julkaistu omaelämäkerrallinen teos kertoo siitä, minkälaista on olla köyhä Suomessa.
"Olen ylpeä siitä, että olen pystynyt katkaisemaan köyhyyden hiljaisuuden ja toteuttamaan unelmani", Mathias sanoo.
Kirjan lopussa Mathias ja vaimo eroavat. Siitä on nyt kaksi vuotta. Molempien koti on edelleen Myyrmäessä, ja lapset asuvat vanhemmillaan vuoroviikoin.
Rahatilanne aiheuttaa jatkuvaa huolta.
Pari viikkoa sitten Mathias kävi lääkärissä ja hänellä diagnosoitiin keskivaikea masennus. Hän irtisanoutui päiväkodista.
"Tajusin, etten pysty parantamaan lasteni elämää, jos olen näin väsynyt. Nyt aion levätä. Sitten joudun varmaan taas sossun luukulle, mutta aion tehdä opinnot loppuun. Uskon, että valmistuminen antaa meille ensimmäistä kertaa mahdollisuuden parempaan elämään", Mathias sanoo.
Minkälainen se olisi?
"Minulla olisi kokopäivätyö, josta tienaisi 2 500 euroa, ja tieto siitä, että palkkaa tulee puolenkin vuoden päästä. Se lievittäisi stressiä valtavasti. En halua perheelleni luksuselämää, vaan rahallista turvaa. Sitä minulla ei ole ikinä ollut."
31.10.2013 15:06 73
KUKA
Mathias Rosenlund
Syntynyt Tukholmassa vuonna 1981. Asuu Vantaalla.
Opiskelee pohjoismaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa.
Ammatiltaan kirjailija ja pätkätyöläinen. Omaelämäkerrallinen esikoisteos Vaskivuorentie 20 julkaistiin lokakuussa.
10- ja 7-vuotiaiden lasten isä.
Harrastaa syksyn värien ihailemista ja kirjallisuustilaisuuksien järjestämistä Arkadia-kirjakaupassa Töölössä.
Mathias Rosenlundin perhe on suomalaisittain köyhä. On saunallinen kolmio, muttei aina varaa vuokraan. Se ei silti ole Mathiaksen mielestä köyhyydessä pahinta. Pahinta on, ettei uskalla enää unelmoida. Siitä hän kirjoitti kirjan.
Mathias Rosenlundin taskussa kilahtaa iPhonen tuttu tekstiviestiääni. Hän kaivaa puhelimen esiin. Sen näyttö on rikki.
"Mulla on aina sellainen olo, että tällaisen köyhän jätkän pitää selitellä, miksi sillä on iPhone", Mathias sanoo.
"Sain tämän ilmaiseksi kaverilta, joka osti uuden."
Hän alkaa osoitella olohuoneensa tavaroita. Sohva on saatu joululahjaksi, kirstu peritty sukulaisilta, tietokonepöytä maksoi kirpputorilla vitosen. Lasten legot ovat käytettyjä, ja suuri osa seinän peittävän kirjahyllyn kirjoista haalittu kavereilta.
Tällaista on Mathiaksen mukaan köyhyys Suomessa.
"Meillä on tavaroita, mutta ei ole varaa ostaa niitä itse."
Vantaan Myyrmäessä asuva Mathias Rosenlund, 32, on 10-vuotiaan pojan ja 7-vuotiaan tyttären eronnut isä ja tuore esikoiskirjailija. Hänen perheensä elää EU:n virallisella köyhyysrajalla, kuten 700 000 muutakin suomalaista. Yhden aikuisen ja kahden lapsen taloudessa se tarkoittaa alle 1 817 euron kuukausituloja. Viime kuukausina tosin on kavuttu parisataa euroa rajan yläpuolelle.
Kuluneen vuoden aikana Mathias on työskennellyt kolmessa eri työssä, useilla eripituisilla sopimuksilla.
Neljä viime kuukautta hän on ollut täysipäiväinen lastentarhanopettajan sijainen myyrmäkeläisessä päiväkodissa. Iltaisin hän on tehnyt kirjallisuuskritiikkejä lehtiin ja suorittanut kirjallisuustieteen kursseja yliopistolla.
Palkkaa on jäänyt käteen noin 1 600 euroa, ja Kela on maksanut asumistukea 400 euroa.
Kun niistä miinustaa 1 030 euron vuokran, pakolliset laskut ja bussikortit, elämiseen jää viitisensataa euroa.
"Sillä maksetaan aikaisempia velkoja, hygienia- ja taloustarvikkeet ja perheen ruuat. Ruokaan menee noin 100 euroa viikossa."
Eniten rahaa kuluu vuokraan. Koti on kolmio, jossa on oma sauna, parveke ja kaunis sisustus. Sellainen, että kun kaveri tuli käymään, hän ihmetteli ääneen, onko Mathias köyhä lainkaan, koska koti on niin nätti.
"Emme me ole köyhiä samalla tavalla kuin romanikerjäläiset, joilla ei ole ruokaa ja kotia. Suhteellinen köyhyys ei näy ulospäin", Mathias sanoo.
Miten se sitten näkyy?
Parin kuukauden vuokrat ovat rästissä. Vuokraan tarkoitetut rahat on käytetty vanhoihin vuokrarästeihin ja puhelinlaskuihin. Ulosottoviraston maksut ovat osa Mathiaksen kuukausibudjettia. Luottotiedot ovat menneet ajat sitten.
"Nyt pitää jännittää, tuleeko postiluukusta häätöilmoitus."
Pojan luokassa vanhemmat säästävät joka kuukausi 80 euroa leirikouluun. Siihen Rosenlundeilla ei ole ollut kertaakaan varaa. Luultavasti leirikoulu jää väliin. Koulussa tarvittavat luistimet saatiin onneksi kaverilta ilmaiseksi. Pieneksi käyneiden talvitakkien tilalle haettiin uudet kirpputorilta. Kesälomalla ei lähdetty suvun mökille Savoon, koska junaliput olisivat maksaneet pienen ulkomaanmatkan verran.
Jokin aika sitten poika halusi kaverinsa kanssa elokuviin. Mathiaksen lompakossa oli 20 euroa ja lisää rahaa oli tulossa vasta kahden viikon kuluttua. Mutta jääkaapissa oli paljon ruokaa. Poika sai mennä ja ostaa karkkiakin. Loput 7 euroa hän palautti isälleen.
"Köyhyys näkyy päivittäisissä rutiineissa, kun lapset joutuvat vertaamaan omia mahdollisuuksiaan muihin. He haluavat olla mukana siinä missä muutkin. On tärkeää kuulua joukkoon."
Sosiaalitoimisto on auttanut tässä. Se maksaa karatetunnit. Karate on lasten ainoa maksullinen harrastus. Kesäisin sosiaalitoimisto on maksanut myös Linnanmäen-reissun. Siitä Mathias on kiitollinen.
"Mutta Viroon en ole koskaan voinut viedä lapsia. Ei ole varaa passeihin ja vakuutuksiin."
Köyhyys on helppo kiteyttää tavaroihin. Siihen, mihin valtaosalla on varaa ja itsellä ei.
Silti Mathiasta ärsyttää keskittyminen rahaan.
"Aina puhutaan summista. Kyllä ihminen pärjää Suomessa, vaikka hänellä on laskuja maksamatta ja vuokrat rästissä. Rankinta on huomata, että rahattomuus ohjaa valintoja. Köyhä alkaa oppia, ettei kannata unelmoida."
Mathias on toisen sukupolven köyhä.
Äiti jätti peruskoulun kesken ja muutti 1970-luvulla työn perässä Tukholmaan. Fittjan lähiössä suomenruotsalaiset vanhemmat saivat kolme poikaa. Isä kuljetti invataksia, äiti työskenteli kriminaalihuoltajana.
Rahasta oli aina pulaa.
Mathiaksen ollessa viisi pakattiin Saab täyteen tavaraa ja muutettiin Vaasaan. Kun auto myöhemmin hajosi, sitä ei ollut varaa korjata. Vanhemmat elivät hiljaista elämää, vähän katkeraakin.
"Isäni sanoi kerran, ettei ole elänyt, ollut vain olemassa. Vanhempani eivät koskaan voineet pysähtyä miettimään, mitä oikeasti haluavat vaan tekivät sitä työtä, jota oli tarjolla, että pystyivät elättämään perheen."
"Köyhyys oli muokannut heidän käsitystään siitä, mikä oli mahdollista."
Mathias uskoo, että juuri tämä johtaa köyhyyden periytymiseen: jos vanhemmilla ei ole tietoa siitä, mikä on mahdollista, ei lapsikaan välttämättä osaa haaveilla.
Se, miten Mathiaksesta tuli aikuisena köyhä, ei silti oikeastaan liity lapsuuteen.
Lukion jälkeen hän pääsi Helsingin yliopistoon opiskelemaan kirjallisuustiedettä.
"Janosin marginaalista keskustaan. Näin, että yliopisto-opinnot olisivat mahdollisuus tehdä luokkahyppy."
Mathias ja hänen tuore vaimonsa saivat vuokra-asunnon Vantaan Myyrmäestä. Se oli iso kaksio, sillä perheeseen oli syntymässä lapsi.
Yliopistossa Mathiaksesta tuntui siltä, että hän oli livahtanut jonnekin, mihin ei oikeasti kuulunut.
"Siellä näkyi konkreettisesti yhteiskuntaluokan periytyminen. Melkein kaikkien suomenruotsalaisten vanhemmat olivat korkeasti koulutettuja. Opiskelukavereilleni yliopistomaailma ja sen käsitteet ja kirjailijat olivat itsestäänselvyyksiä."
"Kotoa peritty köyhän identiteetti seurasi mukana. Häpesin taustaani."
Opintotuella ja -lainalla sekä hanttihommilla eleli silti niin kuin muutkin kaverit.
Joulukuussa 2002 perheeseen syntyi poika, vaimo sairastui ja vaikeudet alkoivat.
Tammikuussa myyrmäkeläisessä kaksiossa ei avattu verhoja. Sängyllä makasi vauva ja väsynyt nuori nainen, jolta synnytyksen jälkeinen masennus oli vienyt voimat. Mathias kantoi vaimon vessaan ja takaisin. Enää hän ei ehtinyt luennoille ja töihin.
"Elimme opintotuella, vanhempainrahalla ja toimeentulotuella. Koska en saanut kursseja suoritettua, sen vuoden opintotuet perittiin takaisin. Siitä se oikeastaan alkoi", Mathias sanoo.
Synnytysmasennus laukaisi vaimon kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän oli sairauslomalla ja vastuu perheen elättämisestä jäi Mathiakselle.
Mathiaksen työt olivat eripituisia pätkiä Greenpeacen jäsenvärvääjänä, seurakunnan toimistossa, kuorma-auton apukuskina ja kääntäjänä.
Rahaa tuli usein saman verran riippumatta siitä, oliko Mathias töissä vai opiskelijana.
"Lapsilisä, toimeentulotuki ja asumistuki olivat noin 2 100 euroa. Kun sain palkkaa, asumistuki ja toimeentulotuki pienenivät. Silloinkin tulot jäivät kahteentuhanteen. Se on alle yhden ihmisen keskitulon. Me elimme sillä summalla koko perhe."
Mathias on kiitollinen, että vaikeuksiin joutunutta perhettä tuettiin. Mutta on hän ollut katkerakin.
"Koin, että minulla olisi pitänyt olla valmiudet katkaista lapsuuteni köyhyys, mutta en onnistunut. On olemassa yhteiskunnallisia rakenteita, jotka eivät salli sitä. Esimerkiksi se, että on töitä, joista saadulla palkalla ei voi elättää perhettään. Tai se, etten voi saada parempipalkkaista työtä ilman tutkintoa, mutta minulla ei ole varaa opiskella."
Elämää oli vaikea suunnitella, kun ei tiennyt, koska vaimon hyvä jakso vaihtuisi taas huonoon. Mathias oppi tulkitsemaan merkkejä. Olohuoneen matolla makaava imuri tai liedelle nostettu paistinpannu kertoivat hyvää. Puoliso oli yrittänyt auttaa, vaikka voimat eivät riittäneet loppuun asti. Väsyneimpinäkin päivinä vaimo nosti pojan viereensä sänkyyn. Siinä sai piirrellä ja katsoa elokuvaa samalla, kun äiti nukkui. Mathiaskin oli väsynyt.
"Ei silloin jaksanut suunnitella rahankäyttöä. Menimme kauppaan ja ostimme sen, mitä jaksoimme."
Keväällä 2006 perheeseen syntyi toinen lapsi. Aika oli tasaista ja onnellista, mutta kahden lapsen kanssa rahat piti laskea entistä tarkemmin.
Jotkut tutut kysyivät suoraan, oliko viisasta hankkia toinen lapsi, jos ei ollut varaa ostaa edes juustoa leivälle.
"Pitäisikö rahan antaa ohjata perhesuunnittelua? Oli kaksi nuorta ihmistä, koti ja rakkautta. Tämä olisi kaikille täysin ok, mutta kun yhtälöön lisää köyhyyden, se vie perheeltä oikeuden hankkia lapsi."
Sosiaalitoimistosta sanottiin suoraan, ettei Rosenlundien saamalla 2 100 eurolla pärjää, mutta lisääkään ei voida antaa.
Sosiaalityöntekijä ehdotti, että perhe myisi huonekalujaan.
"Pahinta oli sanoa, että me olemme jo myyneet. Lasten keinutuolin ja pöydän."
Monella muullakin on ollut mielipiteitä siitä, miten vähävaraisen perheen kannattaisi elää.
Sellaista köyhää on helppo sietää, joka valitsee aina halvimman ja elelee vaatimattomasti, vähän onnettomana. Mutta välillä köyhänkin tekee mieli käydä oluella ja hankkia itselleen uudet lenkkarit. Tai ostaa kalliimpaa probioottijogurttia, kun halvempi jää lapsilta syömättä.
"Joskus on pakko ajatella itseäänkin. Ymmärrän, kun joku sanoo, ettei köyhä voi lounastaa ulkona. Minulle kahdeksan euron lounas silloin tällöin on luksusvalinta. Illalla en sitten syö mitään."
Myös se, että Mathias päätti opiskella kirjallisuutta ja halusi kirjoittaa kirjan, on ärsyttänyt ihmisiä: eikö se tajua, ettei kulttuurialalla elätä itseään?
"Vain köyhälle voi sanoa, ettei sinun pidä tehdä sitä, mistä unelmoit vaan sitä, mistä saa rahaa. Vain sellaisia valintoja pidetään oikeina, jotka tuovat lisää rahaa. Jos et valitse rahaa, sinulla ei ole oikeutta puhua köyhyydestä."
Sillä joululahjaksi saadulla sohvalla on kirja. Kannessa lukee Vaskivuorentie 20. Se on osoite, jossa Mathias perheineen asui liki kymmenen vuotta. Kaksi viikkoa sitten julkaistu omaelämäkerrallinen teos kertoo siitä, minkälaista on olla köyhä Suomessa.
"Olen ylpeä siitä, että olen pystynyt katkaisemaan köyhyyden hiljaisuuden ja toteuttamaan unelmani", Mathias sanoo.
Kirjan lopussa Mathias ja vaimo eroavat. Siitä on nyt kaksi vuotta. Molempien koti on edelleen Myyrmäessä, ja lapset asuvat vanhemmillaan vuoroviikoin.
Rahatilanne aiheuttaa jatkuvaa huolta.
Pari viikkoa sitten Mathias kävi lääkärissä ja hänellä diagnosoitiin keskivaikea masennus. Hän irtisanoutui päiväkodista.
"Tajusin, etten pysty parantamaan lasteni elämää, jos olen näin väsynyt. Nyt aion levätä. Sitten joudun varmaan taas sossun luukulle, mutta aion tehdä opinnot loppuun. Uskon, että valmistuminen antaa meille ensimmäistä kertaa mahdollisuuden parempaan elämään", Mathias sanoo.
Minkälainen se olisi?
"Minulla olisi kokopäivätyö, josta tienaisi 2 500 euroa, ja tieto siitä, että palkkaa tulee puolenkin vuoden päästä. Se lievittäisi stressiä valtavasti. En halua perheelleni luksuselämää, vaan rahallista turvaa. Sitä minulla ei ole ikinä ollut."
tiistai 22. lokakuuta 2013
22.10.2013 Päivärahan maksutiedot
Tapahtumalaji Ajalta Lapset e/pv Päivät Netto
Päiväraha, AT 23.09.2013-20.10.2013 0 57,92 20 1158,40
Verollinen brutto 23.09.2013-20.10.2013 0 1158,40
Veroton brutto 23.09.2013-20.10.2013 0 0,00
Ennakonpidätys AT (20,5%) 23.09.2013-20.10.2013 0 237,47
Netto enn.pidätyksen jälkeen 23.09.2013-20.10.2013 0 920,93
Netto ennen perintöjä 23.09.2013-20.10.2013 0 920,93
Ulosotto 23.09.2013-20.10.2013 0 197,69
Maksettava netto 23.09.2013-20.10.2013 0 723,24
Eli taas tälläinen päätös tuli liitolta.
Hyvin ne maksut menee ulosottoon, ja saavat tiedon.
Positiivisuus on kaukaa haettu aina näinä päivinä, kun odottaa rahaa tulisikin enemmän mitä saakin.
Mutta kaippa tuokin summa lyhentää niitä velkojani. Vaikka suurin osa meneekin korkoihin.
Päiväraha, AT 23.09.2013-20.10.2013 0 57,92 20 1158,40
Verollinen brutto 23.09.2013-20.10.2013 0 1158,40
Veroton brutto 23.09.2013-20.10.2013 0 0,00
Ennakonpidätys AT (20,5%) 23.09.2013-20.10.2013 0 237,47
Netto enn.pidätyksen jälkeen 23.09.2013-20.10.2013 0 920,93
Netto ennen perintöjä 23.09.2013-20.10.2013 0 920,93
Ulosotto 23.09.2013-20.10.2013 0 197,69
Maksettava netto 23.09.2013-20.10.2013 0 723,24
Eli taas tälläinen päätös tuli liitolta.
Hyvin ne maksut menee ulosottoon, ja saavat tiedon.
Positiivisuus on kaukaa haettu aina näinä päivinä, kun odottaa rahaa tulisikin enemmän mitä saakin.
Mutta kaippa tuokin summa lyhentää niitä velkojani. Vaikka suurin osa meneekin korkoihin.
tiistai 15. lokakuuta 2013
15.10.2013 14.10.2013 Näitä rahamokia ei saisi tehdä enää 30-vuotiaana
Näitä rahamokia ei saisi tehdä enää 30-vuotiaana
Näitä rahamokia ei saisi tehdä enää 30-vuotiaana
Onko huoleton kaksikymppisen elämä jo ohitse? Kolmenkympin paremmalla puolella säästämiseen ja suunnitteluun kannattaa suhtautua vakavasti.
Taloussanomat
14.10.2013 15:21
37
Vakituinen työpaikka ja säännölliset tulot? Tulojen kasvaessa kannattaa pohtia päätöksiä ja toimia, joiden avulla voi taata turvallisen taloudellisen tulevaisuuden.
Talousjulkaisu Business Insider listasi seitsemän tärkeintä rahamokaa, joita kolmekymppisten pitäisi välttää.
1. Harkitsematon
säästöjen käyttäminen
Jos sinulla on säästö- ja eläketili, niin hyvä. Onko säästötilisi tarkoitus kuitenkin selvä, vai palveleeko tilisi hätävarana, matkatilinä, lomatilinä vai kenties kaikkina?
Jos yli puolet säästöistä kuluu matkoihin, on hyvä miettiä, jääkö rahaa tarpeeksi säästöön hätätilanteita varten. Eri tarkoituksia varten on kenties hyvä olla eri tilit.
2. Budjetointi vain
lyhyelle aikavälille
Kolmekymppisten kannattaa selvittää pitkän aikavälin kulut ja miettiä, mitkä osa-alueet pitää huomioida kolmen, viiden ja kymmenen vuoden kuluttua. Onko kodissa esimerkiksi tulossa suuria remontteja?
Kulujen suunnittelu ehkäisee osan suurista yllätyksistä. Hätävaratili myös kannattaa jättää nimensä mukaisesti hätätilanteita varten.
3. Asumisen
suunnittelemattomuus
30-vuotiaana on hyvä hetki suunnitella asumista pidemmän ajan päähän. Omaa asuntoa ei kannata ostaa ennen kuin on selvillä omista asumistarpeistaan. Asuntolainan laskemisessa kannattaa ottaa huomioon lisäkulut, kuten vakuutukset.
Aika ajoin on myös hyödyllistä päivittää asuntolainan takaisinmaksu: jos tienaat enemmän kuin aiemmin, olisiko asuntolainaa mahdollista maksaa nopeammin takaisin?
4. Et seuraa
eläketiliäsi
Kasvaako eläketilisi hyvää vauhtia? Sijoitusneuvojan tapaaminen on hyödyllistä, jotta voit varmistua, että rahat on sijoitettu oikeanlaisiin rahastoihin ja että riskitaso on sopiva.
5. Et säästä tarpeeksi
Säästöön menevän rahan määrää kannattaa seurata. Jos tulotasosi on kasvanut, rahaa kannattaa säästää enemmän.
Esimerkiksi monet asumiseen liittyvät kustannukset ovat nousseet, eikä mikään takaa, etteivät ne nousisi jatkossakin.
6. Ei testamenttia
Ei ole hyviä syitä olla tekemättä testamenttia. Yli 30-vuotiaana on myös aika aloittaa keskustelut esimerkiksi siitä, miten perheen asuminen järjestyy, jos satut kuolemaan.
Suunnittelu etukäteen on tärkeää, sillä onnettomuuksia tapahtuu.
Näitä rahamokia ei saisi tehdä enää 30-vuotiaana
Onko huoleton kaksikymppisen elämä jo ohitse? Kolmenkympin paremmalla puolella säästämiseen ja suunnitteluun kannattaa suhtautua vakavasti.
Taloussanomat
14.10.2013 15:21
37
Vakituinen työpaikka ja säännölliset tulot? Tulojen kasvaessa kannattaa pohtia päätöksiä ja toimia, joiden avulla voi taata turvallisen taloudellisen tulevaisuuden.
Talousjulkaisu Business Insider listasi seitsemän tärkeintä rahamokaa, joita kolmekymppisten pitäisi välttää.
1. Harkitsematon
säästöjen käyttäminen
Jos sinulla on säästö- ja eläketili, niin hyvä. Onko säästötilisi tarkoitus kuitenkin selvä, vai palveleeko tilisi hätävarana, matkatilinä, lomatilinä vai kenties kaikkina?
Jos yli puolet säästöistä kuluu matkoihin, on hyvä miettiä, jääkö rahaa tarpeeksi säästöön hätätilanteita varten. Eri tarkoituksia varten on kenties hyvä olla eri tilit.
2. Budjetointi vain
lyhyelle aikavälille
Kolmekymppisten kannattaa selvittää pitkän aikavälin kulut ja miettiä, mitkä osa-alueet pitää huomioida kolmen, viiden ja kymmenen vuoden kuluttua. Onko kodissa esimerkiksi tulossa suuria remontteja?
Kulujen suunnittelu ehkäisee osan suurista yllätyksistä. Hätävaratili myös kannattaa jättää nimensä mukaisesti hätätilanteita varten.
3. Asumisen
suunnittelemattomuus
30-vuotiaana on hyvä hetki suunnitella asumista pidemmän ajan päähän. Omaa asuntoa ei kannata ostaa ennen kuin on selvillä omista asumistarpeistaan. Asuntolainan laskemisessa kannattaa ottaa huomioon lisäkulut, kuten vakuutukset.
Aika ajoin on myös hyödyllistä päivittää asuntolainan takaisinmaksu: jos tienaat enemmän kuin aiemmin, olisiko asuntolainaa mahdollista maksaa nopeammin takaisin?
4. Et seuraa
eläketiliäsi
Kasvaako eläketilisi hyvää vauhtia? Sijoitusneuvojan tapaaminen on hyödyllistä, jotta voit varmistua, että rahat on sijoitettu oikeanlaisiin rahastoihin ja että riskitaso on sopiva.
5. Et säästä tarpeeksi
Säästöön menevän rahan määrää kannattaa seurata. Jos tulotasosi on kasvanut, rahaa kannattaa säästää enemmän.
Esimerkiksi monet asumiseen liittyvät kustannukset ovat nousseet, eikä mikään takaa, etteivät ne nousisi jatkossakin.
6. Ei testamenttia
Ei ole hyviä syitä olla tekemättä testamenttia. Yli 30-vuotiaana on myös aika aloittaa keskustelut esimerkiksi siitä, miten perheen asuminen järjestyy, jos satut kuolemaan.
Suunnittelu etukäteen on tärkeää, sillä onnettomuuksia tapahtuu.
15.10.2013 PÄIVITYSTÄ
Sainpas mä aikaiseksi tulla tänne nettiin blogin pariin päivittämistä tekemään.
Hurjaa miten tämä aika menee, ja velka vaan kasvaa, lyhennyksiäkin muutama jo kertynyt ulosottoon.
Yhdessä vaiheessa meni 2/3 osaa, mutta kun päiväraha aleni normiin, onnistuukin jo 1/3 lyhennys, putosi noin 80 €. Suuri raha se on pienituloiselle.
Muutenhan mulla on mennyt sairaslomalla vielkin, tutkitaan ja hutkitaan ja mietitään mitä seuraavaksi.
Eläkkeelle eivät alle 50:stä mielellään päästä.
1.ABRORAHOITUS
2.MCB
3.VIPSTER
4.SUOMEN VIESTILAINA
5.SUOMIVIPPI
6.FERRATUM
7.EGE FINANCE
8.ORP VAKUUTUS
9.BIG BANK
10.BLUE FINANCE
11.SUOMEN TAKUULAINA
12.NANOLAINA
13.VIVUS
14.NETS
15.HALENS
16.FINAREF
17.OK MONEY FINANCE
18.RISICUM
19.LAINASTO OY
20.LAINACOM
21.EUROLOAN
22.TROMVELT
23.SVEA ORP VAKUUTUS
24.ORP VAKUUTUS
25.RESURS BANK
26.KLARNA
27.ELLOS TILI
28.I KANO BANK
_________________________________________________
ULOSOTTOON ->
29.VAUNULA 1 072,05 €
30.KANTASÄÄSTÖPANKKI 14 639,04 €
________________________________________________
Hurjaa miten tämä aika menee, ja velka vaan kasvaa, lyhennyksiäkin muutama jo kertynyt ulosottoon.
Yhdessä vaiheessa meni 2/3 osaa, mutta kun päiväraha aleni normiin, onnistuukin jo 1/3 lyhennys, putosi noin 80 €. Suuri raha se on pienituloiselle.
Muutenhan mulla on mennyt sairaslomalla vielkin, tutkitaan ja hutkitaan ja mietitään mitä seuraavaksi.
Eläkkeelle eivät alle 50:stä mielellään päästä.
1.ABRORAHOITUS
2.MCB
3.VIPSTER
4.SUOMEN VIESTILAINA
5.SUOMIVIPPI
6.FERRATUM
7.EGE FINANCE
8.ORP VAKUUTUS
9.BIG BANK
10.BLUE FINANCE
11.SUOMEN TAKUULAINA
12.NANOLAINA
13.VIVUS
14.NETS
15.HALENS
16.FINAREF
17.OK MONEY FINANCE
18.RISICUM
19.LAINASTO OY
20.LAINACOM
21.EUROLOAN
22.TROMVELT
23.SVEA ORP VAKUUTUS
24.ORP VAKUUTUS
25.RESURS BANK
26.KLARNA
27.ELLOS TILI
28.I KANO BANK
_________________________________________________
ULOSOTTOON ->
29.VAUNULA 1 072,05 €
30.KANTASÄÄSTÖPANKKI 14 639,04 €
________________________________________________
MAKSAN ->
Eli ulosottoon menossa kaikki muut velkani paitsi, tuo pankki velkani ja autolaina, pankkilainassa takaajia sen takia maksan, en halua välejä poikki, autolaina pojalla, auto, olen hänelle sen ottanut ja hoitanut sitä joka kk ihan asiallisesti.
Muita maksuja kuussa maksan puhelinta, sähköä, vuokraa ja lainaa.
490 asunto
30 sähkö
60 puhelin
266 pankki yht. 846
liitto 730
kela 140 yht 870
eli elämiseen jää 24 euroa kk, ja jos petu antaa sen 180 minkä ulosotto vie , eli 200 kk :4 -> 50/vko !!
Mutta jos joku ylimääräinen hammaslääkärilasku tms. menee talous ihan sekaisin.
Sanovat aina joka puolella, että pitäisi kirppikseltä hakee vaatteita, mieluimmin pihistän pikkasen ruuasta ja ostan jotain uutta, piristää kummasti mieltä. Mä myin kirppiksenFB kautta takin sain 20 € ostin sillä uudet kengät talveksi maksoivat alessa 24,50 , ei paha sijoitus, mutta kummasti piristi mieltäni :)
Jostain se ilo on meidänkin keksittävä.
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
9.10.2013 1100 €/kk
26-vuotias sossun elätti kuohuttaa – 1100€/kk tekemättä juuri mitään
Tatun vakuutetaan olevan todellinen esimerkki nuoresta, joka tienaa yli 1000 euroa kuussa käteen sosiaalituilla - eikä häntä siksi kiinnosta lähteä opiskelemaan tai töihin. Tatun vakuutetaan olevan todellinen esimerkki nuoresta, joka tienaa yli 1000 euroa kuussa käteen sosiaalituilla - eikä häntä siksi kiinnosta lähteä opiskelemaan tai töihin.Kuvakaappaus Tuima.fi-sivustolta.
Julkaistu: 8.10.2013 20:36, päivitetty: 8.10.2013 22:10
Opiskelijoiden verkkolehti Tuima kertoo Punavuoressa asuvasta Tatusta, joka saa kuussa 1100 euroa puhtaana käteen tekemättä mitään.
Haaga-Helian toimittajaopiskelijoiden verkkolehden juttu sosiaaliturvan varassa elävästä Tatusta nousi tänään sellaiseksi hitiksi, että Tuima.fi -lehden palvelin kaatui.
Iltapäivällä julkaistu Kun sossun tuki riittää –juttu lähti sosiaalisessa mediassa kovaan lentoon. Se keräsi muutamassa tunnissa 10 000 lukijaa, kun ihmiset ihmettelivät, voivatko luvut pitää paikkaansa.
Artikkeli kertoo 26-vuotiaasta Tatusta, jota ei kiinnosta työnteko eikä opiskelu. Tatulle riittää sosiaalitoimiston tuki.
Tatu saa kuukaudessa tukea vajaat 1100 euroa tekemättä juuri mitään. Tästä rahasta maksetaan Tatun Punavuoren yksiön asumiskulut. Vakituisten menojen jälkeen hänellä jää kuussa 400 euroa käteen.
Tatu kehuu, miten pelkästään ilmoittautuminen työnhakijaksi takaa täyden toimeentulon.
Tatu ei ole koskaan osallistunut sosiaalitoimiston järjestämään koulutukseen eikä ottanut vastaan työvoimatoimiston tarjoamaa työtä. Hän kertoo, miten yksi vuosi meni, ettei hän ollut missään yhteydessä toimistoon. Silti täysi tuki rapsahti tilille.
Tatun mukaan pienellä vaivannäöllä tuki pysyy ennallaan. Välillä hän ilmoittautuu kurssille. Hän ei ole kuitenkaan kertaakaan mennyt kurssille. Sosiaalitoimistossa on katsottu, että kun ilmoittautuu kurssille, tukia ei tarvitse laskea.
Välillä Tatu ilmoittautuu työnhakijaksi, mutta hän on tähän asti kieltäytynyt kaikista töistä.
Sosiaalisessa mediassa on keskusteltu, onko kyseistä Tatua edes olemassa.
Haaga-Helian pomo: Tosi tarina
Haaga-Helian koulutusohjelman johtaja Anne Leppäjärvi vakuuttaa, ettei kyseessä ole fiktiivinen hahmo.
– Jutun kirjoittaja tuntee Tatun. Tatu esiintyy lehdessä kuvan kanssa.
Leppäjärvi sanoo, että jutussa voi mahdollisesti joku termi olla virheellinen.
– Toimeentulotuen käsite voi olla virheellinen. Täytyy tehdä siitä keskiviikkona oikaisu.
IS tavoitti myös Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Rädyn kommentoimaan tapausta. Räty pitää Tatun tapausta "valitettavan mahdollisena" (lue lisää tästä).
Juttua päivitetty 21.49: Selvennetty, että Tatu saa Tuima.fi:n mukaan tukea 1100 euroa kuussa. Tästä summasta maksetaan hänen asumiskustannuksensa.
Heidi Vaalisto
1100€/kk helposti sossusta: "Valitettavasti tämä on mahdollista"
Apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty (kok) miettii, pitäisikö sosiaalitukia muuttaa vastikkeellisiksi.Roni Rekomaa
Julkaistu: 8.10.2013 21:06, päivitetty: 8.10.2013 21:46
Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty myöntää, että nykyisen lainsäädännön aikana on mahdollista elää yli tuhannella eurolla tekemättä juuri mitään.
Verkkolehti Tuima.fi:n artikkeli sosiaaliturvan varassa elävästä Tatusta on puhuttanut tänään sosiaalisessa mediassa. Opiskelijoiden verkkolehti kertoo Punavuoressa asuvasta 26-vuotiaasta Tatusta, joka saa 1100 euroa tekemättä mitään (lue lisää tästä).
Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Rädyn mukaan ilmiö on ”valitettavan totta”.
Tatulle riittää elämiseen sosiaalitoimiston tuki.
- Valitettavasti tämä on nykyisen lainsäädännön mukaan mahdollista, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty sanoo.
Räty lisää, että kyseessä on kuitenkin jäävuoren huippu.
Tatun tapaiset tuilla huvikseen eläjät ovat yksittäistapauksia. Suurin osa on oikeita tuen tarvitsijoita.
Räty sanoo lainsäädännöstä, että tukien muuttamisesta on tehty hankala ja byrokraattinen.
- Jos pitää hakemuksen tiptop –kunnossa, ei ole suurtakaan riskiä siitä, että toimeentulotukea alennutaan, Räty sanoo.
Lainsäädännön mukaan tukea voidaan alentaa kahdeksi kuukaudeksi. Tukien alentaminen edellyttää yhteistä tapaamista ja suunnitelman tekoa yhdessä ammattilaisen kanssa.
- Jos toimeentulon saaja ei tule tapaamiseen, tukea ei voida alentaa, Räty kertoo.
Rädyn mielestä yksi ratkaisu epäkohtaan voisi olla tuen jonkinlainen muuttaminen vastikkeelliseksi.
Heidi Vaalisto
Tatun vakuutetaan olevan todellinen esimerkki nuoresta, joka tienaa yli 1000 euroa kuussa käteen sosiaalituilla - eikä häntä siksi kiinnosta lähteä opiskelemaan tai töihin. Tatun vakuutetaan olevan todellinen esimerkki nuoresta, joka tienaa yli 1000 euroa kuussa käteen sosiaalituilla - eikä häntä siksi kiinnosta lähteä opiskelemaan tai töihin.Kuvakaappaus Tuima.fi-sivustolta.
Julkaistu: 8.10.2013 20:36, päivitetty: 8.10.2013 22:10
Opiskelijoiden verkkolehti Tuima kertoo Punavuoressa asuvasta Tatusta, joka saa kuussa 1100 euroa puhtaana käteen tekemättä mitään.
Haaga-Helian toimittajaopiskelijoiden verkkolehden juttu sosiaaliturvan varassa elävästä Tatusta nousi tänään sellaiseksi hitiksi, että Tuima.fi -lehden palvelin kaatui.
Iltapäivällä julkaistu Kun sossun tuki riittää –juttu lähti sosiaalisessa mediassa kovaan lentoon. Se keräsi muutamassa tunnissa 10 000 lukijaa, kun ihmiset ihmettelivät, voivatko luvut pitää paikkaansa.
Artikkeli kertoo 26-vuotiaasta Tatusta, jota ei kiinnosta työnteko eikä opiskelu. Tatulle riittää sosiaalitoimiston tuki.
Tatu saa kuukaudessa tukea vajaat 1100 euroa tekemättä juuri mitään. Tästä rahasta maksetaan Tatun Punavuoren yksiön asumiskulut. Vakituisten menojen jälkeen hänellä jää kuussa 400 euroa käteen.
Tatu kehuu, miten pelkästään ilmoittautuminen työnhakijaksi takaa täyden toimeentulon.
Tatu ei ole koskaan osallistunut sosiaalitoimiston järjestämään koulutukseen eikä ottanut vastaan työvoimatoimiston tarjoamaa työtä. Hän kertoo, miten yksi vuosi meni, ettei hän ollut missään yhteydessä toimistoon. Silti täysi tuki rapsahti tilille.
Tatun mukaan pienellä vaivannäöllä tuki pysyy ennallaan. Välillä hän ilmoittautuu kurssille. Hän ei ole kuitenkaan kertaakaan mennyt kurssille. Sosiaalitoimistossa on katsottu, että kun ilmoittautuu kurssille, tukia ei tarvitse laskea.
Välillä Tatu ilmoittautuu työnhakijaksi, mutta hän on tähän asti kieltäytynyt kaikista töistä.
Sosiaalisessa mediassa on keskusteltu, onko kyseistä Tatua edes olemassa.
Haaga-Helian pomo: Tosi tarina
Haaga-Helian koulutusohjelman johtaja Anne Leppäjärvi vakuuttaa, ettei kyseessä ole fiktiivinen hahmo.
– Jutun kirjoittaja tuntee Tatun. Tatu esiintyy lehdessä kuvan kanssa.
Leppäjärvi sanoo, että jutussa voi mahdollisesti joku termi olla virheellinen.
– Toimeentulotuen käsite voi olla virheellinen. Täytyy tehdä siitä keskiviikkona oikaisu.
IS tavoitti myös Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Rädyn kommentoimaan tapausta. Räty pitää Tatun tapausta "valitettavan mahdollisena" (lue lisää tästä).
Juttua päivitetty 21.49: Selvennetty, että Tatu saa Tuima.fi:n mukaan tukea 1100 euroa kuussa. Tästä summasta maksetaan hänen asumiskustannuksensa.
Heidi Vaalisto
1100€/kk helposti sossusta: "Valitettavasti tämä on mahdollista"
Apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty (kok) miettii, pitäisikö sosiaalitukia muuttaa vastikkeellisiksi.Roni Rekomaa
Julkaistu: 8.10.2013 21:06, päivitetty: 8.10.2013 21:46
Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty myöntää, että nykyisen lainsäädännön aikana on mahdollista elää yli tuhannella eurolla tekemättä juuri mitään.
Verkkolehti Tuima.fi:n artikkeli sosiaaliturvan varassa elävästä Tatusta on puhuttanut tänään sosiaalisessa mediassa. Opiskelijoiden verkkolehti kertoo Punavuoressa asuvasta 26-vuotiaasta Tatusta, joka saa 1100 euroa tekemättä mitään (lue lisää tästä).
Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Rädyn mukaan ilmiö on ”valitettavan totta”.
Tatulle riittää elämiseen sosiaalitoimiston tuki.
- Valitettavasti tämä on nykyisen lainsäädännön mukaan mahdollista, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty sanoo.
Räty lisää, että kyseessä on kuitenkin jäävuoren huippu.
Tatun tapaiset tuilla huvikseen eläjät ovat yksittäistapauksia. Suurin osa on oikeita tuen tarvitsijoita.
Räty sanoo lainsäädännöstä, että tukien muuttamisesta on tehty hankala ja byrokraattinen.
- Jos pitää hakemuksen tiptop –kunnossa, ei ole suurtakaan riskiä siitä, että toimeentulotukea alennutaan, Räty sanoo.
Lainsäädännön mukaan tukea voidaan alentaa kahdeksi kuukaudeksi. Tukien alentaminen edellyttää yhteistä tapaamista ja suunnitelman tekoa yhdessä ammattilaisen kanssa.
- Jos toimeentulon saaja ei tule tapaamiseen, tukea ei voida alentaa, Räty kertoo.
Rädyn mielestä yksi ratkaisu epäkohtaan voisi olla tuen jonkinlainen muuttaminen vastikkeelliseksi.
Heidi Vaalisto
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Luottotiedoton voi saada vuokra-asunnon, mutta vuokranantajien käytännöt vaihtelevat – Eniten vaikeuksia on hakijalla, jolla on vuokravelka...
-
PERUSTOIMEENTULOTUKI LASKELMA Laskelma ajalle 1.7.2024 - 31.7.2024 Tulot ...
-
Kuuluu ihan mukavaa, sain pitkään harkinnassa olleen sänkyprojektin pikkasen eteenpäin. Kohta 20 vuotta vanha lähtee, ja harkinnanvaraisen a...
